Totesin kerran, että ihmiset ovat pohjimmiltaan eläimiä. Me olemme säikkyjä kuin peurat ajovaloissa ja siksi ihminen täytyy kesyttää. Kesyttäminen vaatii aikaa, mutta on ainoa tapa päästä lähelle vierasta ihmistä. Eikä mikään muu kuin toistuvuus auta kesyttämään toista.
Toistuvuus syntyy rutiineista, kuten siitä, että menee tietyllä bussilla töihin tai kouluun joka aamu. Tai siitä, että notkuu samassa kuppilassa useammin kuin joskus ja jouluisin. Kun saman ihmisen näkee samassa paikassa tai tilanteessa riittävän monta kertaa, sitä alkaa vahingossa vähän kesyyntyä. Toinen ei vaikuta enää satunnaiselta, vieraalta, pelottavalta.
 |
| Kuva: Steve Garry |
Vähän kerrallaan vieras ihminen muuttuu satunnaisesta tyypistä juuri siksi tyypiksi, joka tykkää aina juosta reunimmaisella juoksumatolla keskiviikkoisin. Ajan kanssa se juoksumattotyyppi käy kasvoiltaan ja eleiltään niin tutuksi, että kynnys keskustelun aloittamiseen on suorastaan olematon.
En kehota ketään väijymiseen, siitä ei hyvä seuraa. Väitän kuitenkin, että rutiineissa piilee mahdollisuus. Mahdollisuus kesyttää ja kesyyntyä.
Kenet sinä näet sattumalta usein?
Milloin saadaan alaksin parhaat stalkkausvinkit?
VastaaPoistaAnonyymi, olisiko niille todella tarvetta? :P
VastaaPoistaHyvä huomio ja olen tosiaan itsekin huomannut, että sellaiset ihmiset, joita näkee tietyissä tilanteissa toistuvasti, alkavat vaikuttaa "mukavammilta". Tällaisten ihmisten näkemisestä saa aikaan yleensä mukavan tuttuuden tunteen. Ongelmanani on kuitenkin, että en tästä tuttuudesta huolimatta saa yleensä sanottua mitään. En yksinkertaisesti uskalla lähestyä millään tavalla ja ongelmana on, etten myöskään keksi mitään sanottavaa.
VastaaPoistaTuo Anonyymin mainitsema stalkkaus-aihe olisi kyllä kieltämättä mielenkiintoinen, eli jos intoa riittää, niin kirjoita ihmeessä siitäkin :D
Muutenkin vielä suuret kiitokset ihanasta blogista! Mielestäni todella tärkeä aihe ja muutenkin hyviä kirjoituksia.
Anne, tämä vaatii harjoittelemista. Aloita sanomalla jotain poikkeavaa kassalle tai baarimikolle tai myyjälle tai muulle asiakaspalvelijalle. Sen ei tarvitse olla kummoistakaan. "Huh, sormet ihan jäässä, niin ei meinaa saada korttia lompakosta millään." Niin pienestä se alkaa. Kun oppii sanomaan jotain näenäisen mitätöntä, mutta silti aloitteellista, kynnys myös sille tutulle vieraalle puhumiseen laskee.
VastaaPoistaVäitän, että keksit kyllä vaikka mitä sanottavaa, mutta hylkäät vain valtaosan muka huonoina vaihtoehtoina. Pidemmän päälle huomaat toivottavasti, että ei kovin huonoa keskustelunaloitusta olekaan. (Paitsi ehkä joku "I kill you" voi olla aika heikko.) Aloitus kuin aloitus, siitä se sitten lähtee.
Kiitos ihanasta palautteesta. Toivottavasti viihdyt täällä pitkään ja kommentoit paljon yhtä hyviä kommentteja. :)
Kiitos hyvästä ja rohkaisevasta vastauksesta. :) Olet kyllä ihan oikeassa, että ei se sanottavan keksiminen loppujen lopuksi ehkä niin mahdotonta ole, ja ainakin omalla kohdallani suurempi ongelma on uskalluksessa. Mutta kuten sanoit, niin pienistä jutuista on helpompi lähteä liikkeelle.
VastaaPoistaAnne, uskallus on kasvava suure, sekin lisääntyy kun tarpeeksi vain harjoittelee. :) Myönteiset kokemukset lisäävät rohkeutta. Aloita pienesti, ajattele suuresti!
VastaaPoistaTuo on kyllä niin totta ja kaiken lisäksi aivan ihanasti sanottu! Kiitos :)
VastaaPoistaIlo olla avuksi. :)
VastaaPoistaMistä löytää kavereita osa 15? http://www.youtube.com/watch?v=Ib3Duz_6a9M
VastaaPoistaHUIKEETA! Kiitos, anonyymi!
VastaaPoista