Tiedän, että VR ei ole tehnyt junamatkustuksesta kovin houkuttelevaa viime aikoina, mutta suosittelen silti antamaan junalle mahdollisuuden. Junassa on nimittäin äärettömän helppo alkaa rupatella ihmisten kanssa. Minä olen nuorempana tehnyt sitä paljonkin, nyttemmin tuppaan nukkumaan kaikki junamatkat.
Olin kuitenkin tulossa Pasilasta Tampereelle menneenä viikonloppuna ja istuin täpötäydessä junassa rouvasihmisen viereen. Siinä illan menoja mietiskellen piirtelin naamaa näkyville ja ajattelin lisätä vielä vähäsen hajuvettä, kun pysähdyin.
Ystäväni on kuolettavasti allerginen sitrushedelmille ja meinaa tukehtua junassa tämän tästä, kun ihmiset vain kuorivat hedelmänsä asiaa sen kummemmin miettimättä. Tiedän monien kärsivän myös hajusteallergioista. Kohteliaana kanssamatkustajana käännyin siis ruovashenkilön puoleen: "Anteeksi, mutta haittaako, jos laitan hajuvettä?" Johon nainen vastasi, että "ei lainkaan".
Sen sijaan, että keskustelu olisi jäänyt siihen, jatkoi tämä rouva sanoen, että "olisi se kyllä kauheaa olla allerginen hajusteille". Tästä jatkoimme allergioiden, lisäaineiden, luomuruoan, maatilojen, siskon valmistujaislettujen, koulutusalojen ja opinto-ohjauksen kautta yliopiston rakenneuudistukseen. Sitten olinkin jo Tampereella.
Mistä se kaikki alkoi? Kysymyksestä, jolla varmistin, ettei (ainakaan) vieruskaveri tukehdu. Voiko olla helpompaa tapaa lähestyä vierasta? Se on paitsi kohtelias ja ajattelevainen, myös todella luonteva tie keskusteluun.
Missä ja miten sinä olet viimeksi avannut keskustelun vieraan kanssa? Matkustatko junalla?
PS. Allekirjoittanut suuntaa tänään Saksaan puoleksi viikoksi, joten en ole vastailemassa kommentteihin, mutta tutkin ne kaikki kyllä. Olkaa te toistenne vastailijoita ja pitäkää muutenkin blogi pystyssä sillä välin, kun olen poissa! Palaan pian. :)
Matkustan nykyään junassa koiran kanssa, ja se jos mikä on huikea ice breaker :D Etenkin kun yhteen junavaunuun pakataan kaikki junan lemmikilliset ihmiset, löytyy takuuvarmasti juteltavaa. Mielenkiintoisimman keskustelun kävin erään sokean miehen kanssa, joka oli siis paikalla opaskoiransa kanssa. Juttelimme siitä, miten vaikeaa Suomessa on kulkea opaskoiran kanssa, kun ihmiset eivät meinaa päästää häntä koiran kanssa esimerkiksi ravintoloihin. Olipa hänet potkittu jopa junan ravintolavaunusta pois! Mutta tosiaan koira saa suomalaisen ihmisen puhumaan jopa hississä, joten minun ei enää tarvitse miettiä, mistähän sitä seuraavaksi keskustelisi :D
VastaaPoistaVoin hyvin kuvitella! :D On se ihanaa, että lemmikit yhdistävät paitsi ihmistä ja eläintä myös toisiaan. :) Sitäpaitsi eläimet on ihania!
VastaaPoista