Olin viikonlopun tiiviisti messuilla töissä ja tulin taas ajatelleeksi ihmisten kohtaamista. Messuilla pitää puhua paljon ja olla aktiivinen keskustelun aloittaja. Keskustelun avaamisesta ollaan puhuttu ennenkin, mutta tänään ajattelin listata kymmenen esimerkkilausetta, joilla särkeä jää.
Jää on siis se tilanne, jossa ihmiset seisovat vaivaantuneina keskenään keksimättä mitään sanottavaa. Jäisen tunnelman särkee jokin rentouttava lausahdus, joka tuo tilanteeseen tarvittavaa notkeutta. Esimerkiksi:
1) ”Tässä kuussa on viisi viikonloppua. Mitähän sillä ylimääräisellä tekisi sitten?”
2) ”Voitko uskoa, että Peter Gabrielilla oli riittävästi pokkaa tehdä neljä levyä, joista jokaisen nimi oli Peter Gabriel? ”
3) ”Kuulin, että ruotsalainen konvehtimyyjä Roland Ohisson haudattiin suklaa-arkussa. Kuinka outoa se nyt sitten on?”
4) ”Hmm, nyt on niin hiljaista, että kuulisi siilin sydämenlyönnitkin. Lyö muuten 300 kertaa minuutissa. True story.”
5) ”Tuli taas IKEA:n kuvasto. Sitä on sitten painettu enemmän kuin Raamattua.”
6) ”Minulla saattaa olla teelusikan tilannetaju, mutta onko teistäkin nyt vähän jäätävä tunnelma?”
7) ”Tiesitkö, että Einstein on sanonut: ’Ainoastaan kaksi asiaa on äärettömiä maailmassa: universumi ja ihmisten typeryys. Enkä ole varma ensimmäisen äärettömyydestä.’?”
8) ”Mistäs sitten puhuttais?”
9) ”Da Vinci kulutti 4 vuotta aikaa Mona Lisan maalaamiseen. Kauankohan meiltä kuluu aikaa keksiä keskustelunaihe?”
10) ”Tiedätkö kuinka iso on jääkarhu?” ”No?” ”Riittävän iso jään särkemiseen.”
Oma suosikkini on numero kahdeksan. Sitä käytän usein. Lisää otetaan mielellään vastaan! Lisäksi reiluuden nimissä kerrottakoon, että osa on ryöstetty edemenneen nuorisolehden Kaaoksen pikiksistä (eli tiedoista, jotka saavat joskus pelastaa sinut). Mutta kierrättäminen on ekologista, eikö niin?
Äitini kertoi bussissa kuulleensa jonkun pojan aloittaneen jutustelun takanaan istuneen neidon kanssa kutakuinkin näin "Moi, multa loppui iPodista akku ja ei ole mitään lukemista, voitaisko jutella?"
VastaaPoistaKasi nousee kaikessa rehellisyydessään myös minun suosikikseni. Itse yleensä rupean hiljaisena hetkenä miettimään jotain knoppitietoa tms. mutten varsinkaan lähde ottamaan riskiä ja sanomaan ilmoille, että onpa vaivautunutta! Keskustelun toinen osapuoli voi tulkita sen väärinkin ja sitten onkin jo varsinainen ahtojää, jonka saa murski vain Muurmanskin laivaston ydinkäyttöisellä jäänmurtajalla.
VastaaPoistaJannen esimerkki laittoi hymyilyttämään, tosi hauska aloitusrepliikki! [insert smiley here, håller på med stödstrejken]
Eikös se suomalaisten tavallinen jäänmurto ole, että: "On taas ilmoja pidellyt" rh
VastaaPoistaJanne, ihana aloitus. Ei aseta kauheita paineita sille toiselle osapuolelle, koska kyseessä on selvästi vain ajantappometodi, eikä mikään lennokkaan keskustelun aloitusyritys.
VastaaPoistaultrix, se vaivaantuneisuuden nostaminen pöydälle pitääkin tehdä niin, ettei toinen osapuoli koe sen olevan oma vika. Jos tekee itsestään syntipukin tilanteessa, jossa tuijotetaan varpaita, se voi riittää rikkomaan tilanteen. Tavallaan tilanteen vaikeuden tunnustaminen ääneen tekee mahdolliseksi sen sivuutamisen. Eikö ongelman myöntäminen ole ensimmäinen askel kohti parannusta?
rh, ilmojen pitelyllä voi toisinaan yrittää murtaa jäätä, mutta toisenlaisella äänensävyllä varusteltuna se on myös uskomaotn tilanteen jäädyttäjälause.
Jään murtaa parhaiten olemalla oma itsensä.
VastaaPoistaJa olen todennut toimivaksi tällaisen lähestymisen:
"Terve, oon Antti, kuka sä oot?"
Antti, mutta entäs jos nimet on jo vaihdettu ja keskustelu jäätyy? Omana itsenään oleminen on hyvä idea, kyllä.
VastaaPoistaNiin ja tietysti on sitten ne sellaiset epätoivoiset keskustelutilanteet, joita ei edes voi pelastaa. Kaikkea jäätä ei ole tarkoitettu murrettavaksi.
Niin, mitäs jos keskustelu jäätyy? Sitten pitää improvisoida. Kaavoihin kangistunut keskustelu kun on aika kuollutta. Tilannetaju ja tilanteeseen tarttuminen on kaiken A ja O. Koskaan ei tiedä mihin se johtaa ja se on eräs elämän suurimpia rikkauksia.
VastaaPoistaJa jos se keskustelu ei luonnistu, niin sitten voinee olla hiljaakin (kannattaa joskus yrittää, ihmisistä paljastuu jotain hyvin mielenkiintoista kun vain on hiljaa, katsoo ja tarkkailee). Tai juoda kaljaa (avaa aina kielenkannat), tai lähteä menemään, aina jostain joku keskustelu löytyy. Itse suosin näitä kaikkia käytännössä yhtäaikaa.
"Etsivä löytää" sanoi Jeesus, ja päätyi ristille riipuskelemaan. Makunsa kullakin.
- Antti
Kuutonen! :D on niin meikän kuulonen lausahdus :D
VastaaPoistaOlen jäädyttänyt tilanteita "on ilmoja pidellyt" -lausunnolla ja avannut keskusteluja "et ketään ole viimeaikoina raskauttanut?" Mun jäätävää olemusta on yritetty murtaa sitkeällä "mä en ole mikään kusipää" -mantralla ja se ei kuulkaa ihan toimi. Tästä eteenpäin aion erikoistua jääkarhu-repliikkeihin, koska pidän hurjasti jääkarhuista.
VastaaPoistaJep, sillähän se jää murtuu että tekee itsestään vähäsen korostetun hassun, ikäänkuin heittäytyen siihen nolouteen. Vaatii toki pokkaa ja itseironian tajua, ettei mene itseltä tilanteesta maku.
VastaaPoistaMun isäni kanssa on ihan kauheaa puhua puhelimessa, kun välillä voi olla kymmenenkin sekunnin tauko, ettei kumpikaan sano mitään, "pallon" ollessa mun isällä. Siinä sitten epävarmasti yrittää pingata jollain varmistuskyselyllä ja katsoa tuleeko pong (ymmärtämisen toteaminen) takaisin.
---
Off-topic:
Tosta Antin esimerkistä tulikin mieleen suomalainen puhuttelukulttuuri, aika monesti käy niin, että ollaan suunnilleen jo kavereita ennen kuin sanotaan, että "mun nimi on muuten Sakari, entäs sun?" – ja jos tervehditään, että "Hei Elisa", niin varsin suurella todennäköisyydellä lause jatkuu "et sä viitteis ..." sitä siirappisemmin, mitä ikävämpi nakitus on luvassa. Toisaalta on tämä ilmaus "Kato Sauli terve!" törmättäessä yhtäkkiä ja odottamatta johonkin vanhaan tuttuun.
Onhan aiheesta tulossa oma kirjoituksensa?
Itse käyn aika paljon keikoilla ja olen havainnut, että aika neutraali tapa jään rikkomiseen on kysyä, mitä toinen tykkäsi bändistä tai kuinka tuttua kyseisen bändin musiikki on. Useamman bändin keikoilla voi kysyä, mitä bändiä toinen on ensisijaisesti tullut kuuntelemaan.
VastaaPoistaKerran kysyin yhdeltä juttukaveria kaipaavan näköiseltä, missä hänen kaverinsa ovat. Jäätävästi lausuttu vastaus oli:"Ovat lavalla." Ei siis kuitenkaan halunnut juttukaveria ainakaan minusta.
Kirjoittelit jokin aika sitten koirista ja itsekin olen huomannut, että "karvoilla" voi sanaakaan sanomatta rikkoa jäätä. Viime aikoina on useammankin kerran nimenomaan vastakkaisen sukupuolen edustajat tulleet ihmettelemään ja hiplailemaan hiuksiani. Sopivissa määrissä ihan mukavaa, mutta rajansa kaikella.
ultrix, voin joskus kirjoittaakin tuosta kyllä.
VastaaPoistaJarno, luonnollisesti tilanne antaa yleensä virikkeitä pitämään keskustelua yllä. Toisen karvoihin kiinni käyminen on varmasti omiaan tuomaan tilanteeseen uusia vinkkeleitä, mutta ois varmaan hyvä kysyä lupa ensin. Toiset suhtautuu melkoisella hyökkäävyydellä ihmisiin, jotka yrittää lähestyä niiden hiuksia. Heh.
No, itselläni ei ole sitä vaaraa, että menisi kovasti vaivaa tuottanut kampaus pilalle. Pikemminkin hiplailijahan siinä ottaa riskin, jos en juuri sinä päivänä ole jaksanut pestä ja ennen kaikkea kuivattaa hiuksiani.
VastaaPoistaEn siis palkitse lähestyjää nyrkillä, mutta esimerkiksi keikan seuraaminen hiukan häiriintyy, jos vähän väliä tuntee päänahassaan vedon latvoista.
Jarno, no se on hyvä. Se lienee sitten päänsärkijä, jos nyrkillä vastaa.
VastaaPoistaEt voi tosissas ehdottaa noita lausahduksia 4, 6, 8, 9 ja 10 ?! Voin vakuuttaa että noilla ei kyllä jää murru..
VastaaPoistaAnonyymi, etenkin lausetta 8 käytän todella usein. Eivät ne sanat, vaan se sävy.
VastaaPoistaOlisiko sinulla parempia ehdotuksia? :)