Ennen kuin satunnaiset sukulaislukijani alkavat tanssia jenkkaa ja kiljahdella, että ”Vihdoin ja viimein meidänki likka löys ittellensä sulhon” (ja äiti puistelee päätään ja hokee, että ”ei, ei, ei, ei, ei, ei sieltä ulkomailta”), niin tehtäköön tiedettäväksi, että ei, kyse ei ole minun uudesta poikaystävästäni, vaan ystävättären. Tarkemmin sanottuna hypoteettisen ystävättären hypoteettisesta uudesta poikaystävästä, mikä johtaa seuraavaan tapahtumaketjuun.
Ystävättärellä on uusi poikaystävä. Poikaystävä on ihana ja suloinen ja kaikin puolin ÄÄÄÄÄÄÄ. Uusi poikaystävä vie paljon aikaa. Itse asiassa uusi poikaystävä vie kaiken ajan. Ystävätärtä ei näy enää missään. Riittävän pitkä aika kuluu ja kaikki muut tympiintyvät siihen, ettei ystävätärtä näy enää missään. Kun parisuhde saavuttaa pisteen x, y tai z, jossa x = uusi poikaystävä haluaa välillä leikkiä omien kavereidensa kanssa, y = uusi poikaystävä onkin vähän tylsä ja ystävätär alkaa kaivata omia ystäviään, z = uusi poikaystävä on poistunut kuvioista kokonaan, ystävätär ottaa yhteyttä ystäviinsä. Kukaan ei vastaa, koska kaikkia tympii.
Valtaosa tuntee jonkun, joka vähintäänkin tuntee jonkun, joka on pudonnut tähän kuoppaan. Uusi parisuhde syö ystävättären (tai ystävän) ja jossain kohtaa ei vaan jaksa enää odotella, että josko se toveri joskus nostaisi päänsä sieltä kullanmurusen kainalosta ja pitäisi huolta ystävyyssuhteistaan. Tämä ei ole kovin kauaskantoista toimintaa ja tässä kohtaa kehottaisin kylmään laskelmointiin. Valtaosa uusista parisuhteista kariutuu. Ja kaikki pitkäaikaisetkin parisuhteet kohtaavat pisteen, jossa puoliskot yksinkertaisesti tarvitsevat jonkun muun seuraa, kuin toistensa. Siksi on syytä pitää välit ystäviin kunnossa, vaikka se oma uusi kumppani olisi miten ihana ja fantastinen ja über.
Mielestäni Kaksinaista-blogissa on oiva ohje siihen, miten välttää moinen pattitilanne: pitäisi tehdä itselleen sääntö, ettei saa kulua kokonaista viikkoa ilman, että puhuu jonkun ystävän kanssa puhelimessa. Ajoittainen kasvokkain näkeminen vahvistaa ystävyyttä pitkäksi aikaa, eikä sitä varten tarvitse ottaa kuin tunti tai pari ajastaan. Lopun aikaa voi sitten huoletta koteloitua parisuhteeseen.
Oletko sinä syyllistynyt ystävien unohtamiseen? Pystyitkö korjaamaan tilanteen jälkikäteen? Tai onko sinut joskus hyllytetty uuden parisuhteen tieltä?
Miulle on käyny just noin, ja olisin kyllä omasta puolestani halunnu nähä ystäviä mutta siinä kävi niin että ne oli aina menossa baariin ja tein hyvin selväks että ite en halua baariin ja sitä kautta hyvin pystyivät olla näkemättä.
VastaaPoistaKukaa ei halunnu kahville tai mihinkään muualle kun ehdottelin sellasta.
Hanski, joo ei ole reilu tilanne tuokaan. Kyllä myös muiden on syytä joustaa ja ottaa huomioon ystävän uusi elämäntilanne. Ei ole oikein, että toinen pakotetaan baariin vain siksi, että se on ainoa paikka, missä nähdä ystäviään.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä
VastaaPoistaYstävien "unohtaminen" on tavallaan molemminpuolinen juttu. Puhelinlinjat kun toimivat kahteen suuntaan.
VastaaPoistaTai en tiedä voiko ystäviä unohtaa, ehkä ennemmin kavereita. Ystävät voi vuosien varrella muuttua kavereiksi ja yleensä ihan hyvästä syystä - kun kasvetaan erilleen yms.
Mikael, totta tuokin, sen myönnän. Hain kuitenkin takaa enemmän sitä tapausta, jossa itse ottaa kyllä yhteyttä ystävään, mutta toiselta ei vaan liikene aikaa, kun parisuhde vie kaiken. Ja kun riittävän monta kertaa saa "ei oota", kun toiselta aikaa kyselee, jossain vaiheessa ei vaan jaksa enää yksin yrittää.
VastaaPoistaErilleen kasvaminen on hyvin yleinen ystävyydestä kaveruudeksi ja/tai kaveruudesta unohdukseen johtava syy. Aiheesta on muuten tulossa oma juttunsa myöhemmin. :)