sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
Hiljaisuuden syy
Pelkäämäni hyvästit ovat alkaneet. Lähes joka päivä täytyy sanoa hyvästi jollekulle ihmiselle, joka on ollut elämässäni tiiviisti viisi kuukautta. Se on vaikeaa ja paikoin itkuista puuhaa ja siksi on ollut aavistuksen vaikea orientoitua kirjoittamaan ystävyydestä. Siksi antakaa anteeksi, kun vaikenen vielä tänäänkin. Lupaan orientoitua huomenna.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti