Valitettavasti Paolon yhteys pätki tämän tästä ja lopulta tyydyimme näkemään hänestä vain kuvan videon sijaan. Mutta nuo kaksi muuta italialaista vilkuttelivat minulle monien kilometrien takaa. (Olisin vilkutellut takaisin, ellei näytön tulostaminen olisi vaatinut kahta kättä toteutuakseen.) Siinä vaihdeltiin kuulumiset puolin ja toisin, lievitettiin ja samalla yllytettiin vallitsevaa ikävää. Kyllä Internet on hieno keksintö.
Se on sellaista nykyään, välimatkat eivät ole mikään este yhteydenpidolle, kun voi painaa paria nappia ja nähdä toisen naaman ruudulla, vaikka se naama olisi oikeasti Sisiliassa. Ja miksei Suomessakin ole mukavampi soitella niin, että toisen myös näkee. Siinä on jotain erilaista, kun saa nähdä toisen omin silmin, eikä tarvitse tyytyä sanoihin kaiuttimissa tai kirjaimiin ruudulla. Varsinkin, jos on kaukana kotoa, tutut kasvot saavat aikaan ihan erilaisen läsnä olemisen tunteen.
Ja onhan se nyt melko hyvä tekosyy juoda keskiviikkoiltana tuoppi olutta, kun sen tekee yhtä aikaa kolme muutakin ihmistä maailman eri reunoilla. Vai mitä olette mieltä? Käytätkö sinä Skypeä? Kuvalla vai ilman? Entä ryhmässä? Heräsikö muita ajatuksia? Jaa ne kaikki!
Näköpuhelut ne vasta outoja onkin. Asioikseen otetaan yhteys ja jutellaan ruudulle, jonka takana näkyy kuva kaverista juttelemasa ruudulle. Sitten kun vihdoin tajuaa, että itsekin näyttää juuri yhtä hölmöltä ja huomaa, että kamerallehan sitä pitää jutella jos haluaa, että itse näyttää keskustelevan suoraan. Ja hittolainen, kameraa katsoessa ei nää miten se kaveri reagoi..
VastaaPoistaJos kaveri vielä ohimennen selailee nettiä ja naureskelee vaikkapa nettisarjakuville, niin näkökontakti menettää ison osan merkityksestään - sama juttu kuin jos kaveri näplää puhelintansa ;). Chatteissa, irkissä, skypen tekstipohjaisessa ja muissa messengereissä on se hieno puoli, että voi käydä keskustelun katkeamatta vaikka paskalla, ja jatkaa aiheesta pitkänkin paussin jälkeen.
Mutta, pitää sitten pehmentää vähän, että onhan nuo näkökeskustelut joskus ihan paikallaankin. Mutta silloin vaan pitää olla jotain asiaa.. tai muuten vaan olla molemmin puolin oikeasti aikaa.
Ja nyt kun aloin kommentoimaan, täytyypä todeta, että vaikka interwebsi todella pienentää maailmaa, on myös ihmisiä, joihin ei saa yhteyttä nettiviestimien kautta. Eikä se tee näistä ihmisistä yhtään vähempää tärkeitä.
Esimerkiksi tuttuni Swazimaassa, Etelä-Afrikassa ja Mongoliassa ovat täysin kuvapuheluiden ulottumattomissa. Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka eivät käytä muuta kuin sähköpostia ja kännykkää yhteydenpidossaan. Mutta siinä on se hyväkin puoli, että jos netin kautta ei voi pitää yhteyttä, niin täytyy vaan suosiolla käydä kylässä.
Oi skypekaljottelua, mainiota! Ennen (varmaan jossain vieläkin) jengi istui kaljoilla himassa ja chattasi IRCissä. Tää videokuvapuoli onki ihan uus aspekti - kuvitelkaa ny vaikkapa 30 ihmisen videobaari!
VastaaPoistaMut mäpäs olen viimeaikoina oikein ottanu asiakseni opetella puhelimessa ja skypessä puhumista. Oon huomannu että skype videoineen on helpompi, koska silloin jutskailuun ihan luonnostaan sujahtavat pienet taukoilut ei häiritse. Mutta puhelimessa roikkuminen, on se vaan vieläkin jotenkin vaikeaa! Ehkä mä olen niin visuaalinen persoona? Riippuu paljon myös kaverista - joidenkin kanssa höpöttelee näkemättäkin jotenkin luonnollisemmin.