”Mulla on sulle juttu, mutta sun pitää luvata, ettet kerro kellekään…” ”Hei, mun on pakko kertoo sulle yks juttu, mut sä et saa kertoo ikinä kellekään, koska mä lupasin, etten kerro.” ”Mä kuulin yhen jutun, mut se on vissiin salaisuus, että älä nyt ihan kaikille huutele…”
Parhaankin ystävyyssuhteen saa pilalle salaisuuksilla. Kertomalla niitä, kertomatta jättämällä ja eteenpäin kertomalla. Ystävyyttä myös vahvistetaan salaisuuksilla. Määritelmienkin mukaan luottamus ja tunne siitä, että toisen kanssa voi jakaa mitä vain, kuuluvat olennaisena osana ystävyyteen. On asioita, jotka on vaan pakko kertoa ystävälle, koska muuten ahdistus, murhe ja muut pölhötilat käyvät sietämättömiksi. Ja silloin ystävyyttä punnitaan, kun tarvitaan luotettavaa kuuntelijaa.
Vastapuoli voi myös loukkaantua, jos salaisuuksia ei kerrotakaan. Jos käy viikon päästä ilmi, että ystävä on voittanut lotossa, sitä iskee väkisinkin epäilys, että toinen ei luota. Jokainen toivoo olevansa jonkun ”first call”; henkilö, jolle soitetaan ensimmäisenä ja kerrotaan kaikki, olipa kyseessä sitten hyvät tai huonot uutiset.
Mutta onko ikinä oikein kertoa toisten salaisuuksista muille? Äkkiseltään tuntuisi, että ei ole. Ehkä joskus kuitenkin on. Joskus kun on kuunnellut toisen murheita kauan, saattaa taakka käydä itselle liian raskaaksi, vaikka toista kuuntelisikin mielellään. Silloin on hyvä puhua itsekin jollekulle ja keventää omaa taakkaa. Luottamuksen voi säilyttää, jos ei paljasta henkilökohtaisia tietoja ja puhuu vain yleisellä taholla. Ja tietenkin puhumalla jollekulle, johon itse luottaa.
Myös silloin toisen salaisuuksista puhuminen saattaa olla hyvä vaihtoehto, jos toisen salaisuudet kaipaisivat kolmannen, virallisemman tahon huomiota. Koulukiusaaminen lienee yksi näistä, syömishäiriöt, mielenterveysongelmat, itsetuhoiset ajatukset , joukkotuhoisista puhumattakaan ovat myös niitä, jolloin pelkkä kuunteleminen ei ehkä riitä. Raja on hiuksen hieno, mutta joskus rikkomalla luottamuksen tulee auttaneeksi toista enemmän. Kaikkea ei ole tarkoitettu ystävänkään kannettavaksi.
Mielestäni se, että toinen uskoo salaisuuksiaan, on kohteliaisuus. Jaettu ilo on kaksinkertainen ja jaettu murhe puolikas. Kukapa ei haluaisi olla ilon tuplaaja ja murheen puolittaja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti