Olen tehnyt hiljaista havainnointia aina ihmisten ilmoilla ollessani: ihmiset tuntuvat liikkuvan ulkosalla pareittain tai pienissä ryhmissä. Kaikesta kannustuksestani huolimatta tiedän, että yksin ulos lähteminen ei ole helppo tehtävä. Ja toisinaan voi olla hyväkin idea valjastaa kaveri tai pari avuksi, kun lähtee tutustumaan uusiin ihmisiin. Esitän seuraavaksi kolme eri skenariota selvittämään, miksi joskus joukossa voima piilee.
Skenario 1
Pöydässä istuu yksi yksinäinen, häntä lähestyy yksi ihminen. Pahimmassa tapauksessa: Alku on kankeaa. Kumpikaan ei oikein tiedä, mitä sanoa. Jännittää. Epäillään, että toinen yrittää iskeä, joten kyseenalaistetaan saapumisen motiivit. Jos tulee hiljaista, on todella kuolettavan hiljaista. Tilanteesta on hankala irtautua luontevasti, jos pakomoodi iskee päälle. Jos täytyy poistua vessaan tai hakemaan toinen kuppi kahvia, voi olla vaikea palata luontevasti tilanteeseen.
Skenario 2
Pöydässä istuu kaksi, heitä lähestyy yksi. Pahimmassa tapauksessa: Kohteliaisuuttaan nuo kaksi eivät tohdi kieltäytyä, vaikkeivät haluaisi tulla häirityksi. Yksi tuntee olonsa epämukavaksi ja ulkopuoliseksi. Keskusteluun on vaikea päästä mukaan, kun ei ymmärrä sisäpiirivitsejä. Olo on kuin työhaastattelussa kahden vieraan katsellessa arvioiden, että mikä ihme tämä uusi oikein on. Kummatkin kuvittelevat pöytään tulijan yrittävän iskeä ja kyseenalaistavat motiivit ja/tai pitävät suuruudenhulluna.
Skenario 3
Pöydässä on kaksi, seuraan liittyy kaksi. Paikan ollessa täysi, toimii tungos erinomaisen hyvänä tekosyynä. Keskusteluun voi hivuttautua vaivihkaa, kuten Punatulkkujen verilöylyn tapauksessa. Mutta voi myös ihan reippaasti vaan kysyä, saako seuraan liittyä. Yhden aloittaessa keskustelun, on todennäköistä, että ainakin oma kaveri tukee avauksessa. Tällöin keskustelu ei tökkää ainakaan ensimmäiseen kommenttiin. Toisen poistuessa tupakoimaan, jää toinen paikalle, jolloin pöytään on helppo mennä takaisin. Tai jos tilanteesta täytyy päästä pois, voi toinen pyytää kaverinsa seuraksi ja tarjota molemmille pakotien. Kaverin viihdyttäessä toista uutta, voi itse tutustua toiseen. Tutun ihmisen seurassa on helpompi olla rento.
Eli jos kaipaa lisää kavereita, voi yhdestä olemassa olevasta saada apua uusien etsintään. Täytyy vaan sanoa, että ”hei, tahtoisin uusia kavereita, voitko auttaa?”, niin tulee vanhalle kaverillekin selväksi illan funktio. Muutoin saattaa vanha kaveri kiskaista plantaasin herneitä nenäänsä. Jos sitten käykin niin, ettei ketään löydy, tuleepahan vietettyä aikaa kaverin kanssa ja nautittua illasta ihan sellaisenaan.
Oletko sinä saalistanut ryhmässä? Miten siinä kävi?
Ps. Viikonlopun verran aikaa vielä osallistua arvontaan!
Kerran istuimme parin kaverin kanssa ahtaassa baarissa saman pöydän äärellä kahden tytön kanssa. Vuoron perään pidimme toisillemme paikkoja, ja lopulta päädyimme juttelemaan näille tytöille, esittäydyttiinkin ja oli yllättävän luontevaa tutustua, vaikka sen illan tuttavuudeksi jäikin. Meille tuli hyvä mieli mukavista paikkavahdeista ja en usko että heitäkään se kovin harmitti.
VastaaPoistaJoten kyllä, joukossa on voimaa! Tosin siitäkin huolimatta aion vastedeskin tehdä asioita myös yksin. Nimim. "Olen parasta leffaseuraani"
Tuomas, hyvä esimerkki siitä, miten pari pientä ryhmää sekoittuu kivuttomasti. Eikä aina tarvitsekaan tulle sydänystäviksi loppuiäkseen, joskus on kiva vaan hengata uusien ihmisten kanssa ja vaihtaa ajatuksia.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä siitäkin, että yksin tekeminen on erinomaisen hyvä idea! Kauhuskenariot ovat vain ja ainoastaan niitä: pahimpia tapauksia. Usemmiten yksinkin pärjää oikein hyvin, joskus jopa paremmin. :)