tiistai 3. tammikuuta 2012

Kahvikuppitreffit pelkkää piinaa

Edellisen kerran vuoden vaihtuessa toivoin, että pääsisin vuoden aikana neljänsille treffeille. Ja pääsinkin. Nyt vuoden vaihtuessa toivoin, että ihastuisin korviani myöten. Äkkiseltään vaikuttaisi siltä, että olen taantunut toiveissani askeleen taaksepäin. Mutten ole.

En tiedä mitä ihmiset toisaalla väittävät, mutta treffeillä käyminen on kaameaa piinaa. Useimmiten tilanne on jäätävän vaivaantunut. Sanottavaa ei keksi ja supliikeinkin ihminen pelkistyy kahvikuppiaan hämmentäväksi tolvanaksi. Ei meitä ole luotu sellaiseen!

Kuva: Steve Johnson

On suorastaan mahdotonta antaa itsestä parastaan, kun tilanne on niin pysähtynyt ja virikkeetön. Sille on siis syynsä, miksi olen kehottanut teitä pyytämään ulos pyytämättä kahville. Melkein mikä tahansa muu ajanviete on parempi kuin vaitonainen kahvikupin tuijottelu.

Neljänsillä treffeillä hämmensin kahvikuppia ja mietin seuraavan päivän kauppalistaa. Samalla yritin keksiä, missä valtakunnassa treffeillä käyminen voisi olla jotenkin mukavaa ja jännittävää. Viereisessä pöydässä tyttö ja poika istuivat hiljaa kahvikupit kädessään. Ero oli se, että he tuijottivat lumoutuneena toisiaan.

Siinä se siis on! Treffeillä käyminen on jännittävää ja ei niin piinallista, jos on korviaan myöten ihastunut siihen, kenen kanssa on treffeillä. Siksi toivon, että tänä vuonna ihastuisin kerta kaikkiaan lamaannuttavan tyrmäävästi ja välttäisin siten kahvikuppitreffien puuduttavan piinan.


Mitä sinä toivot uudelta vuodelta? Onko treffeillä käyminen kaameaa piinaa? Enkö minä vaan osaa?

7 kommenttia:

  1. Ei treffailu ole kamalaa. Keskusteltavaa löytyy helposti, kun kyselee toiselta. Se on kohteliasta ja antaa kiinnostuneen kuvan. Jos itse jääkin sille puolen, jolta kysellään, niin vastataan sitten kunnolla eikä millään kahdella sanalla. Minulla ei ole koskaan ollut tylsiä kahvikuppitreffejäkään.

    Lempitreffini ovat silti ne, joilla menimme ruokkimaan sorsia :)

    VastaaPoista
  2. Mä en ole ikinä ollut kahvikuppitreffeillä, koska tiedän kuinka suuri mahdollisuus on siihen, että tunnelma on hirveän vaivaantunut ja mua vaan ahdistaa jos on vähänkin hiljaista. Siksi aina treffien sopimisvaiheessa ehdotan (tai pyydän että mies ehdottaa) jotain oikeaa tekemistä, kuten biljardi, keilaus, Särkän akvaario, kävelylle meneminen.. Mitä tahansa, kunhan ei mennä kahville :D Mä en edes juo kahvia.

    VastaaPoista
  3. Maikkiainen, toki se on varmasti seurasta kiinni. Ehkä mä olen vaan tolkuttoman huono treffailija. :D Sorsien ruokkiminen on kyllä minunkin lempparitreffini!

    Henski, tuo onkin hyvä idea. Ja kertoo siitä, että toisella on ideoita ja halua nähdä vähän vaivaa, kun ei takerru suoralta kädeltä helpoimpaan ratkaisuun. :)

    VastaaPoista
  4. Mitenkäs sitten suu pannaan kun treffikumppanista ei olekaan minkäänlaista etukäteistietoa ja mennään suoraan valmiiseen ruokapöytään, jonka menua ei myöskään etukäteen tiedetä.. Pistää miettimään että kyseessä saattaa olla paljon keskittymiskykyä vaativia osa-alueita kuten puikoilla sikin sokin syönti, spagetilla suun töhriminen, sitkeä liha jonka leikkaaminen saattaa aiheuttaa lisää sotkua ja kaupan päälle on keskityttävä heiluttelemaan punaviiniä oikeeseen kohtaan naamaa eikä missään ihmeessä sille valkoiselle pöytäliinalle taikka paidalle.. Ja kun treffeistä siis kyse niin samaan aikaan täytyisi vielä yrittää keskittyä itse treffikumppaniin! Voisin melkein sanoa että olemassa on myös yhtä "katastrofaaliset" treffit kuin kahvikuppitreffit on joskin vain vastakohtaisesti..? Kummat sinä valitsisit.. ;)

    VastaaPoista
  5. Anonyymi kakkonen, ottaisin silti mieluummin erijännät ylläriruokatreffit. Ainakin se jännyys ohittaisi kauppalistojen suunnittelun päässään. Kun kyseessä on toisen tekemä valmis pöytä, se kertoo tyypistä aika lailla. Aina voi kehua hänen aikaansaannoksiaan, kysellä, miksi hän valitsi juuri ne ruoka-asiat. Keskustella voi viinin valinnasta ja esimerkiksi ruokavalioiden vaativuudesta, kun kokkaa tuntemattomalle tytölle tai pojalle.

    Totta on, että jännyyskerroin voi olla aikamoinen, mutta toisaalta, jännyydestä syntyvät parhaat muistot.

    Parhautta kaikin puolin, tsemppiä ruokatreffeille!

    VastaaPoista
  6. En ole koskaan ollut edes varsinaisesti treffeillä, mutta kirjoituksesi iski kuitenkin todella hyvin. Itse en pidä muutenkaan kahvilatapaamisista, koska olen huono keksimään mitään puhuttavaa ja tuollainen tilanne, jossa ainoana tekemisenä on kahvikupin tuijottelu ja puhuminen on mielestäni todella kiusallinen. Koen muutenkin oloni helposti ahdistuneeksi ihmisten kanssa ja juttelemisen sujuminen on hankalaa. Siksi tapaisinkin mieluummin ihmisiä jonkin tekemisen parissa, jossa on ehkä tilanteen puolesta jotain puhuttavaa eikä tilanne ole niin kiusallinen, jos ei keksi mitään sanottavaa.

    VastaaPoista
  7. Anne, eikä sen vaihtoehtoisen tekemisen keksiminen pitäisi olla mitenkään mahdotonta. Vaatii vaan vähän viitseliäisyyttä, ettei lankea siihen tuttuun ja turvaliseen "lähdetkö kahville?" -kutsuun. Tekeminen tosiaan helpottaa vaivaantuneisuutta aika tavalla. :)

    Mieslukijat ovat olleet kummallisen hiljaa. Mitä he mahtavat ajatella asiasta?

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails