Hei kaikki, oon Liis, kaverihamstraaja.
Oikeasti olen saavuttanut elämässäni pisteen, jossa olen priorisoinut sosiaalisen elämäni niin pahasti arjen yli, etten ole ehtinyt kauppaan. Ihmiset ovat ihania ja vietän aikani mieluiten hyvässä seurassa. Toisinaan unohdan kuitenkin, että oma seurakin olisi hyvää seuraa, kun vaan malttaisi joskus pysähtyä.
Elämän varrella sitä sekä vahingossa että tahallaan tutustuu lukemattomaan määrään ihmisiä. Kaverihamsterit ovat ihmisrotu, jolle ihmisistä luopuminen on täysin mahdotonta. Koska he eivät osaa luopua, he yrittävät pitää elämässään kaikki tapaamansa ihanat ihmiset.
No, mutta miten ihmisestä muka voi luopua? En ymmärrä!
 |
| O-ou! Kuva: Jesse Barker |
Nyt tämä hamstraus on kuitenkin lähtenyt ihan täysin lapasesta. Siinä vaiheessa, kun ei malta sanoa kenellekään ei ja huomaa, että jääkaapissa on pelkkää maapähkinävoita, on syytä tehdä itsetutkiskelua.
Itsetutkiskeluni suuntasi kalenteriani kohti, jossa havaitsin sopineeni jokaiselle illalle menoa tästä hetkestä heinäkuun alkuun asti. Samalla havaitsin menojen karsimisen suoranaiseksi mahdottomuudeksi. Osasin siis ottaa silmän käteen ja todeta tilanteen olevan pielessä, mutta en kuitenkaan osannut auttaa itseäni ulos itse aiheutetusta ongelmasta.
Siksi käännynkin nyt teidän puoleenne. Kertokaa minulle, oi armaat olevaiset, että miten ihmisasioissa priorisoidaan? Miten ihmisestä voi luopua? Millä perusteella jollekin riittää aikaa ja jollekin toiselle ei?
Ei kai kenestäkään tarvitse pysyvästi luopua, mutta jos ei vaan ehdi niin kai sitä voi joksikin aikaa. Näkee vain harvemmin sitten. Ei ystävät mihinkään katoa, kehtaan väittää. Ei ole pakko hätäillä joka tapaamista että entä jos sitten ei taas näekään pitkään aikaan.
VastaaPoistaJos on iiso joukko ihmisiä joita haluaa nähdä yhtä paljon eikä aika riitä, niin se ei sitten riitä. Kai sitä voisi rajata jonkin määrän aikaa minkä pystyy kivoille ihmisille antamaan ja jakaa se suht tasapuolisesti.
Helpommin sanottu toki, ajankäyttö on vaikeata.
Itsestänsä on hyvä huolehtia, koska se on epäsuorasti myös muista huolehtimista. Ehkä sitä voi sitten lyhentää aikaa minkä muitten kans viettää, jotta ehtii kauppaankin. Ja on menojen peruminenkin sallittua, ei siitä kukaan saa pahastua jos välillä päättääkin pitää jonku päivän rauhottumiseen, pyykin pesuun ja ruuan ostoon.
Priorisointi tapahtuu yleensä kai sillä lailla että miettii mikä on se tärkein, ja tekee sen ensin. Jos tuntuu että ei vaan tiedä mikä se on, niin ehkä voi vaan ottaa päivän tai kaksi ja miettiä rauhassa, että mikä se on, ettei tule tehneeksi virheitä. Hiljaa hyvä tulee, loppujen lopuksi hätäily on tarpeetonta.
Ajankäytön hallintakin ottaa aikansa.
Siinäpäs oli nyt latteita perusneuvoja, mutta koitin sanoa siis että saa miettiä rauhassa, ei tartte hätäillä, mutta ei liikoja jahkaillakaan. Päättää viettää jonku aikaa siellä, toisen täällä, ja jos tarttee omaa aikaa niin ottaa sen, kylmän viileästi. Ne asiat mitkä on tehtävä niin ne on tehtävä.
Onnea matkaan.
Vähän vaikea sanoa kun näkee kavereitaan pari,kolme kertaa vuodessa. :) Ja kaupatkin on auki ympäri vuorokauden... Ehkä sun pitää vaan seisoa mutama tunti peilin ääressä toistamassa EI-sanaa, kyllä se sen jälkeen sujuu. Ja ei sitä kavereitaan tarvii paremmuusjärjestykseen laittaa, "first come, first served"- periaate riittää.
VastaaPoistaSovit vaan että näet useampaa kaveria samaan aikaan, on niin helppoa.
