Esittelin jo teille videon, jossa pohdittiin ihmisen kykyä empatiaan. Video ehdotti, että ihminen olisikin pohjimmiltaan Homo Emphaticus ja ainakin teoriassa olisi mahdollista, että ihmisen empatiakyvyn rajat voisivat laajeta kansallista empatiaa suuremmaksi, globaaliksi empatiaksi.
On sanomattakin selvää, että tunnemme helpommin empatiaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat meitä lähellä tai joihin meillä on jonkinlainen side. Siksi ihmiset surevat kuollutta julkkista, mutteivät istu joka päivä itkemässä nälkään kuolevien lapsien vuoksi. Jos taas matkustaa vieraaseen maahan ja kohtaa lapsen tai pari, alkaa heidän nälänhätänsä tuntua koskettavammalta.
 |
| Kuva: Sean Rogers |
Samanaikaisesti me muodostamme ystävyyssuhteita yli kansallisten rajojen. Minulla on ystäviä ainakin seitsemässä maassa. Mitä siis tapahtuisi, jos syttyisi maailmansota?
Jos olisi pakko, voisinko mennä maahan, jossa ystäväni asuu ja ampua hänet tai hänen perheensä? Jos minua vastassa olisi Marco, jonka kanssa olen nauranut ja itkenyt monta kertaa, miten ikinä voisin suorittaa vaaditun tehtävän?
Me matkustamme kaiken aikaa ja luomme tunnesiteitä ympäri maailman. Voisiko siis olla niin, että olemme luomassa empaattista maailmaa? Luommeko hiljalleen maailmaa, jossa sota ei voi syttyä, koska ihmiset eivät yksinkertaisesti suostu tappamaan ystäviään?
Haluaisin kuulla, mitä sinä ajattelet. Voisitko sinä ampua ystäväsi?
Kaunis ajatus - joskin ehkä hieman naiivi. Jos tarkastelemme ihmiskunnan historiaa, ei ystävien tappaminen ole valitettavasti kovinkaan harvinaista. Olemme todistaneet lukemattomia sisällissotia, sisarusten välisiä verisiä valtataisteluja ja uskonnollisia konflikteja, joissa eilisen sydänystävä on muuttunut huomisen veriviholliseksi.
VastaaPoistaSaksan keisari ja Venäjän tsaari olivat paitsi serkuksia, myös hyviä ystäviä - ja saivat silti ensimmäisen maailmansodan aloitettua. Caesar piti Brutusta hyvänä ystävänään - ja maksoi siitä hengellään. Vähän aikaa sitten netissä kiersi lista kuvakaappauksista, jossa joukko nuoria ihmisiä vannoi tappavansa oman lapsensa, mikäli tämän seksuaalinen suuntautuminen ei sattuisi heitä miellyttämään. Niin vahva kuin ystävyys parhaimmillaan voikaan olla, on ihmisen kyky vihata usein vielä vahvempi.
Minun on vaikea kuvitella sinua ampumassa ketään missään tilanteessa, joten uskon vahvasti, että Marco perheineen on sinulta turvassa. Mutta kuvitellaanpa, että tämä Marco olisi tullut sinun maahasi ja uhkaisi sinua tai perhettäsi aseella. Luottaisitko sinä siihen, että teidän välinen ystävyytenne estäisi myös häntä ampumasta?
-Mankinen
Kai se on myönnettävä että voisin. Kenenkään perhettä ei tosin mennä ampumaan missään tapauksessa, ennemmin ampuisin oman sotilaani joka sellaista yrittäisi.
VastaaPoistaJa on mahdollista pitää ihmisestä hirvittävän paljon, mutta silti tappaa hänet tilanteen vaatiessa, ja se voi vieläpä olla oikea ratkaisu kaikille. Elämä on tosi kummallista, sanoisin.
Väkivallan mentaliteetti on toki vaikea asia, ja on hemmetin iso ongelma kuten kaikki tietävät kun sen asiallista käsittelyä ei ole opetettu isolle lössille ihmisiä. Voi, jo lapsuudessa sen huomasimme... -mutta sinne ja ihmisyyden perimmäisiin kysymyksiin en mene.
Sotiminen ja tappaminen ovat tosin turruttaneet hyviäkin ihmisiä vissiin, ja monet tuntemistamme tytöistä tai pojista voisivat tehdä maailman mentyä mullin mallin vaikka mitä mihin emme koskaan kuvittelisi heidän ryhtyvän, sanotaan.
Nämä nyt oli nopeita ajatuksia, aihe vaan oli mielenkiintoinen niin ajattelin alkuun hieman kommentoida.
Sanotaan vaikka vain vielä että minun mielestä emme luo hiljalleen maailmaa jossa sota ei voi syttyä. Tai jos ihminen semmoisen maailman onnistuu luomaan niin siinä on silloin jotain kamalasti pielessä, ei siksi että sotiminen olisi kadonnut, vaan koska sen hinta olisi jotain hyvin pahaa kuitenkin.
Mankinen, näiltä osin olen ihan mielelläni naivi. Olet toki monilta osin oikeassa ja pelottavaa onkin, miten valtava määrä vihaa mahtuu ihmisiin.
VastaaPoistaElämme kuitenkin varsin eri aikaa kuin mainitsemasi hallitsijat. Rousseau on kirjoittanut, että ihmiset eivät sotisi, elleivät resurssit ajaisi siihen. Ellei meillä ole pula jostain, emme vaivaudu sotimaan.
Haluaisin ajatella, että pulaton maailma olisi mahdollinen. Eihän meillä ainakaan täällä länsimaissa juuri nyt ole pulaa mistään, oikeastaan kaikkea on liiankin kanssa. Mutta jos meiltä vietäisiin vaikka öljy, kauanko kestäisi, ennen kuin pula ajaisi meidät sotaan?
Ehkä toiveeni globaalin ystävyyden tuomasta rauhasta on absurdi. Parempi lähtökohta se kuitenkin on maailmanrauhalle kuin aikoihin.
Pertti, on eriasia ampua joku siksi, että se on "oikea ratkaisu", olettaen vaikka, että tuo joku suunnittelee tekevänsä Breivikit. Eri asia siis kuin se, että ampuu jonkun vain siksi, että valtiovalta komentaa. Menisikö meille enää läpi se, että he ovat vihollisia, koska kuuluvat toiseen valtioon? Voisimmeko hyväksyä sen perusteluksi?
Mitä se sellainen hinta olisi, joka sotimisen maailmasta poistaisi?
Minulla oli joku muukin ajatus, mutta pitkän päivän aivot ovat jo hiipumassa off-asentoon. Siispa unille!
Ah niin aivan, kiitos kun tarkensit.
VastaaPoistaOlet oikeassa kyllä jotta ei sitä naapurivaltion ihmisten tappamista kovin heppoisin perustein ihmisille myydä, nykyään kai sitä ainakaan ei luulisi. Riippuu myös vähän millä suunnalla maailmaa liikkuu, jossain Pakistanissa/Intiassa, Afrikassa ja muualla sodanuhan jännitteet liikkuvat hiukan eri tasoilla kuin länsimaisissa tai varsinkaan pohjoismaisissa yliopistopiireissä.
Mutta erilaisia ruutitynnyreitä on maailma täynnä, lista on kamalan pitkä, mutta kai lähinnä tulee mieleen äkkiä meitäkin lähellä olevat jännitteet länsimaisen kulttuuriperimän ja enimmäkseen musliminuskon hallitsemien alueiden (no olipas kömpelösti sanottu) väestön yhteensulauttamisen ongelmat, jotka ovat kärjistyneet viime vuosikymmeninä monenlaiseksi rähinäksi. Ja kun juuri sitä soppaa hämmentämässä ovat turhan usein ihmiset joilla ei olisi sinne mitään asiaa. Molemmilla puolilla.
Kun seassa on vielä sosiaaliset globaalit epäkohdat, epäoikeudenmukaisuudet, terrorismi, liike-elämän harmaat ja mahtavat eminenssit kieroine intresseineen ja ties mitkä näköalattomat ja ahneet mielipuolet vallan kahvoissa, niin sanoisin että jos tästä ei jotain suurempaakin konfliktia lähivuosikymmeninä synny niin on aika kumma jopa.
Ja niin, onhan USA jatkuvasti jo jossain päin aina huiskimassa ohjuksineen, hyvässä ja pahassa. Jos EU onnistuu yhtenäistymään niin kuin jotkut näyttää sitä pykäävän jonkinlaiseksi uudeksi maailmanvallaksi vielä niin siitä saadaan entistä merkittävämpi sotilaallinenkin tekijä.
Huips kun menee jo lennokkaaksi ajatus näin aamuyöstä, anteeksi vain.
Ja se hinta, iso paha sus.. ei kun hinta siis. No jos maailmasta haluaisi sodan poistaa niin pitäisi luoda jonkinlainen voimakas monokulttuuri ja kontrolloida jengiä viimeisen päälle ankarasti lempeällä ja lujalla diktatuurilla. (?!?) Tai en minä tiedä, jotain semmoista kamalaa. Tai sitten muutumme kaikki kilteiksi, niin kuin me mukavat humanistiopiskelijat jo olemmekin, mutta milläs pelillä se onnistuu?
No sinä ainakin olet yrittämässä, mitä kannustan jatkamaan. Elä ikinä vaan lopeta.
Mistä tuleekin mieleen Ridley Scottin leffa tuo Kingdom of Heaven mikä käsittelee samaa jännitettä mistä tuossa aiemmin jo puhuin, asia kun oli ajankohtainen silloin 800 vuotta sitten myös, mutta mutta joo, se on ihan katsottava tapaus siis, mutta tuli lähinnä mieleen sieltä hieno teksti jonka sankarhenkilö oli kaivertanut sepänverstaansa kattoparruun:
"What man is a man who does not make the world better?"
Ja tuohonhan voi laittaa myös mänin tilalle 'woman'. (tietenkin)
Ja mistäs sitä tietää mitä ihmeitä sitä voi saada aikaiseksi jos yrittää. Ei piä luovuttaa.
Uskon että se on hyvinkin mahdollista! Mutta taas toisaalta maailmassa on aina psykopaatteja, jotka eivät varmastikkaan välittäisi jos joutuisivat ystäviään murhaamaan... Joten ukon, että sodat voivat vähetä, mutta aina löytyy joku joka on valmis tappaamaan jopa oman ystävänsä.
VastaaPoistaHeippa, salaa hissukseen olen jo pitkän aikaa lueskellut. Nyt nakkasin sinua tunnustuksella. Käy kurkkaamassa! http://365kulttuuritekoa.blogspot.com/2012/04/kunnia-niille-joille-se-kuuluu.html
VastaaPoistaPertti, niin, olisi sinisislmäistä väittää, että globaali maailma hupsista vaan poistaisi maailmasta kaikki epäkohdat. Ehkä halusin yhden illan verran leikitellä ajatuksella, että olemme lähtökohtaisesti nyt lähempänä kaikkia maailman kolkkia kuin edellisen maailmansotien aikoihin. Hyvää pohdintaa aiheen tiimoilta kuitenkin, kiitos.
VastaaPoistaMillaaa, psykopaatteja mahtuu maailmaan kyllä ja yksikin paljon pahaa aikaiseksi saa. Mutta voidaanko kokonaiset ihmisjoukot yhyttä ystäviään tappamaan... toivottavasti ei! Ehkä vähän kerrassaan maailmasta tulee meidän yhteinen.
pentukissa, tuhat kiitosta. <3 Tämä oli ihanin tunnustus, minkä olen kuunaan saanut.
VastaaPoista