Äitini periytti saman elämänopin sanoin: "paikkaa reiät pieninä". Ja niinhän se on, että pilkottava varvas on helpompi parsia villasukasta kuin kokonaan puuttuva pohja.
Tämä pätee ihmissuhteisiin myös. Pienet kahnaukset on helpompi paikata kuin ilmiriidat. Pienet juorut on nopeampi pysäyttää kuin koko kylälle levinneet emävalheet. Pieni paha mieli menee ohi vähemmällä sovittelulla kuin itkupotkuraivari.
 |
| Kuva: Chip Griffin |
Vanhan kansan elämänohje neuvoo, ettei pitäisi mennä vihaisena nukkumaan. Sitä on hyvä noudattaa. Ihan sama kuka sen riidan aloitti, viisaampi on se, joka sen sopimisen aloittaa.
Mitä siis tehdä? Nöyrtyä. Myöntää virheensä. Pyytää anteeksi. Antaa anteeksi.
Riiteleminen on normaali osa terveitä ihmissuhteita. Aina ei voi olla seesteistä ja mukavaa. Riiteleminen edellyttää kuitenkin sitä, että on valmis myös lopettamaan: keskustelemaan, pyytämään anteeksi ja sopimaan.
Muista myös, että joskus joku voi riidellä yksinäänkin. Silloinkin tilanne vaatii selvitystä, vaikkei itse ole tiennyt riidoissa olevansakaan. Jos taas käy niin, että toinen äkämystyy oikein toden teolla, täällä kuusi äkäpussin kesytysvinkkiä.
Näine sanoin riidattoman viikonlopun viettoon ja pieniä reikiä paikkaamaan, vai kuinka?
Minkä reiän sinä paikkasit viimeksi?
Leffateatterissa bongasin tanskalaisen leffan nimeltään Jahti. Se kertoo tilanteesta missä valhetta aletaan kollektiivisesti ruokkimaan ja yhtäkkiä käsissä onkin jotain mitä on hankalampi paikata.
VastaaPoistaRiitelyn taito lienee tärkeä juttu ihmissuhteissa. Minulta kyllä meni älyttömän kauan tajuta että jotkut oikeasti pitävät riitelyä jonkinlaisena ihmissuhteen mittarina, tai että joillakin on ihan suora tarve riidellä säännöllisesti vaikka aihetta ei niin aina olisikaan. Kaiketi suhde tuntuu sitten ylevämmältä kun nostetaan yhdessä kierroksia. En ihan jaksa vieläkään ymmärtää. :P
Viimeksi paikkasin halvan sadeviitan pakkausteipillä. :)
Riidellä saa, kunhan ne sovitaan. Ja riidoillakin pitää olla sääntönsä.
PoistaMutta niin... ei se riitely mittaa mitään, vaan se riitelyn laatu.
Minun on hankala tulla toimeen sellaisten kanssa, jotka eivät kestä yhtään sitä, että joku innostuu, korottaa ääntään tai intoutuu puolustamaan omaa kantaansa väittelyssä. Tunteet ovat rikkautta ja negatiivisiakaan tunteita ei pidä pelätä.
Riitelemistäkin on niin monenlaista - blogissa aikaisemmin mainitusta yksinriitelystä herneen nenään vetämistä jokaisesta lausahduksesta aina mielenterveyttä edistävään riitelyyn.
VastaaPoistaOmien havaintojeni perusteella varsinkin Pohjanmaalaisilla on paha taipumus vinoilla/väitellä/riidellä ihan vain tavan ja kunnon ylläpitämisen nimissä. Itsekkin havaitsin jossakin vaiheessa elämäni pääkaupunkiseutujaksoa kaipaavani säännöllistä tervehenkistä vinoilua & väittelemistä -- ja elämänlaatuni parantuneen huomattavasti kun aloin pitämään yhteyttä tälläistä tarjoavaan henkilöön säännöllisemmin.
Mitä viimeksi paikkasin - ainakin omasta mielestäni yritin paikata ystävyyttä yksipuolisen vihoittelun jäljiltä vajaa viikko takaperin :)
jyrik, kuulostaa jännittävältä leeffalta. Oliko hyvä? Entä tuliko hyvä sadeviitta?
VastaaPoistaEn itsekään ymmärrä riitelyä riitelyn vuoksi. Toisaalta yhtä vähän ymmärrän sitä, että konflikteja vältetään senkin uhalla, että kaikki kaatuu siihen näennäistyyneyteen, kun oikeasti pitäisi purkaa, riidellä ja sopia. Tästä syystä olenkin samoilla linjoilla anonyymin kanssa.
Tuukka Lahti, kyllä juuri näin. Riitely, kuten kaikki muukin kanssakäyminen, on kulttuurisidonnainen asia. On hyvä olla kotoisassa seurassa, koska tutun viestintämuodon kanssa on helpompi toimia. Toisaalta vieraiden kulttuurien tapojen omaksuminen auttaa ymmärtämään erilaisuutta ja rikastuttaa. Puolensa ja puolensa.
Tuliko ystävyydestä ehjä?
Itse liimasin irronneen korvan takaisin mukiin. Siitä tuli hyvä. :)