Juttelimme äidin kanssa alkuviikosta siitä, mikä on "mitä kuuluu?" -kysymyksen merkitys. Se ei ole vain small talkia, eikä kohteliasta kiinnostumista. Sillä on yksi aika olennainen tehtävä, eli kartoittaa tilanne: millä mielellä ja missä elämänvaiheessa juuri kohdattu tuttava mahtaa olla. Sillä on nimittäin vaikutusta tulevan keskustelun kulkuun. Tai ainakin pitäisi olla.
Olin viime kesänä vaihtoni päätteeksi reilaamassa. Kaverini tiesivät minun olleen reissussa ja kun sitten putkahdin Suomeen, he minut nähdessään aloittivat jotakuinkin tämänlaisen puhetulvan: "Ai sä oot jo Suomessa, oliko ihanaa, no oli varmasti, missä kaikkialla sä nyt kävitkään ja oliko siellä tosi kuuma ja millon me voidaan katsella valokuvia?" Normaalisti moinen olisi kivaa ja olisin mielelläni halunnut osallistua tähän, mutta tilanne oli vaikea. Olin tullut Suomeen etuajassa osallistuakseni hautajaisiin. Kun tämä tuli keskustelun kuluessa ilmi, näin selvää vaivaantumista keskustelukumppanissa. Vaikka en ollut pahoillani, ymmärsin, että toiselle tulee tuossa tilanteessa hivenen vaikea olo.
Siksi on tärkeää kysyä, mitä toiselle kuuluu ja sitten odottaa vastausta. Ihmisillä voi olla vaikka minkälaisia elämäntilanteita käsillä, tapahtuu eroja, on surua, kuolemaa perhepiirissä, riitaantumista, masennusta ja sairastumista. Hienovarainen "mitä kuuluu?" antaa mahdollisuuden kertoa tai vihjata vaikeasta tilanteesta, jolloin toisen on mahdollista ottaa se huomioon keskustelussa. Tällä ei pelkästään tehdä toisen oloa helpommaksi. Tällä estetään se tukaluus, että löytää itsensä tilanteesta, jossa on puhunut ohi suunsa.
Joskus tietenkin käy niin, että toiselta kysyy kuulumisia ja tämä vastaa ympäripyörästi "ihan hyvää", vaikka olisi isokin murhe sydämellä. Siinä vaiheessa vastapuoli on kuitenkin yrittänyt antaa toiselle tilaa ja mahdollisuuden tehdä vaikean tilanteen selväksi. Aina ei tietenkään halua keskustella vaikeista asioista ja siksi "ihan hyvää" voi olla käypä ratkaisu. Mutta olennaista on olla pölöttämättä surutta omia asioitaan yrittämättä ensin ottaa selvää, onko toinen alkujaankaan vastaanottavainen.
Vai mitä olet mieltä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti