Kun tässä näitä hyvästejä on nyt sanottu, tulin pohtineeksi, että miksi toiset on niin paljon vaikeampi hyvästellä kuin toiset. Miksi kahdesta hyvin samanlaisesta ihmisestä toinen tulee läheisemmäksi kuin toinen, vaikka aikaa on saman verran ja yhdessä tehtyjä asioitakin aikalailla yhtä lailla. Millä perusteella ihmiset valikoivat ystävyytensä kohteita?
Tämä on varmasti ihan yhtä alitajuinen asia kuin pariutuminen muutenkin. Ehkä feromonit ovat tämänkin takana, voihan olla, että ihmisten ominaishajut vetävät meitä toistemme puoleen. Mene ja tiedä. Parisuhteissa väitetään vastakohtien vetävän puoleensa, ystävyydessä usein yhdistävät yhtäläisyydet. Ainakin yhtäläisen ystävän kanssa on enemmän yhteistä tehtävää ja puhuttavaa. Se ei siltikään selitä sitä, miksi varsin samanlaisista ihmisistä toinen on rakkaampi kuin toinen.
Ystävyydessä valinta ei liene geneettinen, koska emme aio lisääntyä ystäviemme kanssa. Ainakaan yleensä. Onko syy sitten psykologinen ja jos, niin miten? Hakeudummeko niiden ihmisten seuraan, joiden seurassa voimme olla juuri oma itsemme? Vai etsimmekö ystäviä, joiden seura tekee meistä sellaisia kuin haluamme olla? Tai nykymaailman kulutushysteerisessä brändikulttuurissa ovatko ystävätkin rekvisiittaa? Valikoimmeko ystäviksemme ne, joiden seurassa haluamme tulla nähdyiksi? Näkemys on ehkä kyyninen, mutta tuntuu, että nykyään kaikki ihmisen toiminta suuntautuu kohti oman kilven kiilloittamista.
Toivon kuitenkin, että edelleen ystävystymme toistemme kanssa, koska yksinkertaisesti pidämme toisistamme. Joidenkin ihmisten seura tekee meidät iloiseksi ja onnelliseksi ja siksi sellaisen ihmisen kanssa viettää niin paljon aikaa, että suhdetta aletaan kutsua nimellä ystävyys. Ehkei syy ole sen kummempi, kuin että toiset ihmiset vain tekevät meidät onnellisimmaksi.
Miksi sinun ystäväsi ovat sinun ystäviäsi?
"Parisuhteissa väitetään vastakohtien vetävän puoleensa, ystävyydessä usein yhdistävät yhtäläisyydet."
VastaaPoistaMä en ole ikinä ymmärtänyt tätä vastakohtajuttua. Onko kukaan muu? Vastakohtaihmisten kanssahan ei tuu toimeen nimenomaan. Aliisa, siinäpä siulle blogiartikkelin aihe!
"Hakeudummeko niiden ihmisten seuraan, joiden seurassa voimme olla juuri oma itsemme? Vai etsimmekö ystäviä, joiden seura tekee meistä sellaisia kuin haluamme olla?"
Luultavasti nuorempana, kun henkinen kasvu on paljon voimakkaampaa, vaikuttaa enemmän tuo jälkimmäinen. Iän myötä sitten ensimmäinen, mutta eihän se tietenkään mikään joko-tai juttu ole. Toivottavasti ihmiset tutustuvat yksinkertaisen tykkäämisen vuoksi. :-)
Mikael, minä olen kuullut, että vastakohdista viehättyminen olisi geneettinen juttu. Vastakohtaihmisen geenit on erilaiset ja mitä erilaisemmat geenit, sitä parempi se on tulevien jälkeläisten kannalta. Alitajuisesti sitä hakee sellaista kumppania, jonka kanssa lisääntyminen olisi optimaalista. Tai näin tämä on minulle selitetty, mutta ei se kieltämättä oikein parisuhteellisesti järkeen käy.
VastaaPoistaMinä pistä aiheen listaan ja tuumailen sitä tilaisuuden tullen. :)