Miehet kautta aikojen ovat pohtineet, miten tuohtuneen puolison saa jälleen suopeaksi. Shakespeare kesytti äkäpussia teoksessaan The Taming of the Shrew. Myös oikeita ihmisiä ottaa joskus hermosta ja tulee riitaa. Parisuhteettomana olen täysin ulalla siitä, miten tässä tilanteessa tulisi toimia. Onneksi ystävättäreni tulivat avuksi ongelmaan ja kertoivat, kuinka heidän puoliskonsa saisivat heidät kesytetyksi. Jos osaisivat. Näin juhlapyhienkin lähestyessä uhkaavasti, voi tästä tulostaa itselleen taskuoppaan siltä varalta, että joutuu kesytyspuuhiin.
1) Laita ruokaa
Äkäpussi on sitä äkäisempi, mitä nälkäisempi hän on. Ja vaikkei olisi nälkäinenkään, ruoka on silti hyvä idea. Mitä enemmän ruoan valmistus näyttää vaatineen vaivaa ja näkemystä, sitä parempi lopputulos on. Mutta pelkästään jo sovintokahvien keittoa pidettiin yleisesti mainiona konstina.
2) Anna rauha
Kun suututtaa, on parempi antaa toisen olla hetki rauhassa. Rauhassa olemisajan pituus on suoraan verrannollinen kiinni paukautetun oven äänen voimakkuuteen. Paljon ääntä = paljon aikaa. Ja sillä välin, kun toinen jäähtyy rauhassa, voi toteuttaa kohtaa yksi. Uunissa tuoksuvan pullan luulisi houkuttelevan ovenpaukuttelijan pois mököttämästä. Ja sitä ystäväni korostivat, että jos toinen on suutuspäissään mennyt päiväunille, herättäminen on vihoviimeinen vaihtoehto. Unien jälkeen näyttää kuulemma aina paremmalta.
3) Pyydä anteeksi
Joskus kannattaa pyytää anteeksi, vaikkei olisi ihan varma, mitä teki väärin. Ja jos tietää, mitä teki väärin, täytyy pyytää anteeksi. Jos taas ei ole tehnyt mielestään mitään väärin, on edessä yhteisymmärtämättömyys. Silloin voi yrittää puhua aiheesta tai harhauttaa äkäpussi unohtamaan oma äkäisyytensä kohdan yksi avulla. Olen kuullut vähän huhua, että ihmiset saattavat joskus suuttua ihan tyhjästä. Mutta jos toisella on paha mieli ja suututtaa, ei sitä pidä väheksyä, vaikka syy ei omasta mielestä oikea syy olisikaan. Tällöin harhauttaminen on käypä ratkaisu.
4) Älä töki tai lässytä
”Älä oo vihainen, et voi olla vihainen…” Ja pieleen menee. Jos toista suututtaa, niin suurin virhe on yrittää mitätöidä toisen viha olemalla niin kuin sitä ei olisikaan. Pahinta on tulla tökkimään ja lässyttämään ja irvailemaan toisen suuttumuksella. Vihastuessaan ihminen ei ole söpö eikä hellyttävä, vaikka sellaiselta näyttäisikin. Sisimmissään vihastunut ihminen on pelkkää kynttä, hammasta ja mattopiiskaa. Yritäpä siihen mennä lässyttämään sitten.
5) Älä yritä naurattaa
Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä naurattaminen on yksinkertaisesti huono idea. Jos suututtaa ja toinen yrittää saada nauramaan (”jos naurat, niin et voi olla vihainen”) ollaan tilanteessa, jossa kukaan ei voi voittaa. Jos naurattaja onnistuu ja toista alkaa naurattaa, tulee vihainen siitä yleensä vain entistä vihaisemmaksi. Sekä vihaiseksi itselleen, että nauroi että vihaiseksi naurattajalle siitä, että tämä onnistui väheksyvässä ja ärsyttävässä tempussaan. Nauramisen aika on vasta sitten, kun leppyminen on jo alkanut. Ei ennen.
6) Helli
Suuttumisvaiheessa ei lähelle kannata mennä, mutta kun tyyntynyt puolisko palaa ihmisten ilmoille ja osoittaa selviä lientymisen merkkejä, on aika rapsuttelun. Kaikenlainen hellyys ja hyvänä pito edistää palautumista normaaliin. Erityisesti halailu, silittely ja rapsuttelu todettiin hyväksi. Myös allekirjoittaneen saa lauhkeaksi kuin lehtimetsän päätä rapsuttelemalla, joten huono idea se ei voi olla. Sopuisina aikoina on kaukaa viisasta onkia selville, minkälainen hellyys oman puoliskon pehmentää.
Näillä konsteilla kannattaa käsitellä siis ainakin joukkoa kainuulaisia nuoria naisia. Mutta kiinnostaisi kuulla, mikä miespuolisen äkäpussin kesyttää? Bilteman kuvasto? Entä muut naiset: Lisättävää? Korjattavaa? Huomautettavaa?
Jos mies on oikein viisas, niin hän aina myöntää olleensa / tehneensä väärin, olipa asia mikä hyvänsä, siten saa naisen nopeiten leppymään. Jos vielä kehuu naista, että olit taas oikeassa, se edelleen auttaa asiassa. rh
VastaaPoistaNaurattaminen ei ole kohdallani huonovaihtoehto, vaikka se aiheuttaakin sen "Perkele, kun tulinkin nauraneeksi" - olon.
VastaaPoistaMut kun nauraminen loppuu, mun kanssa voi keskustella suututtavasta asiasta ihan sovinnaisesti, mielellään pullakahvien kera :D
Kokemukseni mukaan, mies tyyntyy vatsan kautta, sillävälin, kun on sen antanut yksinään suutustella.
rh, minkä takia naisen pitää olla aina oikeassa, silloinkin kun hän on väärässä? Oon itse joutunut kantapään kautta oppimaan tuon sääntöparin:
VastaaPoista1) Nainen on aina oikeassa.
2) Jos nainen on väärässä, sääntö 1) astuu välittömästi voimaan.
Oma ylpeä luonteeni kestää aika huonosti tällaisia ristiriitoja, joissa yksiselitteisesti kolmaskin osapuoli tietäisi minun olevan oikeassa. Toisaalta on niitäkin tilanteita, joissa en myönnä olevani väärässä tai tehneeni väärin, jolloin jälkimmäisen ollessa kyseessä kuvaan astuu jo ala-asteen tunneiltamyöhästymisiltä opittu selittely. Musta tulee vielä hyvä ministeri. :D
Ihmissuhdediplomatia on yleensäkin laji, jota pitäisi opetella enemmän. Tämä blogi toisaalta on tuonut paljon uusia näkökulmia, mistä kiitos Aliisalle ja vertaiskommentaattoreille!
Niiin. Tämä on ehkä hyvä muistutus siitä, miksi en seurustele :)
VastaaPoistaTäytyy tunnustaa, että ultrixin kohta 2) tuotaa yleensä toivotun tuloksen, jos leppymistä tavoittelee. Mutta itse en voi olla näkemättä sitä tienä isompiin konflikteihin. Vaikka väliaikaisesti tämä strategia varmaan toimii, niin pidemmän päälle voi jotain jäädä pahasti hampaankoloon.
Toisekseen, Aliisan kohdassa yksi olen myös huomannut, että näennäinen vaiva tuotaa aina parempia tuloksia. Eli vahvistettakoon oman kokemuksen pohjalta, mitä enemmä näyttää vaatineen vaivaa. Mutta pieneen pojan päähäni ei silti mahdu se, minkä takia isolla vaivalla toteutettu vähemmän toivottu asia on parempi, kuin pienellä vaivalla toteutettu toivottu asia. Esim. jäätelötuutti vs. epäonnistunut kakku. Miksi se epäonnistunut kakku voittaa aina?? Miksi keinot päihittää lopputuloksen? Vähän pragmaattisuutta vain tästä maailmasta toivoisin, onko se liikaa pyydetty? :)
Oivia konsteja kaikki, itseeni varmasti toimii parhaiten kohta yksi, mielellään lämmin ateria, jos olen nälkäinen. Tai vaikka ees voileipä ;) Rauhaan jättäminen on myös hyvä, mutta ei liian pitkäksi aikaa - itse kuulun siihen naisrotuun, joka kykenee ikuisuus + viikko -tyyppisin mökötysperioideihin, joten sopua ei tulisi ikinä, jos mut jättäisi sinne luolaan mököttämään...
VastaaPoistaLisäisin listaan yhden: tartu johonkin ikävään kotityöhön. Mikään ei lepytä minua tehokkaammin, kuin se, kun kuulen imurin hurahtavan käyntiin ja imurin varressa on riitapukari ;)
Itselleni ei ole korkeaa kynnystä pyytää anteeksi - teen sen silloinkin, kun tiedän olleeni oikeassa, tai en tiedä miten olen mokannut. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Ei se anteeksipyytäminen mitään maksa!
Kommentoin ekaa kertaa, mutta täytyypä vielä kertoa, että tosi kiva blogi tämä, tykkään!
Itse lepyn kohdalla 1. Ja siis etenkin muhun iskee suklaa. Jos tuot suklaata, you can't go wrong. Mutta mulla ei ole oikeastaan hirveästi kokemusta, miten voisi lepyttää toisen jos on tosi iso riita. Luulen, ettei suklaat ihan aina auta.
VastaaPoistaMä tykkään, kun joku lähtee perään. Jos suutun siis. Varsinkin, kun nopeasti leppyvänä en jaksais yhtään mököttää, mutta tuntuu joskus, että ois riitelun protokollan mukaan pakko olla vielä vihainen, kun ei kerran ole sovittu vielä.
VastaaPoistarh, no sillä saa ainakin tilanteen laantumaan pian. Ultrixia kompaten olen kuitenkin sitä mieltä, että jos nainen saa jatkuvasti luulla olevansa oikeassa, vaikkei oikeasti ole, samaan riitaan päädytään uudestaan ja uudestaan.
maikkainen, se on hyvä, että pääset yli siitä "Perkele, kun tulinkin nauraneeksi" -olosta. Minä en pääse, vaan suutun sekä itselleni, että sille toiselle vielä vähän lisää.
Anonyymi 1, ehkä tuohon näennäisen vaivan ja onnistuneen lopputuloksen summaan pitäisi lisätä vielä se, mistä toinen pitää. Eli jos suututettu rakastaa kakkua, ja yrität tehdä sitä, mutta pieleen menee, se tuntuu silti arvokkaammalta kuin erinomaisen hyvä jäätelötuutti. Jos taas suututettu rakastaa jäätelöä, sen tuominen on todennäköisesti arvokkaampaa kuin pilalle menneen kakun. Näin ainakin minun kohdallani. Ei välttämä pelkkä nähty vaiva aina takaa täydellistä lopputulosta. Nannalle voi viedä suklaata, eikä se vaadi paljon vaivaa, mutta lepyttää Nannan taatusti.
Anonyymi 2, erinomaisen hyvä huomio. Siivoaminen, imurointi ja mun kohdallani tiskaaminen ovat eleitä, jotka tuntuvat kivalta. Roskien vienti, tiskikoneen täyttö, mikä tahansa pieni ele, joka kertoo, että "haluaisin, että sun ois kivempi olla meidän kotona, tuu pois sieltä makkarista, jooko?" toimii.
Noin niinkuin parisuhteissa ja missä tahansa tuttavuuksissa; ei sillä niin väliä kuinka nopeasti leppyy ja millä keinoin, kunhan sitten kun leppyy, puhuu siitä mikä sen möksän alunperin aiheutti.
VastaaPoistaVissiin ihmisiltä aika usein unohtuu, tuo puhuminen.
Mikael, puhuminen. Toden totta. Mutta puhuminen on helpointa sitten, kun se äkäpussi-vaihe on ohi. Äkäpussin kanssa keskustelu ei yleensä johda kovin pitkälle.
VastaaPoistaSovintoseksi kesyttää miehen kuin miehen :3
VastaaPoistaOn muuten yleinen harhaluulo. Kyllä tosimiehet sopii ensin asiat puhumalla ja vasta sitten seksiä.
PoistaSitä seksiä kun saa kyliltä roppakaupalla.
Anonyymi, kokemuksen syvä rintaääni? :)
VastaaPoista