On viimeinen ilta, kun kirjoittan vanhassa kodissani. Istun lattialla, koska huonekalut on jo jaettu koteihin, joissa niille on tilaa. Tavarat on pinottu laatikoihin lähtövalmiiksi. Huomenna eli siis tänään muutan.
Kiinnyn herkästi asioihin, paikkoihin ja ihmisiin. Vaikka olen kiintynyt tähän taloon talona, naapureita minun tulee kuitenkin suurin ikävä. Viiden vuoden aikana sitä on ehtinyt nähdä kaikenlaista ja tavata tyyppi jos toinenkin.
Kun tutustuu naapureihinsa, saa usein enemmän, kuin osaa pyytääkään. Yläkerran humanistiteekkarin kanssa meillä oli hyvin toimiva vaihdantatalous, jossa minä sain apua sähköpulmiin ja vastapuoli sai nivaskan luentomuistiinpanoja. Alakerran laturinlainaus johti vähintäänkin mystisiin uudenvuodenjuhliin. Naapurin parvekkeelta poimittiin eräs paperilla täydellinen...
 |
| Katuliitusessio |
Minun tyhjät pulloni on viety kaapista kotioluen pullotukseen ja minä taasen olen saanut omenoita. Suustani olen jäänyt kiinni rappukäytävään niin monta kertaa, ettei helmitaulukaan riitä. Kun jäin jumiin hissin oven taa, yksi naapuri rauhoitteli minua varmuuden vuoksi jutuillaan huoltomiehen tuloon asti. Toinen naapuri on ottanut minut yöpaidassani kotiinsa odottelemaan, kun onnistuin taas kerran postinhakureissulla lukitsemaan itseni ulos.
Parvekkeella laulettu suvivirsi herätti hilpeyttä pyöränkorjaajissa,
parvekebingo enimmäkseen vain pelaajissa. Talon bileissä istuttiin monesti pidempään kuin pikkutunneille. Asukastoimikunnan kanssa järjestettiin bileet ja kannettiin puut. Kokouksissa juoruttiin sunnuntai-iltaisin reippaasti yli olennaisen asiamäärän, koska toimikuntalaiset olivat yksinkertaisesti niin fantastisia tyyppejä. Isännöitsijästäkin ehti tulla hyvä kaveri.
Paljon tylsempää olisi ollut, jos olisi pitänyt yksin kotona pönöttää.
Tänään haluankin kehottaa teitä kaikkia tutustumaan
naapureihinne. Erityisesti, jos asutte TOASilla
tai HOASilla
tai KOASilla tai vastaavassa
opiskelija-asumisratkaisussa. Mutta muutenkin! Ei sitä äkkiä uskoisi,
millaisia kultakimpaleita seinän takaa löytyy.
Kiitos Rohdinkuja. <3
Onko sinulla ikävä naapureitasi? Tunnetko yhtäkään?
Asun nyt 33 tytön asuntolassa ja on siinä vaan sitä jotain! :) Tyttöenergiaa.
VastaaPoistaEn tunne yhtäkään meidän naapuria, mut meillä täällä missä asutaan on kirjoittamaton sääntö tevehtiä naapuria ja myös naapurin kavereita.
VastaaPoistaAutolla jos ohi ajetaan niin silloinkin käsi pystyyn!
Se on ihan kivaa vaikka ei lähempää tuttavuutta ollakkaan tehty satunnaisia jutteluhetkiä lukuunottamatta
VALEHTELIN! miun entinen luokkalainen asuu naapurissa, sen tunnen jotenkuten vaikka ei kolmen vuoden aikana kauheesti tullu juteltua mutta kuitenkin :D
VastaaPoista-Hanna-, noni, eli tunnet yhden. :) Minä sen sijaan en tunne tästä uudesta kerrostalosta sitten vielä yhtäkään. Jännää! Ja tuo tervehtimistapa on mielestäni kiva. Ei meiltä morot lopu, isällä on tapana sanoa.
VastaaPoista