VastaaPoistaPertti, entäs kun ei ole todennäköistä, että aika lisääntyisi yhtään seuraavien vuosien aikana - todennäköisesti päin vastoin? Kuinka kauan toisen voi antaa odottaa?
VastaaPoistaMutta siinä olet oikeassa, että harkitsmeinen ja tuumiminen on tärkeää ja sitä tässä juuri tehdään.
Teemu, voisin tehdä ton EI-harjoitteen ehtii huomenna. Lisäksi meinasin kysyä, että entäs jos first come, first served -periaatteella aikaa ei jää niille, joista välittää ihan kauheasti. Mutta sitten tajusin, että vastaan sillä omaan kysymykseeni priorisoinnista. Jos minua harmittaa jonkun tietyn ihmisen ajasta paitsi jääminen, se lienee korkean prioriteetin ihminen. Mutta entäs, jos kaikki tuntuvat olevan niitä? Niin, ni sitten se first come, first served -periaate astuisi voimaan. Voi, mikä kehä!
Anonyymi, tuota voisin yrittää. Monesti tuntuu vaan siltä, että ryhmässä vietetty aika ja kaksin vietetty aika eivät ole ihan samoja asioita. :)
FCFS-suositellaan täälläkin, tosin itselleen voi antaa viikottain muutaman ennaltamäärätyn jonon ohi -oikeuden (esim. tyyliin Hannalla on synttärit --> Hannalle aikaa, Pertti on käymässä toiselta paikkakunnalta pari päivää --> ehk. niit paikallisii ehtii nähdä ens viikolki jne.) Itselläni toiminut ihan hyvin (muutamalla ihmisellä pysyvä kiilausoikeus).
VastaaPoistaHaasteluontoisesti voisin myös ehdottaa että jätät seuraavan kalenterissasi vielä tyhjänä olevan viikon tyhjäksi ja muodostat kyseisellä viikolla ohjelman päivä kerrallaan sen mukaan mitä tulee vastaan. Yllättävän avartava kokemus tuohon priorisointiin :)
Lopuksi vielä muistutuksena että myös arkisia asioita voi tehdä kavereiden kanssa - koska viimeksi kävit kaupassa kaverin kanssa? Entä kokkasit kotona?
Hirmu hyviä vinkkejä täällä. Itsekin olen saman ongelman parissa pyöriskellyt melko kauan. Kiinnostavia tyyppejä olisi enemmän kuin näkemään ehtii. Viime aikoina oman ajan tarve on ruvennut vyörymään päälle sosiaalisena ahdistuksena, joka ei onneksi kieli siitä, että mun kaverit on ihan pällejä vaan siitä että välillä olis hyvä viettää iltaa ihan itsekseen.
VastaaPoistaMun parhaat vinkit oman ajan tekemiseen:
1) Tyhjät illat kalenterissa. Voi asettaa vaikka semmoisen oma-aika-kiintiön ja huolehtia että kalenteriin jää esim. ilta tai kaksi itselle.
2) Tai sitten kaverikiintiö, esim. päättää näkevänsä vain kolmea kaveria viikossa ennalta sovitusti. (Siihen jää vielä vähän joustovaraa ex tempore -näkemisillekin.)
3) Ei:n toistelu. Tai edes tapaamisen ehdottaminen tuonnemmas. Opettelee pitämään kiinni siitä itselle varatusta ajasta.
4) Suunnittelemattomuus toimii myös. Ei sitä nyt välttämättä kokonaista viikkoa tarvitse kerralla suunnitelmia vailla viettää (vaikka se suositeltava kokeilu onkin!). Sitten etenee vain fiilispohjalta ja vailla paineita.
5) Kasvottaista tapaamista kevyempi kontakti vaikka puhelimitse tai chatissa.
6) Tää on paras: ottaa sen asenteen, että ehtii kyllä nähdä ne oikeat kaverit oikeaan aikaan ja että aikaa riittää myös itselle. :)
Tuukka, varastan tuon kauppaidean juttuideaksi! Älyttömän hyvä. :) Ja toi kiilaamisoikeus on kyllä jo niin monella, että apuva, mutta kieltämättä toisille sen kiilaamisoikeuden antaa ihan sydämestään.
VastaaPoistaJa challenge accepted! Seuraava kalenterissani oleva (töitä lukuunottamatta) täysin tyhjä viikko on viikko 35. Ja se pysyy nyt ihmiskoemaisesti tyhjänä.
Noora, hyviä vinkkejä kaikki! Voisin heti kättelyssä ottaa kokeiluun kohdat yksi, kolme ja viisi. :)