UNESCOn mukaan suvaitsevaisuus on
meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. - - - Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä.Jos uskomme UNESCOa, on suvaitseminen siis erilaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. Kuitenkin määritelmä jättää eräänlaisten takaportin, sillä suvaitseminen ei merkitse omasta vakaumuksesta luopumista. En kuitenkaan ole varma, voiko ihminen, jonka vakaumuksen mukaan esimerkiksi homous on synti, ikinä todella kunnioittaa, hyväksyä ja arvostaa homoseksuaalia.
Ensimmäisen kerran ymmärsin koko sanan vaikeuden, kun kirjoitin teille vaaleista. Facebookin puolella sain vastaani Herran, joka on kirjoittanut provosoivasti otsikolla Vitut suvaitsevaisuudesta. Herra ei pidä suvaitsevaisuutta kardinaalihyveenä, mutta kertoo silti suvaitsevansa esimerkiksi pedovestiitteja ja tatuointeja, koska se tekee elämän joustavammaksi.
Herran mielestä naispappeja ei tarvitse suvaita, koska heissä ei ole mitään suvaittavaa. He ovat jo lähtökohtaisesti siedettäviä. Sen sijaan suvaitsevaisuus kohdistuu asioihin, joita pidämme vastenmielisinä.
 |
| Kuva: Juan Manuel Cruz del Cueto |
Tuomas Enbuske sen sijaan pitää suvaitsevaisuutta itsessään vastenmielisenä. Hän kirjoittaa, että suvaitsevaisuus on
vastenmielistä, sillä se on vallankäyttöä. Se asettaa suvaitsijan suvaittavan yläpuolelle. Aivan kuin minä olisin siinä asemassa, että saisin joko hyväksyä tai hylätä tavan, jolla joku muu haluaa elää. Suvaitsija luulee, että hänellä on valta olla myös suvaitsematta.Ymmärrän näkemyksen ja siinä on totuuttakin. Suvaitsevaisuus tulee ikään kuin ylhäältä päin. Minä suvaitsen sinua. Enbusken mielestä suvaitsemista parempi olisi vain antaa toisten elää rauhassa. Eikä se huono idea olekaan. Jos toisten tekemiset eivät haittaa muita, miksi niitä pitäisi suvaita tai olla suvaitsematta? Olkoot.
On kuitenkin mahdollista, että toisten vastenmieliset tavat "hyppivät silmille" esimerkiksi kadulla. Päädytäänkö silloin takaisin suvaitsevaisuuden alueelle? Vai pitäisikö mieluummin käyttää sanaa "hyväksyminen"? Saattaahan olla, että hyväksyminen tulee yhtälailla ylhäältäpäin kuin suvaitseminenkin.
Haluaisin ehdottaa, että suvaitseminen ei sittenkään olisi vallankäyttöä ja oman ylemmyytensä osoittamista. Suvaitsevaisuus on mielestäni ennen kaikkea omien ennakkoluulojensa ja rajoittuneisuutensa voittamista. Suvaitseva ihminen tietää, että pitää syystä tai toisesta jotain vastenmielisenä, mutta ylittää sen. Hän antaa toisten elää rauhassa ja kohdatessa kohtelee ihmistä kuin ihmistä.
Mitä sinä suvaitset? Mitä suvaitsevaisuus sinun mielestäsi on?
Kohtaan omassa lähipiirissäni (monenlaista) suvaitsemattomuutta jatkuvasti, ja olen huomannut, että itse suvaitsen kyseisiä henkilöitä (tai heidän "mielipiteitään") äärimmäisen huonosti. Vaalit juurikin nostivat aiheen taas ilmoille, kun sain kuulla, että "Suomessa pitäisi saada olla homovastainen, sillä se on mielipide ja kaikilla on oikeus mielipiteeseensä" [ko. hlö ajattelee siis, että homous on sairaus, vamma ja jotain äärimmäisen kamalaa]. Minusta homovastaisuus ei ole mielipide. Homous on ihmisessä luontainen piirre siinä missä esimerkiksi hiusten väri, jolloin on äärimmäisen älytöntä, että yleensä keskustellaan "tarvitseeko homoja suvaita". Olisiko yhtä lailla suvaittava tai hyväksyttävä "mielipide", jonka mukaan tulisi jyrkästi vastustaa kaikkia ihmisiä, joilla on luonnostaan maantienharmaat hiukset, ja jotka eivät suostu niitä värjäämään. Kaikki eheytymishoitoon ja mielellään jonnekin ladon taakse sitä hoitoa saamaan.
VastaaPoistaEli siis: en ole kai järin suvaitsevainen, sillä en pysty näitä "mielipiteitä" suvaitsemaan, hyväksymään enkä ymmärtämään. Yrittänyt olen kyllä. Olet Aliisa minua parempi ihminen, kudos :)
-MV
MV, niin, suvaitsevaimattomuutta se on suvaitsemattomuudenkin suvaitsemattomuus. Kaikilla on oikeus mielipiteeseen niin kauan kun se mielipide ei estä ketään aikuista ihmistä elämästä elämäänsä haluamallaan tavalla, kun ei vahingoita elintavoillaan ketään. Eli kyllä juu, homovastainen saa olla, jos se tekee omasta elämästä jotenkin laadukkaampaa tai parempaa.
VastaaPoistaSen sijaan omien mielipiteiden nojalla ei pidä eikä saa rajoittaa toisten ihmisten elämää. Koska mielipiteet ovat aina pelkkiä mielipiteitä, niiden pohjalta ei voida tehdä lakeja, sääntöjä tai rajoituksia. Yhteiskuntafilosofian mukaan lait tehtiin suojelemaan meitä toisiltamme, jotta kaikki voisivat elää mahdollisimman tasapainoisen ja rauhallisen elämän.
Suvaitseva ihminen ei pidä tietystä asiasta, mutta ylittää sen.
Siitä en tiedä sitten mitään, että miten hyvin itse osaan/osaisin toteuttaa tätä. Helppo on sanoa, aina vaikeampi toteuttaa. :)