Ystävyys on kiinnostumista

Ystävyyden määritelmä on kaikkea muuta kuin selvä. Sitä on yritetty löytää sanakirjoista, enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä. Lisäksi on pohdittu, onko ystävyys aikaa, puhumista, kriisitukiapua, rehellisyyttä ja/tai luottamista. Yksi on kuitenkin mielestäni selvää. Ystävyys on toisesta kiinnostumista.

Kun löytää kiinnostavan ihmisen, häneen haluaa tutustua. Tässä ei liene mitään epäselvää. On helppo olla kiinnostunut kiinnostavasta ja tutustuminen on vaivatonta, kun molemminpuolinen uteliaisuus vallitsee. Mutta ajan saatossa, kun toiseen on jo tutustunut ja hänet tuntee läpikotaisin, on ystävyys sitä, että edelleen jaksaa kiinnostua ja olla kiinnostunut toisen elämästä ja tämän asioista.

Kaikilla meillä on toisten mielestä totaalisen epäkiinnostavia elämänalueita, jotka ovat itselle tärkeitä. Vaikka ideaalitilanteessa ystävät ovat sen verran samanlaisia ja jakavat kiinnostuksenkohteita, että rakkaista asioista vaahtoaminen synnyttää kuulijassa vastakaikua, ei näin kuitenkaan koskaan täysin ole. Vaikka minä haluaisin vaahdota blogin statistiikasta, en voi olettaa, että kaikki ystävistäni olisivat aiheesta vähääkään kiinnostuneita. Mitä sen sijaan voin odottaa, on että he välillä kiinnostuvat asiasta siksi, että se on minulle tärkeää.

Kuva: The Consumerist

Ystävyys on sitä, että muistaa aina välillä kiinnostuneena kysyä "mitenkäs se teidän remontti edistyy?" tai "saitko sen esseen palautettua?" tai "miten siellä anoppilassa sujui?" tai "joko sinusta tuntuu paremmalta kuin viimeeksi?". Se ei siis ole pelkästään sitä, että näennäisen kiinnostuneena kuuntelee ystävän innostunutta pölinää koiran kehitysvaiheesta tai talvirenkaiden metsästyksestä. Vaan kiinnostumista pitäisi osoittaa aktiivisesti. Se paitsi tuo ystävälle tunteen, että hänen asiansa ovat tärkeitä ja että ystävä välittää, mutta myös tuo esiin sen, että ystävä on kuunnellut tarkasti ja noteerannut edellisten keskustelujen annin.

Jokainen meistä unohtuu välillä pölisemään omia asioitaan ja meinaa unohtaa kuulijan. Varsinkin jos on sattunut jotain jännää ja paljon, sitä selittää monesti omia juttuja ihan tohkeissaan. Kiinnostuminen on myös sitä, että muistaa välillä keskeyttää oman puhetulvansa ja kysyä, että "entäs sinä, mitä sinulle kuuluu?". Se on kaksisuuntainen voima, sillä harva jaksaa olla yksipuolisesti kiinnostunut toisen asioista, ellei saa vuorostaan jakaa omia kuulumisiaan. Kiinnostuminen, kuten ystävyyskin, on vuorovaikutteista ja siksi niin tärkeää.

Niin, että vaikka toisen viimeaikaisin ja rakkain puheenaihe ampuisi omasta kiinnostuksen kentästä täysin ohi, ystävä kuuntelee, kiinnostuu ja osallistuu keskusteluun. Ja se onkin jännä, miten paljon voi oppia ruiskuvaletuista muovituotteista, kun jaksaa olla kiinnostunut ystäviensä puuhista.

Kiinnostaako sinua?