Ystäväni Eeva linkitti minulle menneenä iltana Helsingin Sanomien nettisivuilta Annamari Sipilän kolumnin "Kitinää pikkuasioista". Siinä puhutaan kitisemisestä, valittamisesta ja mesoamisesta. Valittaminen on sosiaalinen riitti ja suomalaisen kulttuurin ytimestä kumpuava ihmisten välisen kanssakäymisen muoto. Mutta valittaminen ja kitinä ovat taitolajeja nekin. Ja tässä haluaisin kuulla mielipiteitänne Sipilän kolumnista.
Sipilä nimittäin väittää, että Suomessa ei ole soveliasta puhua suosikki-inhokeista eli mieluisimmista ärsytyksenaiheuttajista ja että ”valistuneessa seurassa saa valittaa vain ilmastonmuutoksesta”. Mutta onko näin? Minusta suomalaisessa kulttuurissa saa valittaa yllättävän paljon. Ajatellaan vaikka Iso-Britanniaa, jossa kuulumisten kyselijä ei todellakaan odota paperiarkin mittaista valitusvirttä kiireestä ja työnhakupaineista. Sen sijaan Suomessa saa small talkinakin kertoa, miten karmeasti aamuruuhka ottaa hermosta.
Sipilä on oikeassa siinä, että kitiseminen on henkisesti vapauttavaa. Ja siinä, että ”mikään ei kerro toisesta ihmisestä yhtä paljon kuin se, mistä hän ärsyyntyy tavallisessa arkielämässä”. Kitiseminen on siis tärkeää ja valaisevaa. Ja pikkuasioista nariseminen helpottaa kummasti. Jaettu murhe on puolikas, jaettu ärsytys on sopiva. Mutta siinä ollaan taas ohuella rajalla, kun yritetään pysytellä sallittavan ja liiallisen kitinän paremmalla puolella.
Sipilä huomauttaa myös, että painavista asioista kitiseminen ja mesoaminen on rasittava kanssakäymisen muoto. Älkää käsittäkö väärin, on tärkeää keskustella naisten oikeuksista, luonnonsuojelusta ja kerjäläisongelmasta, mutta ei aina eikä kokoajan. Varsinkin, kun tutustuu uusiin ihmisiin, ei ole hyvä idea hukuttaa toista heti ensi metreiltä maailmanparannusaatoksiin. Syvämietteisille maailmanparannuskeskusteluille on aikansa ja paikkansa, mutta se aika ja paikka täytyy valita tarkoin, sillä kyse on nimenomaan keskustelusta, ei kepeästä jutustelusta. Sen sijaan yhteisistä pienistä ärsytyksenaiheista nuriseminen yhdistää kummasti.
Mikä sinua ärsyttää? Saako ärsyttävistä asioista kitistä?
PS. Muistattehan, että voitte Alkaa olee mun kanssa myös Facebookissa!
Aina ja lähes tulkoon kaikki. Sillä tavoin nämä mun piuhat on kytketty. Varmaan kypsyttää mun ystäviä liiaksi nautittuna, mutta onneksi minusta voi ottaa loman.
VastaaPoistaMä opettelin vuosia sitten olemaan kunnolla ärsyyntymättä paljo mistään. Nyt sitten ihmiset sanoo että sulla on ongelma ton kanssa! Höh.
VastaaPoistaEn mä nyt vaikkapa tiibetin munkin tyyneydellä suhtaudu vaikkapas ihmisoikeuusloukkauksiin Venäjällä taikka siihen kun lentää kahvit toimiston lattialle. (Voihan näin verrata?)
Mutta suurimpaan osaan yleisiä ärsytysjuttuja kyllä kuitenkin, enkä paljoa kehtaa verenpainetta nostella mua Oikesti ärsyttävistä jutuistakaan.
Lehmän aivot? Oon huomannu et niillä pääsee vaikka mihin, kun jaksaa venailla ja toteuttaa kaikkee silloinkin kun ei ihan suju. Hyvää kannattaa odottaa.
Vai lehmän hermot?
VastaaPoistaHehee Mikael, lehmän hermot tietysti!
VastaaPoistaHarmiton whinettäminen ja russuttaminen on hauskaa, nytkin olisi minuuttikaupalla aihetta mussuttaa tästä päivästä. Kolumnisti on todellakin väärässä, Suomessa kuuluu marmattaa kuinka "aina ne junat on myöhässä" ja "helvetin tietokoneet ei koskaan toimi niinkuin pitäis".
VastaaPoistaMikä minua ärsyttää – taidan säästää sen illaksi, jos pääsen tänään Ylioppilastalolle.
Ai pahus, eipäs tullutkaan avauduttua! No, iltaa kohden ärtymykseni aikataulujen pettämistä kohden olikin liudennut – vaikka myöhästyin standupistakin yli puoli tuntia.
VastaaPoistaHanna, kaikista voi onneksi ottaa loman. Eihän siitä mitään tulisi, jos aina pitäis samoja kitinöitä kuunnella.
VastaaPoistaMikael, parempihan se olisikin, että tyynest suhtautuisi enimpiin ärsytyksenaiheuttajiin. Ja valtaosakin tuntuu kitisevän vähän ihan vaan kitisemisen riemusta eikä niinkään siksi, että ne asiat oikeasti pistäisivät aggressioarvot todella lujille.
Mutta ehkä sekään ei ole ihan optimaalista, jos ei ikinä hermostu. Esimerkiksi siitä lattialle kaatuneesta kahvista. Kyllä se suututtaminen loppuu puolet nopeammin, kun saa ensin vähän kiukkuissaan ähistä ja puhista.
Mut juu-u, lehmän hermot sais yleistyä muutenkin. Kaikki aina lopulta kuitenkin menee eteenpäin, sujuu, järjestyy ja loppuu.
ultrix, ja kyllä, onneksi se on juuri sitä eli harmitonta whinettämistä ja russuttamista.
Minä olen sitä ihmistyyppiä, joka räjähtää asioille hyvinkin äkkiä. Jos lyön pääni astiakaapin oveen, se saa välittömästi turpaansa tai vähintään huudan vittuperkelettä (saahan näissä kommenteissa käyttää kohtuudella rumaa kieltä?) vähän aikaa. Mutta se menee puolessa minuutissa ohi ja olen taas ihan lauhkeana, eli hyvä näin.
VastaaPoistaIhmisiltä kestän enemmän ärsyttävyyttä, mutta tiukan sanallisen debatin jälkeen saatan olla vielä seuraavat pari tuntia 200 bpm ja pahalla tuulella.