Tiia lähestyi sähköpostitse seuraavanlaisen ongelman kanssa: mitä tehdä tilanteessa, jossa kaikki perus tutustumisasiat on jo käyty läpi (kuka oot, mitä teet, mistä tykkäät), on puhuttu jo säästä ja muista epäolennaisuuksista ja keskustelu tyssää siitä huolimatta? Ongelmaksi hän kokee nimenomaan puolitut, joita ei vielä tunne tarpeeksi. Miten siis päästä alkua pidemmälle?
Pisteeseen, jossa toisesta tietää kokolailla kaiken, minkä uudelle tuttavalle kertoa voi, saatetaan päätyä yllättävän nopeastikin. Varsinkin, jos asioita käy juoksemalla läpi, eli hyppää kysymyksestä toiseen. Siksi suosittelen ennakointia. Kun tutustuu uuteen ihmiseen, kannattaa yrittää pysytellä yhdessä aiheessa pidempään. Ikään kuin muita aiheita säästellen ja käsillä olevaa säästeliäästi kuluttaen. Yhdestä aihealueesta löytää äkisti paljon puhuttavaa, kun lähtee pyörimään sen ympärille eri kulmista.
Esimerkiksi vaikka ruoka, koska kaikkien täytyy syödä. Voi lähteä lempiruoasta liikkeelle ja käydä sitten läpi, mitkä lapsuuden ruokakokemukset vaikuttavat lempiruoan syntymiseen. Siitä voi siirtyä sivuamaan niitä lapsuuden ruokia, joita tekee itsekin mielellään omassa kodissa. Mistä päästään sujuvasti keskustelemaan ruoanlaittotavoista ja -tottumuksista. Ja siitä esimerkiksi Ei menny niinku Strömsössä –kertomuksiin. Ja niitä kertoessa voi muistaa muita kommelluksia, joita kotona on käynyt ja joita muille on käynyt. Kommelluksista pääsee kevyellä aasinsillalla siihen, että nykyaikana harvalla pysyy enää vasara kädessä. Josta voikin ajautua keskustelemaan työväenopiston kurssilistasta ja joka syksyisistä harrastussuunnitelmista.
Ja niin kummasti johdatelleen se yksi ainoa lempiruoka-kysymys vie keskustelua eteenpäin pitkät pätkät. Usein tuollainen mielleyhtymien tuoma keskustelun virta tulee ihan automaattisesti. Mutta jos uutta ihmistä vähän jännittää, eikä hänen seurassaan vielä aivan rennosti vaan pölötä niitä näitä, voi yrittää tietoisesti pysytellä samassa aiheessa ja liukua siitä hiljalleen vasta muihin.
Jos on pyörinyt joka ikisen tutustumiskysymyksen kimpussa pitkän tovin ja silti loppuvat aiheet kesken, voi harrastaa toisenlaista ennakointia. Kuulostaa ehkä banaalilta, mutta kannattaa ihan oikeasti painaa mieleen keskustelunaloituksia. Kun lukee lehtiä, katselee televisiota, kuuntelee radiota tai salakuuntelee muita junissa, voi painaa mieleen mistä muut puhuvat. Kaikki ajan hermolla olevat aiheet ovat hyviä keskustelua ylläpitäviä/eteenpäin vieviä asioita. ”Luitko muuten..” ”Satuin kuulemaan, kun…” ”Tiesitkö,että…” ”Arvaa mitä ne näytti telkkarissa eilen!” ”Satuitko katsomaan kolmoselta eilen, kun…” ”Meidän äiti soitti eilen, kun se oli lukenut…” ”Aika outoa/ällöä/jännää/omituista/kiinnostavaa, että…” Ja niin edelleen.
Jos kuitenkin on jo tilanteessa, jossa keskustelu vain rehdisti kuolee, eikä päässä pyöri yhtä ainoaa ajatusta, ei auta kuin katsoa ympäristöä ja koittaa löytää sieltä virikkeitä. Voi aina kommentoida ympärillä olevia ihmisiä (mieluiten hiljaa ja tahdikkaasti), esineitä, olosuhteita. Ja sitten kun näkee esimerkiksi kukkaruukun, on hyvä yrittää tehdä yllä olevan kaltaista ajatuksen johdattelua.
Voi sanoa ensin, että ”tuli tuosta kukkaruukusta mieleen, että pitäisi vaihtaa taas kukkiin mullat” ja siitä sitten jatkaa päivittelemällä prosessin työläyttä ja sisäkasvien määrää ja ruukkujen kokoa ja ajautua hiljalleen happipitoisuuden ja ilmankosteuden kautta kuivan ihon rasvaamiseen ja edelleen kosmetiikkafirmojen huijausmainoksista apteekkirasvojen hinnan kautta veroihin. Aivojaan kannattaa tällä tavoin jumpata, jotta ne sitten hetkessäkin lähtevät automaattisesti tuottamaan eteenpäin jokseenkin virtaavaa keskustelua.
Näistä minä liikkeelle lähtisin. Onko sinulla ehdotuksia Tiialle? Tai kysymyksiä minulle?
Hienoja on muuten nekin hetket, kun on tutustunut toiseen niin hyvin, että hiljainen hetki ei tunnu vaivaannuttavalta, vaan hyvältä.
VastaaPoistatuoja, niin, onneksi ei iän kaiken tarvitse toisen seurassa vain tauotta puhua. Se on enimmäkseen tutusumisvaiheen moodi. :)
VastaaPoistaHienoja on ne ihmiset kun ekana iltana, kun on toiseen tutustunu, voi olla jo hiljaakin.
VastaaPoistaMikael, hienoja, mutta harvassa. Useimmat tarvitsevat aikaa tullakseen tilanteessa niin rentoutuneiksi.
VastaaPoistaVain harvassa olevat ihmiset ovat hienoja! :-)
VastaaPoistaMä en luullakseni ole harvassa, mutta oon mä silti ihan jees!
Harvat ihmiset hienoja ovat. No eikun, valtaosa ihmisistä on hienoja, olivatpa harvoja tai eivät. Hienous on toisissa vain löydettävissä, toissa esillä, toisissa piilossa. Ei kaikki hienous löydy heti, se tekee siitä hienoudesta erilaista.
VastaaPoistaMikael, sinä olet kyllä sekä harva että hieno. Varsinkin ihan omalla tavallasi.