Elokuvateatterimme on vallannut uusi suomalaisen elokuvan taidonnäyte. Veijarit. En odottanut elokuvalta paljoa, en oikeastaan yhtään mitään. Siksi olinkin positiivisesti yllättynyt. Kaiken sen Syntynyt rellestää –kappaleen kuvaksitulemisen ohella, tai ehkä jopa sen sijasta, se oli elokuva ystävyydestä. Kertomus kahdesta parhaasta kaveruksesta, joista toista vie villiys ja toista rakkaus kuin pässiä narussa.
Usein me pelkäämme eniten, että asiat muuttuvat. Että yksi päivä heräämme ja huomaamme, ettei elämämme olekaan enää sitä mitä se oli ennen. Ja joskus juuri tuollaiseen hetkeen ajaa rakkaus. Ei oma, vaan parhaan ystävän. Niin käy myös Sakulle ja Ässälle. Ja siitä alkaa kehittyä tilanne, joka johtaa leffan sloganiin: ”Täs nyt on ollu vähän kaikenlaista.” Tuossa ehdoin tahdoin entisestä kiinni pitämisen, elämän muuttumisen ja ystävyden säilymisen mökelikön kuvailussa elokuva onnistuu hyvin.
Nurksen ohjaama, Leppilammen ja Luusuaniemen tähdittämä kaveruuselokuva on koristeltu somilla naisilla ja sävytetty Riston musiikilla. Soppahan se on, mutta kyllä tuon ennemmin syö kuin selkäänsä ottaa. Kun lopputekstit vielä alkavat sanalla ”Ystäville!”, en voi muuta kuin sulaa. Jos et vielä tiedä, mitä tekisit viikonloppuna, niin mene vaikka katsomaan Veijareita.
(Varoitus, video sisältää voimakkaita kohtauksia.)
Ei se ollu niin huono kun pelkäsin, ihan kiva kattoa, kiitos. Vaikka oli ne aika tuhmia poikia välillä, hyhhyh.
VastaaPoistaEt kai vaan ollu (s)tatistina siellä taas, hö?
Ei tarvitse tunnustaa, mietin vain välillä sieltä mallityttömerestä että olikohan tuossa tuttuja. :)
Oho, olen unohtanut vastata tähän. Niin, että en ollunna. :D Muuten vaan leffassa kävin.
VastaaPoista