Odottavan aika on ikuisuus

Käsi ylös kaikki ne, jotka ovat joskus kiipineet pitkin seiniä ja odottaneet ikuisuudelta tuntuneen ajan tekstiviestiääntä, jonka kuuluminen on sitten aiheuttanut kevyen rytmihäiriön. (\o) Erinäiset ystäväni ovat sympaattisesti taputelleet minua olkapäälle ja kertoneet, että parisuhteen vakiintumisen myötä sitä kaipaa välillä takaisin aikaan, jolloin kaikki oli epävarmuudesta jännää ja jolloin ei voinut tietää, että koska toinen vastaisi vai vastaisiko ikinä. Samaan hengenvetoon he sanovat, että olen aika onnekas, kun saan elää tuon jännityksen kerta toisensa jälkeen. Voin kertoa: ei lohduta.

Kaikki me odotamme jotain. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka eivät mitään odottaisi, olipa se sitten viikonloppua, joulua, kesää tai kuuta nousevaksi. Mutta kaikista tuskaisinta on ihastuneena ja jännittyneenä vahdata viestintälaitetta ja odottaa pienen kirjekuoren saapumista näytön reunaan. Ja vielä tuskaisempaa on sitten havaita, että viestissä operaattori kertoo, että ”sinulle on lasku”.

Kuva: Syaheir Azizan

Vaikka ikuisuuden mittakaavassa pari viikkoa on ihan lyhyt aika, se tuntuu ihan käsittämättömän kauhean pitkältä, kun se pitäisi viettää odottaen. Odottaen varmistusta sille, onko kiipinyt seinille turhaan, onko taas säpsähdellyt, hätkähdellyt ja saanut pieniä sydänkohtauksia syyttä suotta. Kun odottaa, että saisi ottaa toisesta edes jonkinlaista tolkkua, aika muuttuu kummallisen venyväksi, muodottomaksi janaksi erinäisiä lukemia, jotka eivät etene eivätkä kulu.

Noina hetkinä sitä ei juuri mitään muuta toivoisi, kuin että se viesti viimein tulisi, ja päästäisi piinasta. Että sitä voisi varmuudella tietää, missä mennään, mihin suuntaan ja kenen kanssa. Että koittaisi se aika, kun ei tarvitsisi odottaa, jännittää ja muuttua kurpitsaksi pelkästä poukkoilemisen määrästä. Että saisi olla vakiintunut, tylsä ja yllätyksetön.

Mutta samalla ystävien sanoissa on paljon totuutta. Kun sitä kädet täristen tarttuu luuriin ja tuntee kummallista kihelmöintiä, se tuntuu käsittämättömän kivalta. Se voltti, minkä maailma tekee, kun oikea nimi lukee lähettäjänä, on erityislaatuisen voimakas. Maailman valaiseva hymy, jonka tuon ikiajat odotetun viestin sisältö saa aikaan, on ihan omaa laatuaan. Ja vaikka sitä sitten jossain kohtaa taas pettyisi, niin ainakin voi yrittää lohduttautua ajatuksella, että ennemmin tai myöhemmin se jännittävä, kihelmöivä odottamisen ja seinäkiipeilyn aika tulee taas.