Meillä kaikilla on niitä. Niistä voi yrittää päästä eroon, mutta täydellisesti siinä ei onnistu ikinä. Jotkut niistä ovat tarpeellisia: jos epäilyttävän oloinen ihminen lähestyy, on syytä olettaa tapaus vaaralliseksi ja lähteä karkuun. Kuitenkin valtaosa niistä estää meitä tutustumasta potentiaalisesti valtavan hienoihin ihmisiin, näkemästä maailmaa kaikilta mahdollisilta kulmilta ja aiheuttaa muutenkin kaikenlaista harmia. Ennakkoluulot siis.
Tarinan paikka. Tiedättehän sen stereotyyppisen blondin, kimittävällä äänellä puhuvan, liian tiukkoihin vaatteisiin pukeutuvan tytön, joka vaikuttaa ihan käsittämättömältä tyhjäpäältä? No, kohtasin tällaisen, joskin tummatukkaisen, mutta muuten puudelia myöten klassikkoainesta. Ja nyt on pakko myöntää, etten pitänyt häntä juuri minään. En vaivautunut keskustelemaan hänen kanssaan, koska naurettavaa ylemmyydentuntoa tuntien koin, ettei siinä olisi mitään järkeä.
Kerran bileissä hän kuitenkin kiilautui viereeni sohvalla, joten kohteliaasti rupattelimme niitä näitä. Jossain puhuttiin elokuvista, joten kysäisin sitten häneltä, että mitä elokuvia hän viimeisimmäksi nähnyt. Hän totesi, ettei juurikaan katso elokuvia, kun lukee mieluummin kirjoja. Hieman huvittuneena kysyin sitten, että mitä kirjoja, johon hän korkealla tytönäänellään heläytti, että ”no juuri sain loppuun koko Orwellin tuotannon”. Olin kiskaista valkoviinit väärään kurkkuun. Oli pakko tarkistaa kuitenkin ja kyllä, kyseessä oli George Orwell (muun muassa 1984 ja Eläinten vallankumous eli Animal Farm).
Jatkoimme sitten juttelua ja kävi ilmi, että kyseinen tyttö lukee huvikseen filosofiaa ja oli viimeisimmäksi intoutunut Immanuel Kantin kirjoituksista. ”Yritin ensin lukea Nietzscheä, mutta kun hän on niin pohjattoman synkkä, niin vaihdoin vähän kevyempään”, hän sanoi kikattaen. Olin kerta kaikkiaan lamaantunut. En siksi, että hän oli lukeneempi kuin minä. Vaan siksi, että sain itseni kiinni itse teosta. Ennakkoluuloisuuteni ja tuomitsemiseni hävettivät minua ihan käsittämättömän paljon. Lamaannuksesta selvittyäni taoin kallooni, että kaikille pitäisi antaa mahdollisuus todistaa ennakkoluulot vääräksi. Ei ole tässäkään luulo tiedon väärti.
Ps. Olen palannut. Perhesyyt vaativat palaamaan etuajassa ja olen sijoittuneena kotikotiini nyt. Mutta olen tästä eteenpäin siis tiiviimmin linjoilla. Kommentit ovat myös auki. Mukavaa olla takaisin täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti