Ihmiset ovat huonoja tarttumaan tilaisuuksiin, joissa lopputuloksesta ei voi olla ihan varma. Tykkäämme pelata varman päälle ja minimoida riskit. Ihmisten välisessä toiminnassakin se näkyy siten, että pelkäämme kasvojemme menetystä enemmän kuin ehdimme huomatakaan. Kun kohtaamme ihmisiä, ajattelemme herkästi, että meille käy hullusti, jos laitamme itsemme likoon. Tänään kerron teille tarinan, kuinka sen, minkä taakseen jättää, joskus myös edestään löytää.
En ole aina kovinkaan esimerkillinen myyjä, koska unohdan välillä pitäytyä puhtaassa kassaetiketissä, rupattelen niitä näitä ja sanon herkästi ääneen ajatukseni. Onneksi sen verran koulittu asiakaspalvelija olen kuitenkin, että sanon ääneen vain positiiviset ajatukseni. Useita vuosia sitten kassalleni raahustautui ruskeasilmäinen nallekarhumainen poika, joka posket hymykuopilla tilasi minulta jotain. Hämillisesti seisoessaan hän näytti niin sympaattiselta, että päätin kertoa hänelle, että hän näyttää sympaattiselta. Hän lähti kassaltani mahdollisesti vieläkin hämillisempänä.
Olin tässä iltana muutamana kylillä ja erään baarin käytävällä törmäsin häkellyttävän tutunnäköiseen ihmiseen. Hän sattui sitten samaan pöytään kanssani ja eipä aikaakaan, kun hän kertoi, että oli kerran häkeltynyt kassallani, kun olin kertonut hänen näyttäneen sympaattiselta. Näin vuosien jälkeenkin hän muisti tapauksen ja sanoi tulleensa siitä hyvälle tuulelle. Ja siitähän sitä juttua sitten riittikin pidemmäksi aikaa.
Jäin tätä tapausta sitten miettimään, että mitä tästäkin oppia voisi. Ja sitten koin ahaa-elämyksen! Ei ole ollenkaan hullumpi idea kertoa ihmisille satunnaisia positiivisia asioita aivan spontaanisti ja tuosta vain. Esimerkiksi siksi, että he tulevat siitä hyvälle tuulelle. Mutta myös siksi, että näitä taakseen jättämiä positiivisia asioita saattaa löytää edestään mitä ihmeellisimmissä tilanteissa. Sympaattisuus-kommenttini heitin tuolloin täysin takaa-ajatuksettomasti kummempia miettimättä (kassakohtaaminen on niin lyhyt, ettei siinä nyt paljon miettiä ja jahkailla ehdikään) ja kuinka mainiosti siinä kävi!
Sanotko sinä muille, mitä heistä ajattelet? Saako sinulle kertoa, että näytät sympaattiselta?
Söpö tarina! :)
VastaaPoistaJa juuu, saa kertoa vaikka itse olen hyvin arka mitään tuollaisia sanomaan, kun pelkään tulevani väärinymmärretyksi. Onko sun kehuja koskaan tulkittu väärin? Tuon pitäisi kuitenki ehdottomasti olla osa tapakulttuuriamme! :)
ultrix, kyllähän niitä aina välillä väärinkin tulkitaan. Mutta toisaalta, jos tällainen tosiaan yleistyisi kulttuurissamme, niin väärintulkinnat ehkä vähenisivät? Yleensä jos minun touhujani vähänkään seuraa, niin huomaa melko pian, että olen tämmöinen pölöttäjä. Sitten yleensä ne väärinymmärryksetkin vähenevät. :)
VastaaPoista