Istuin iltateellä ystävättäreni luona, kun hän sanoa täräytti keskustelun lopetukseksi, että ”jokainen ihminen tarvitsee sydänystävän”. Ei minulla asiaan paljon lisäämistä ollut. Kotimatkalla aloin kuitenkin miettiä, että miksi näin on. Miksi me tarvitsemme sydänystävän? Miksei riitä pussillinen uusia?
Sydänystävä on ystävä, joka on ollut elämässä kauan. Uusi ystävä voi olla kyllä tärkeä ja rakas, mutta sydänystävyydeksi ystävyys muuttuu vain ajan kanssa. Sillä vain ajan kanssa toisen oppii tuntemaan hyvin, vaikkei ehkä koskaan täydellisesti. Vain aika opettaa tietämään, mitkä piirteet ovat pysyviä, mitkä tilapäisiä, mitkä muuttuvia, mitkä olennaisia, mitkä eivät. Eikä sydänystävä koskaan vaadi, että meidän pitäisi olla muuta kuin mitä olemme.
Jotta joku ihminen pääsee sydämeen, häneen täytyy voida luottaa koko sydämestään. Ja sellainen luottamus on saavutettavissa vain ajan ja avautumisen kanssa. Siksi sydänystävälle pitää voida puhua lähestulkoon kaikesta. Ainakin niistä asioista, jotka ovat tärkeimpiä. Sydänystävyksiä yhdistää myös kyky olla toisen kanssa hiljaa.
Ja ennen kaikkea: sydänystävyyteen kuuluu halu nähdä vaivaa. Halu tutustua toiseen, halu nähdä ja jutella, halu pitää yhteyttä, halu pitää ystävyyttä yllä. Yhteisen tekemisen ei tarvitse olla kummoistakaan, kunhan toinen on sellainen, että hänen kanssaan on hyvä olla. Silloin sitä aikaa antaa toiselle mielellään.
Sydänystävyys on siis lujaa ja kestävää. Mutta miksi me tarvitsemme sellaista ystävyyttä? En tietenkään tiedä, mutta esitän hyviä arvauksia: Siksi, että sydänystävälle emme voi valehdella samalla tavalla kuin valehtelemme itsellemme, koska ystävä huomaa sen. Sydänystävälle ei tarvitse kertoa tarinoiden taustoja jonkun tapahtuman selittämiseksi, koska ystävä tietää ne jo. Sydänystävä tuntee pahimmat pelot ja syvimmät haavat ja ymmärtää, miksi toinen reagoi asioihin niin kuin reagoi. Vain sydänystävä oppii kaikki huonot päivämme ulkoa ja pyytää yötkin sisään. Esimerkiksi siksi.
Ihana teksti. Tuli ikävä omia sydänystäviä. Harmi, kun ketään heistä ei asu kaupungissani.
VastaaPoistaSydänystäviä tarvitsee siksi, että heidän kanssaan ei tarvitse yrittää. Tiedät aina, että vaikka ette kuukauteen näkisi, niin eivät he katoa. (Vaikka kyllähän jokaista ystävyyssuhdetta silti pitää ylläpitää).
Sydänystävän luokse voi mennä vaikka vain sohvalle möllöttämään, katsomaan telkkaria ilman mitään sen kummempaa. Sydänystävän voi kutsua sisään, vaikka ei ole siivonnut, tai vaikka ei ole käynyt suihkussa. Sellaisia sydänystäviä minulla on. Sellaisia jotka auttavat hädässä ja jotka tuntevat minut aivan läpikotaisin. Heidän kanssaan voi jakaa ihan kaiken!
Nanna, vastaan tähän nyt aikojen päästä, vaikka viestisi aikoinaan jo luinkin. Mutta nimenomaan: sydänystävä antaa olla sellainen kuin on ja ystävyys ei katkea, vaikka aikaakin kuluisi. Sydänystävän edessä ei tarvitse meikata eikä puunata eikä siivota eikä kuurata. Vaikka tulisi mikä, tietää, että soittaa voi. Se on sydänystävyyttä se!
VastaaPoistaMinunlla on
VastaaPoista