Aamulehdessä oli tässä menneenä sunnuntaina artikkeli Kymppiplussan tytöt. Se kertoo tytöistä, jotka laittavat kuussa noin 200 euroa kauneuden ylläpitoon. Siis sellaisen yleistyvän purkkikauneuden, josta on viljaniittyjen Elovena-neitien kauneus kaukana. Artikkelissa korostettiin, että rahalla ei saa onnea, mutta rahalla voi ostaa sellaisia asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Eli siis ripsi- ja hiuspidennyksiä, solariumkäyntejä ja rakennekynsiä.
Tästä tuhannet ajatukset sitten ajautuivat umpisolmuun päässäni. Ensinnäkin, tekevätkö nämä asiat todella onnelliseksi? Millaisessa ajassa elämme, jos onnen saa solarium-rusketuksella? Onko se helppoa aikaa, jos vartti UV-lampun alla tuo onnen? Ehkä niitä ulkoisia lisäosia käytetään välinearvoina jonkun muun onnen saavuttamiseksi: ystävyyden, rakkauden, työpaikan, sosiaalisen statuksen. Ja tästä seuraa kysymys, millaisessa ajassa elämme, jos yksikään noista vaatii silikonirinnat!
Tytöt kommentoivat Aamulehden jutussa, että kaunis ulkonäkö on käyntikortti. Ja että jos jokin kohta itsessä ärsyttää, miksi sitä ei saisi korjata. Mutta ärsyttääkö meitä oikeasti pienet huulet, lyhyet ripset, keltainen hammasluu, pienet rinnat, littanat pakarat tai vaalea iho vai olemmeko vain kasvaneet sellaisen yhteiskunnan tuotteiksi, joissa meidän oletetaan olevan ärsyyntynyt noista asioista? Että sitten joku plastiikkakirurgi tai kauneussalonki voi tarjota meille näppärän parin sadan euron ratkaisun. Ja taas kassakoneet kilisee.
Eikä tämä ole vain naisten ilmiö. Miehet tulevat ehkä askeleen perässä, mutta hiusten värjäämisestä ja kuntosalilla kehon rakentamisesta on yllättävän lyhyt matka solariumin kautta hampaiden valkaisuun ja siitä hiuslisäkkeisiin. Ja tästä herääkin kysymys, että missä se raja sitten menee? Mikä itsensä muokkaaminen on vielä ihan normaalia ja arkipäiväistä, mikä on vasta muuttumassa sellaiseksi ja päätyy siksi sunnuntailiitteen spekuloivaksi uutistekstiksi?
Onko meidän maassamme todella niin paljon rumia ihmisiä, että Aamulehden artikkeliinkin oli löydetty roppakaupalla nuoria ihmisiä, joilla on jos jonkinlaiset pidennykset. Ja loppujen lopuksi eihän tämä uusi ilmiö ole. Aikanaan kiristettiin naiset korseteilla niin laihoiksi, että pyörtyilivät hapenpuutteessa pitkin pihoja. Afrikan heimoista pitkää kaulaa kauniina pitävät venyttävät sitä rengas toisensa perään; lopulta niska ei jaksa enää kannatella päätä ilman renkaita. Madventures esitteli jaksossaan, kuinka lasten naamoihin viillettiin arpia, koska sitä pidettiin heimotunnuksena, joukkoon kuulumisen merkkinä. Onko meidän versiomme kasvo-arvista ja venytetyistä kauloista vetyperoksidilla valkaistu tukka ja laserilla valkaistut hampaat?
Kaikista eniten minua artikkelissa kuitenkin huolestutti Suomen nuorisobarometrin johtajan Sami Myllyniemen kommentti. Hän kertoi, että barometrin mukaan nuoret eivät enää sitoudu ystäviin niin kuin ennen, vaan ystävistä on tullut markkinatavaraa. Vähän niin kuin aiemmin pelkäsinkin. Onko tämä syy vai seuraus vai vain osa ilmiötä? Keskitymmekö yksilöllisyyteen, koska emme kiinny ystäviimme enää vai emmekö kiinny ystäviimme siksi, että voisimme keskittyä yksilöllisyyteen?
Ja vielä yksi juttu. Artikkelin lopussa mainittiin, että nuoret kuitenkin arvostavat edelleen perhearvoja ja haluavat enimmäkseen loppujen lopuksi vain normaaliksi mielletyn elämän: perheen, työn ja kodin. Jos nämä nuoret jo tässä iässä hylkäävät pysyvät ystävyyssuhteet yksilöllisyyden tieltä, kuinka he koskaan voivat oppia pysyttelemään parisuhteessa? Ja jos kaiken tämän ulkonäköön laitetun rahan ja ajan tulokseksi haetaan kuitenkin puolisoa ja perhettä, miten sukupolvet toisensa jälkeen ovat ennen meitä onnistuneet moisessa ihan ilman rakennekynsiä, silikoniosia ja valkaisevia aineita?
Niin monia kysymyksiä. Mitä sinä ajattelet?
Toi kymppiplussajuttu oli suorastaan kammottavaa luettavaa. Vaikea kuvitella, että kukaan voi olla sisimmässään täysin onnellinen, jos elämä on pelkkää laittautumista ja ulkokuorta ja ystäviä vaihdetaan kuin sukkia, eli suunnilleen sopimaan päivän lookkiin.
VastaaPoistaItse asiassa satuin viime yönä miettimään juuri tuota artikkelia itsekin ja totesin Twitterissä, että jos on luonnostaan kaunis, niin sen kauneuden saa jollain naamavoidepurkeilla vain pilattua. Jutussa Angelina Jolien pitäminen luonnollisuuden esimerkkinä kuulosti jotenkin kornilta.
Liian usein näkee kaupungilla nuoria tyttöjä, jotka näyttävät siltä, että on vappunaamari ja -peruukki unohtunut päähän – mitä se kertoo itsetunnosta? Ja moniko (ainakaan yhtään fiksu) poika oikeasti pitää sellaista mitenkään kauniina?
Mauttomuuden huippu on täydentää kokonaisuutta vielä jollain kaksi kokoa liian pienellä topilla, jolloin tissit tursuaa ja vaikutelma on kiltisti sanottuna "halpa nainen".
Toi perhearvojuttu lopussa särähti kyllä aika pahasti. Voi toki olla, että vaikutelma antaa ymmärtää väärin, mutta minä olen käsittänyt tuollaisten kiilusilmäneitien olevan sellaisia kukasta kukkaan-pintaliitäjiä. Stereotyyppisesti ajatellen tuollaiset sitten pariutuvat sellaisien hustler-miesten kanssa, jotka ajavat avobemarilla luukuttaen jotain Scooteria.
Toinen stereotypia sitten on nämä hammasvalkaisu-jakkupuku-kauppatieteilijättäret, jotka sitten pariutuvat jonkun yritysjuridiikasta valmistuneen porvarin kanssa, perustavat perintätoimiston, muuttavat Pyhäjärven rannan huvilaan ja kasvattavat sitten samanlaisen arvomaailman omaavan jälkikasvun, joka odottaa saavansa 18-vuotislahjaksi sen ikioman avobemarin.
Mutta toisaalta, pitäisi kai olla ennakkoluuloton, kuten taannoin kirjoitit. Se H2O2-blondi saattaa sittenkin olla ihan fiksu ja analyyttinen tyyppi ja tuleva fil. tri.
Ja sitten notta ristus näitä Iltalehden BB-silikoniuutisia. Eikö näitä pääse mihinkään karkuun?
Joten nyt taas tuli sellainen tunne, että täytyy käydä jättämässä Mummoa paikalle.
VastaaPoistaMä kuulun koulukuntaan "kyllä elämä koulii" näiden tyttöjen suhteen. Ei se minulta pois ole jos he rahansa syytävät näihin juttuihin, minullakin kun on se varmasti heidän paheksumansa rahansyytämiskohde (ruoka).
Mutta tuo "ystävät ovat valuuttaa, kauppatavaraa, markkina-arvoa" on kauhea ajatus katsoi sitä miten päin tahansa.
Perkele. Minua ketutti koko juttu. Kauneutta saa tavoitella itsessään ja ympäristössään, mutta jutussa olleet tytöt ja naiset toteuttivat kauneuttaan valitettavasti suoraan kauneusteollisuuden ja -median sanelemalla tavalla. Haastatellut olivat malliesimerkkejä siitä, kuinka nykyihmiselle syötetään keinotekoisesti luotuja kulutustarpeita. Kaunis ja tyylikäs voi olla myös omilla ehdoillaan ja pienellä budjetilla.
VastaaPoistaLisäksi tehdaskauneudesta vedettiin ihmeellisiä yhteyksiä menestykseen kumppani- ja työmarkkinoilla. Kyllähän tuollaisillekin naisille löytyy himoajansa (Ultrixin mainitsemat Scooter-Bemari -syndroomaa sairastavat purkkiruskettajat), mutta eiköhän suurin osa parisuhteista kuitenkin kukoista tai kariudu persoonien yhteensopivuudesta riippuen. Uskon myös, että HYVÄ työnantaja ei rahakkaissa ammateissa anna kauneuspisteitä. Tärkeämpää on pätevyys työhön ja sopivuus.
Juttu implikoi ihmiskunnasta ja etenkin miehistä (joita suurin osa esimiehistä eri ammateissa vielä on) ällöttäviä ajatuksia. Ikään kuin ainut keino "menestyä" olisi jatkuva kilpavarustelu ja muiden manipulointi oman edun vuoksi. Miehet ajattelevat peniksellään jne. Ehkäpä jutun tarkoitus olikin herättää keskustelua siitä, mihin suuntaan arvostukset ovat ajautumassa.
PS. Angelina Jolie luonnollinen? Ei niillä huulilla.
Nyt pulssini laskettua tuosta pohdiskelenpa asiaa uusiksi.
VastaaPoistaHanna johdatteli hyvään pointtiin, mikä noissa uutiskommenteissakin tuli esiin: siloteltu pinta ei ole ikuista, eli kyllä se viimeistään keski-iässä tulee vastaan, ettei kaikkia omasta mielestä epämiellyttäviä piirteitä saa keinotekoisesti piiloon. Tai no saa toki, mutta sitten joutuu käymään Tohtori Nordströmin pakeilla tiheämmin kuin Jacko-vainaa omalla muoviikkaliturgillaan.
Anonyymi: itse olen lukenut sellaista, ettei joku tuollainen perusblondi ole edes uskottava työnhakija, vaan saadakseen työpaikan pitää laittaa sellaiset paksusankaiset, älykkövaikutelman tuovat hipster-rillit päähän.
Toisaalta eipä juuri yllättänyt, että haastatellut lukiolaiset olivat juuri Sammon keskuslukiosta. Se on Tampereen The Jet-setter High School.
Karmaisevinta tuossa artikkelissa oli mielestäni kuitenkin se sävy, jolla asiasta kirjoitettiin. Teksti antoi kuvan, että tuollainen ulkonäköjen ja ystävyyksien ostelu on tavallista, normaalia ja että kaikki tai hyvin monet ajattelevat noin. Pahin yleistys pitkään aikaan.
VastaaPoistaToisaalta, en itse ainakaan ole koskaan ollut tekemisissä hirveästi vastaavanlaisten ihmisten kanssa. Uskoisin, että tässä on karkeasti ilmaistuna jokin humanisti-ekonomi -jaottelu olemassa.
"Onko meidän maassamme todella niin paljon rumia ihmisiä, että Aamulehden artikkeliinkin oli löydetty roppakaupalla nuoria ihmisiä, joilla on jos jonkinlaiset pidennykset."
VastaaPoistaHuono itsetunto niillä on. Ihmiset haluavat saada hyväksyntää ja tämä painottuu varsinkin nuoruusiässä. Jokainen haluaa kuulua joukkoon. Tämän takia kaikki lukiolaiset näyttävät samalta. Pidennykset, rusketukset; luonnollinen kauneus ei tässä todellakaan saa jalantilaa.
Tästä aiheesta riittäisi vaikka kuinka paljon asiaa, nyt en pysty enempää (olen luennolla, heh)
Tässä vielä hyvä video. No cure for ugly!
http://www.youtube.com/watch?v=OYpwAtnywTk
Johanna, olet varmaankin oikeassa tuon itsetuntoasian kanssa. Ja pätee nimenomaan nuoriin ja heidän kehitysvaiheeseensa. Mutta kun artikkelin mukaan tämä on yhä yleisempää myös aikuisilla naisilla. Ikään kuin emme missään vaiheessa havahtuisi tajuamaan, että riitämme sellaisina kuin olemme. Jos olet päässyt jo pois luennolta, kerro lisää ajatuksiasi. :)
VastaaPoistaTykkään myös tästä Doven videosta, olkoonkin, että Dove sortuu todennäköisesti samoihin temppuihin. Mutta silti.
http://www.youtube.com/watch?v=iYhCn0jf46U
Ja kaikista hassuinta on se, että silti ollaan epävarmoja vaikka laitettaisiin kaikenmaailman ripsipermanentit sun muut. Kai se johtuu siitä, kun mediassa määritellään että et ole kaunis ellet näytä Angelina Jolielta tai Hillsin Heidiltä (jos olet sarjaa seurannut). No tälle Heidille on tehty vaikka mitä leikkauksia ja nykyään hän näyttää ihan kummajaiselta. En ymmärrä, jos jonkun mielestä se on kaunista. Tai esimerkiksi BB-Hennan huulet. Onko luonnottomuus kaunista? Ja miksi naiset tärvelee itseään kauneuden eteen? Mielestäni kaikki on mennyt ihan överiksi. Kuka sanoo, etten riitä tällaisena? Joku mies vai? Joku ystäväni? Sellaisille ihmisille voi sanoa hyvästit. Kunhan itse riittää itselleen, se on pääasia.
VastaaPoistaPuhuin yhden ystäväni kanssa tästä ja siitä, kun olen muuttanut ja nykyään kuljen bussilla koululleni. Ja aamuisin näen nuoria ihmisiä menossa kouluun viimeisen päälle tälläytyneinä. Itse saatan näyttää samalta lauantai-iltaisin. Olen alunperin pieneltä paikkakunnalta ja ei kukaan omassa lukiossani meikannut silmiä mustiksi, pistänyt huulikiiltoa joka päivä tai suoristanut hiuksiaan, korkokengistä puhumattakaan! Kouluun tultiin opiskelemaan. Mutta kai se oli silloin ja nyt on nyt. :)
En tiedä miten ihmisten itsetuntoja saisi parannettua. Ehkä torjutuksi tuleminen on vain liikaa. ...Ja sitten otetaan silikonit.
Pakko kommentoida tähän vanhaan postaukseen, kun herätti ajatuksia.
VastaaPoistaMiksei hippi, punkkari tai gootti voi olla yhtä pinnallinen kuin purkista rusketuksen itselleen ottanut muodikas tyttö? Miksi hiusten värjääminen pinkeiksi on vähemmän tuomittavaa kuin hampaiden valkaiseminen? Miksi kukaan ei sano pinnalliseksi ihmistä, joka on täyttänyt kehonsa tatuoinneilla ja lävistyksillä?
Näitä kysymyksiä tämä aihe usein herättää. Minä en henkilökohtaisesti pidä kumisenoloisia silikonirintoja tai räjähtämäisillään olevia botox-huulia kauniina. Mutta jokaisella olkoon niihin oikeus. Toisaalta en myöskään tiedä, onko joku tuttavani korjaillut itseään. Mahdollisesti kaverini on valkaissut hampaansa, mutten ehkä koskaan saa tietää sitä. Tai ehkä vanha pienirintainen luokkakaveri ei koskaan kasvattanutkaan tissejä, vaan haki ne muuta kautta. Vaan kun joku sanoo sen ääneen, meitä ärsyttää.
Ymmärrän, että joskus jokin asia itsessä ärsyttää vain yksinkertaisesti niin äärettömän paljon, että sille on aivan pakko tehdä jotain voidakseen jatkaa. Miksei se voisi parantaa itsetuntoa samalla tavalla kuin normaalipainoiseksi laihduttaminen? Noh, onnitteluni, mikäli jonkun itsetunto ei ollenkaan rakennu ulkoisten seikkojen varaan (ei siis vain valkaistujen hampaiden ja purkkirusketusten, vaan yhtä lailla niiden rastojen ja tatuointien varaan).
Anonyymi, erityisen hyvä huomio. Se ero, mikä minulle tässä on olennainen, on se, että goottien tai punkkareiden ulkonäkömielteiden takana tuntuu olevan halu erottautua ja olla osa tiettyä yhteisöä. Erittelemäni "purkkikauneuden" takana sen sijaan tuntuu piilevän median antaman yleisen normin siitä, miltä "kuuluisi näyttää", eli ei erottautuminen vaan nimenomaan massalta näyttäminen.
VastaaPoistaEn koe huolestuttavaksi niinkään sitä, että on olemassa tämän sorttista ulkonäkökeskeisyyttä (muiden ulkonäkökeskeisyyksien lisäksi) vaan enemmänkin se, että jotkut tuntuvat ajattelevan, että ellet näytä juuri sellaiselta, et ole oikein minkään arvoinen. Tai että ollakseen menestyvä ja rakastettu, on oltava tiettyjen raamien mukainen. Kukaan tuskin väittää, että kaikkien pitäisi laittaa rastat ja lävistää nenänsä ollakseen hyväksyttyjä, useimmiten päin vastoin. Sen sijaan valkoisia hampaita, tuuheita hiuksia, C-kupin rintoja ja kapeaa uumaa pidetään tietynlaisena ihanteena, minkä vuoksi nuoret sitten keinotekoisesti muokkaavat itsestään sellaisia. Voi olla, että liioittelen. Toivottavasti liioittelen.
En sano, etteikö jokaisella ole oikeus muokata kehoaan sellaiseksi kuin haluaa. Huolestun vain siitä, että jostakin itsensä muokkaamisesta tulee pakonomainen trendi. Olisin luultavasti yhtä huolissani olipa se trendi millainen hyvänsä. Jos ihmiset eivät saa näyttää siltä, millaiseksi syntyivät, vaan heidän oletetaan olevan iäti tyytymättömiä, ollaan aika huolestuttavan ajan kynsissä.
Nii, vai halutaanko me naiset oikeesti näyttää tältä http://glamouriajakauneutta.blogspot.fi/2013/01/tyttoja-naisia-beibeja-misuja-ja.html
VastaaPoistaUh oh -.-
Anonyymi, kauneusihanteita on niin monenlaisia. Omaan ihanteeseeni moinen ei uppoa ei millään.
VastaaPoista