Ystäväni tietävät, että minä olen usein myöhässä. Se on tapa, josta opettelen eroon. Huomenna. Tänään olen kuitenkin ainakin vuoden myöhässä, nimittäin haluan keskustella kanssanne vuoden sanasta 2009. Vuoden sanan julkistaa marraskuun puolivälissä Oxford University Press, yhtiö joka tuottaa Oxford English Dictionary -sanakirjajättiläistä. Viime vuoden voittajasana oli ”unfriend”, joka viittaa toimintaan, jossa yksi poistaa toisen ”ystävistään” jossain Internetin sosiaalisessa verkostossa, esimerkiksi Facebookissa.
Miten tämä verbi kääntyy suomeksi? Arkijärjellä ajatellen kyse on nimenomaan ystävälistalta poistamisesta. Mutta ystävälistalta poistaminen on hivenen pitkä verrattuna näppärään unfriend-verbiin. Kun lisätä ystäväksi ei ole varsinaisesti ystävystymistä, niin olisiko se sitten ystävöintiä? Ystäväistämistä? Ja ystävistä poistaminen epäystävöintiä? Parempia ideoita otetaan vastaan.
Suomennoksen kankeudesta huolimatta valinta on mielestäni mielenkiintoinen. Kertoo jotain ajastamme, että vuoden sanaksi valikoituu sosiaalisen median ilmiö. Vielä enemmän ajastamme kertoo se, että tarvitsemme oman verbin toiminnalle, jossa ylimääräisistä ”ystävistä” hankkiudutaan eroon. Facebook on vallannut elämämme ja siitä on tullut selvä osa länsimaisen enemmistön arkea. Jopa siihen pisteeseen asti, että alkaa esiintyä lieveilmiöitä, kuten liian suuri ystävämäärä.
Jimmy Kimmel lanseerasi kansainvälisen epäystävöintipäivän (National Unfriend Day), jota Kimmelin toiveen mukaan vietettäisiin marraskuun seitsemästoista. (Niin, ensi vuonna sitten.) Päivän ideana on raikota Facebook-listalta ne ihmiset, jotka eivät oikeasti ole käyttäjän ystäviä. Tämä siksi, ettei tarvitse kuulla, mitä lukion biologian ryhmätyöpari söi juuri lounaaksi. No onhan tästä puhuttu, että mummoakin kiinnostaa kaikki se turha info, jota Facebook tarjoilee.
Nyt on pakko kuitenkin kysyä, mitä hyötyä epäystävöinnistä loppujen lopuksi on? Jos Facebookia pitää yhteydenpitoväylänä, silloin ymmärrän sen, että ala-asteen koulukiusaajan voi ehkä epäystävöintipäivänä poistaa listoilta. Mutta jos Facebook on verkosto, jolta voi kysyä vinkkejä auton valintaan ja illallismenun sisältöön, niin eikö silloin ole enempi parempi? Filtterit ovat sitä hetkeä varten, kun toisten tekemisten lukeminen alkaa ottaa aivosta. No en silti sano, etteikö Facebookin siivouspäivä olisi käynyt mielessä minullakin.
Meillä on siis uusia sanoja ja uusia teemapäiviä, jotka kertovat maailmastamme ja sosiaalisesta mediasta jotain, mutta mitä? Elämme keskellä ilmiöitä, jotka vasta muotoutuvat ja joiden vaikutukset, niin hyvät kuin huonotkin, alkavat näkyä kunnolla vasta myöhemmin. Mitä ajatuksia epäystävöinti sinussa herättää?
Minä ainakin olen pitänyt muutaman kerran Facebookin siivouspäivän, jolloin turhia kavereita on tullut poistettua. Jotenkin vaan kertyy hurja määrä kavereita joiden kanssa ei oikeasti ole minkäänlaisessa kanssakäymisessä koskaan. Kaverikutsuja kun välillä satelee puolitutuilta, ja harvoin niistä kehtaa kieltäytyä. Sitä aina jää miettimään ihmisiä, joilla on se yli 700 kaveria, että kuinka monen kanssa oikeasti ehtii olla yhteydessä.
VastaaPoistaItse raikkaan tietyin väliajoin sellaiset surutta pois, joiden kanssa en ikinä puhu (edes chatissä), joiden päivityksiä en näe (eivät siis pidä minua päivitysten näkemisen arvoisena) ja joiden statuksia/kuvia/yms en ikinä kommentoi. Samoin lähtevät ne, jotka eivät kommentoi minun statuksiani/kuvia jne, ainakaa minulla ei toimi tämä mainitsemasi "vinkkejä auton valintaan ja illallismenun sisältöön".
VastaaPoistaEn pidä epäystävöimistä pahana, sillä jos on jonkun tavannut, jonka kanssa klikkaa ja sitten facebook kaverustutaan, niin siinähän se tuttavuus testataan. Jos on molemminpuolinen kiinnostus jatkaa tutustumista, niin kyllä sitten avaa sen chätin tai kommentoi, että tommonen villasukka minunkin pitää kutoa!
Ja sen vielä mainitsen, että jos jonkun kirjoituksia filtteroi jatkuvasti, niin eikö siinäkin ole aika suora vihje unfriendaamiseen..? Tämä kommentti kyllä osuu omaan nilkkaan :D nimimerkillä omia farmville -päivityksiä etusivu täynnä...
Itselleni oikeastaan ainoa tärkeä asia facebookissa olisi lista ihmisten yhteystiedoista ja kommunikoinnin helpottaminen. Samat asiat, mitä voi tehdä sähköpostilla, irkillä, messengereillä ym. Niissä ei tarvitse lukea myöskään ihmisten farmville-päivityksiä, eikä filtteröidä porukkaa.
VastaaPoistaYlipäätään facebook-kaverien ruokkaaminen filtteröintilistoille ja epäystävöinti kuulostaa jotenkin oudolta ajatellen sosiaalisten verkostoiden päällekäisyyttä ja muuttuvuutta. Varsinkin kun tuollaiset jutut saattaa toimia viesteinä siitä, ettei yhteyttä haluta pitää. Filtteröinti sinäänsä taitaa olla ihan hyvä muutos, mutta se, että luokitellaan ystävät "hyviin ystäviin" ja "huonoihin ystäviin" on taas mielestäni suhteellisen tylyä.
Näkisin tuon facebookinkin ensisijaisesti työkaluna. Pääasiassa ei ihmiset siellä listalla mitään haittaa, ellei sitten joku julkaise jotain, mitä ei pitäisi julkaista ja tagaa tms. Kai se on semmoinen tietoinen riski, jos siellä listalla on esim. äiti, ja kaveri tagaa jotain kotitehtyä homoeläinpornoa jakoon (ei ole siis ikinä käynyt).
Facebook on noiden viestimismahdollisuuksiensa lisäksi myös iltapäivälehti, jossa itse on pääosassa ja itsensä lisäksi myös friendit pääsee kirjoittamaan ja julkaisemaan kuvia. Pahimmillaan se tekee tavallisista ihmisistä pikkujulkkiksia ja aiheuttaa vastaavanlaisen imagokäsitteen normielämässä, mitä on aikaisemmin ollut vain julkkiksilla, firmoilla ja netin kautta yksityisillä henkilöillä, mutta vain tietyillä elämänalueilla (esim. työ). Epäystävöinti, ystävien valikointi ja filtteröinti varmaan auttaa jos tarkoitus on pitää imago hyvänä.
Itsekin olen miettinyt paljon Facebookin käyttöä. Minulle se on osittain myös ihan oikeasti työväline, koska teen nuorten parissa työtä. Olen kuitenkin alkujaan ottanut FB:n käyttöön henkilökohtaisen elämäni yhteyksien pitämiseen.
VastaaPoistaFB:n Suomi-taipaleen alkuvaiheissa nuoret olivat IRC-galleriassa. Viimeisen reilun vuoden aikana myös koululaiset ovat siirtyneet Facebookiin. Koska yritän tasapainoilla henkilökohtaisen elämän ja työni välillä, filtteröinnit ovat minulle välttämättömiä. En halua jakaa ihan kaikkia juttuja nuorten kanssa, enkä myöskään halua nähdä jokaista Farmville-härpäkettä etusivullani.
Nuorten kanssa Facebook on keino kertoa tapahtumista ja antaa muuta informaatiota. Lisäksi monesti heidän statuksensa näkyvät minulle, mutta eivät välttämättä vanhemmille. Mielestäni on hyvä, että jollain aikuisella on mahdollisuus nähdä, jos nuori alkaa ilmaista itseään huolestuttavalla tavalla. Muutamaa nuoren kanssa käytyä keskustelua suurempaa käytännön toimipidettä nuo huolestumiset eivät vielä kuitenkaan ole aiheuttaneet.
Henkilökohtaisen elämän puolella olen vähentänyt kryptistä tilittämistä statuksissa ja lähinnä jaan nykyään itseni mielestä mielenkiintoisia linkkejä tai tapahtumia, joihin olen jo osallistunut tai aion osallistua. Chatia en käytä, koska se tuntuisi olevan rikki kovin usein ja en tykkää suomen kielen pilaavasta reaaliaikaisesta kilpakirjoittamisesta.