5 syytä miksi ei kannata stalkata

Edellisen jutun kommenteissa pyydettiin Alaksin stalkkausvinkkejä. Voisin kirjoittaa sellaiset, jos minulla olisi jotain hyviä vinkkejä. Ei kuitenkaan ole, sillä pyrin välttämään stalkkaamista. Tässä viisi perin juurin pätevää syytä miksi.

1) Stalkkaus vie kaiken löytämisen riemun

On äärimmäisen tylsää oppia kaikki tietämisen arvoinen toisesta Facebookin kautta. Se tekee hankalista kahvikuppitreffeistä entistäkin hankalampia, kun toiselta ei voi edes kysellä mitään. Tuntuisi hoopolta esittää tietämätöntä tutustumisen kohteen musiikkimieltymyksistä, jos on stalkannut ne jo etukäteen.

2) Stalkkaus luo vääriä mielikuvia

Luemme yksittäisiä tiedonjyviä ja vedämme niistä omat johtopäätöksemme. Johtopäätökset voivat olla radikaalistikin vääriä. Hylkäämme ehkä kiinnostavia ihmisiä heppoisin perustein tai luomme pilvilinnoja, joista tulemme alas polvet mustelmilla. Lisäksi on aina olemassa vaara, että Ville Virtasen tietoja kaivaessaan saakin käsiinsä väärän Ville Virtasen edesottamukset.

Kuva: Jesse757

3) Stalkkaaminen voi mennä yli

Entiset puolisot, työkaverit, kiinnostavat ihmiset. Kaikkien noiden tekemisten seuraaminen voi mennä äärimmäisyyksiin. On oikeasti parempi olla tietämättä kaikkea, kuin esimerkiksi kiduttaa itseään entisen puolison pariutumisuutisilla. Parempi elää omaa elämäänsä kuin toisten.

4) Stalkkauksesta voi jäädä kiinni

Mikään ei huuda lujempaa "epätoivoinen friikki" kuin laajamittainen stalkkaus. Ei ole ihan tervettä onkia Internetistä kaikkea sitä, mikä toisesta on esiin ongittavissa. Stalkkaus ei ole romanttista tai kiinnostunutta, se on epäilyttävää tai jopa ahdistavaa. Kohde tuskin arvostaa sitä, että toinen tietää itsestä kysymättä suurin piirtein kaiken.

5) Stalkkaus ei johda mihinkään

Toisesta voi tietää ummet ja lammet, mutta ellei tuo toinen ole kertonut noita asioita itse, ei niistä ole juuri hyötyä. Jakamaton tieto ei vahvista ystävyyttä, ei synnytä luottamusta, ei herätä keskustelua. Jos kaiken tuon olisi kysynyt itse, olisi toiseen ehtinyt jo syntyä jonkinlainen suhde.

Nyt yritän jo etukäteen vastata muutamaan oletettavaan vasta-argumenttiin.

Kyllä, jokainen meistä on ihan itse laittanut tiedot itsestään tuonne jonnekin ja kenellä tahansa on oikeus ja mahdollisuus ne sieltä etsiä. Ei ongelma olekaan siinä, että etsii toisesta vapaata tietoa vaan siinä, ettei tuota tietoa hankita keskustellen, tutustuen, toisesta oppien.

Kyllä, on myös hyvänlaista stalkkaamista. On mielestäni ihan ymmärrettävää esimerkiksi yrittää ottaa selvää, onko toinen parisuhteessa ennen kuin tätä pyytää treffeille. Osalle se voi olla riittävä kynnystä madaltava tekijä ja se heille suotakoon. Jännitystä tästä tavasta kyllä puuttuu, mutta sitähän eivät kaikki niin kaipaakaan.

Kyllä, on eri asia etsiä esimerkiksi tulevan työntekijän tietoja. Tästä on puhuttu ennenkin. Minun mielestäni tulevan työntekijän stalkkaus olisi ihan ok, mutta se on sitten ihan lailla kielletty. Kai tässäkin joku logiikka piilee.

Kyllä, stalkkaus on negatiivisesti värittynyt verbi (to stalk = vaania, väijyä, kytätä, seurailla). On myös ihan tavallista uteliaisuutta ja kiinnostumista, joka voi ilmetä toisen googlettamisena. Olen kuitenkin edelleen, jälleen ja taas sitä mieltä, että jos on kiinnostunut toisesta, on parempi mennä ja kysyä henkilöltä itseltään.

Kyllä minäkin stalkkaamiseen välillä sorrun. En kuitenkaan ole siitä ylpeä ja pyrin sitä tietoisesti välttämään. Stalkkaatko sinä? Rohkenetko tunnustaa?

[Toim. huom. Puhun nyt Internet-stalkkauksesta. Puskassa kykkiminen ja toisen vahtaaminen lienee itsestäänselvästi hämärää ja vähintäänkin epätoivoista hommaa?]