keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Entä jos ihmisten lähestyminen on mahdotonta?

Eilen aamulla Aamulehdessä kajaanilainen Tuija Yli-Lonttinen vei jalat suustani sanoessaan, että kaveria ei löydy, ellei itse ole aktiivinen. Mutta samaan aikaan sähköpostiini kolahti kysymys: mistä löytää kavereita, jos ihmisten lähestyminen on täysin mahdotonta? Ei mikään helpoin pala purtavaksi näin vuoden ensimmäiselle viikolle, mutta yritetään.

Ensimmäisenä mieleen tulee tietysti internet, joka laskee tutustumisen kynnystä huomattavasti. Internetistä löytyy paljon ihmisiä, jotka ovat vailla kavereita ja kirjoittelu ruudun välityksellä on hyvä tapa aloittaa. Voi mennä vaikka Suomi24-sivustolle, josta eräs tuttavani on löytänyt viimeisimmän kaverinsa. Pidemmän päälle ihminen kuitenkin usein kaipaa myös kasvokkaista kanssakäymistä. Luonnollisesti netin kautta tutustuvat voivat ajan mittaa tavata, mikä olisi mahtavaa. Mutta jos internet ei tarjoa apua ongelmaan, mikä sitten neuvoksi?

Mitä siis voi tehdä, jos ihmisten lähestyminen on mahdotonta? Ensin voi miettiä, miksi lähestyminen on niin vaikeaa. Artikkelissa How to Get Over the Fear of Approaching People kirjoittaja toteaa, että kyseessä on usein torjutuksi tulemisen pelko. On totta, että ihmiset usein turhaan ajattelevat, ettei heillä ole mitään sanottavaa tai että he vaikuttavat typeriltä, jos menevät juttelemaan ventovieraalle. Kirjoittaja on myös oikeassa sanoessaan, että ellei toista lähesty uhkaavalla tavalla, ei usein ole mitään hätää. Itse asiassa ihmiset ovat enimmäkseen vain mielissään, kun joku menee juttelemaan heille. Ja sanomisen ei tarvitse olla sen kummempaa kuin "Moi, kuka sä oot?", sillä ihmiset tunnetusti puhuvat mielellään itsestään.


Toista on tietenkin hyvin helppo neuvoa sanoen: ”älä pelkää, ei siinä kuinkaan käy, senkun menet vain”. Mutta jos on ikäviä kokemuksia takana tai muuten vain todella ujo, voi kynnys olla täysin ylitsepääsemätön ja minkä sille sitten voi? Sanoisin, ettei asiaan auta kuin harjoittelu. Voi aloittaa sillä, että suoranaisesti pakottaa itsensä kerran päivässä kysymään vieraalta ihmiseltä vaikkapa kelloa. Harjoittelee lausetta valmiiksi ja valitsee mahdollisimman ystävällisen näköisen ihmisen, jotta kynnys vieraalle ihmiselle puhumiseen olisi mahdollisimman matala.

Kun kellon kysyminen ei enää tuota hengenahdistusta, voi vaikeuttaa tilannetta ja pyrkiä puhumaan muutamia lauseita saman vieraan ihmisen kanssa. Esimerkiksi voi kysyä reittiä ja sitten kommentoida bussisysteemin vaikeutta. Tai ehkä voi pyytää jotakuta kurkottamaan kaupan ylähyllyltä tuotetta ja sitten sanoa, että aina ei ole jakkaraa läsnä. Kun muutamat lauseet onnistuvat, voi ajan saatossa lisätä vaikeustasoa, kunnes lopulta uskaltaa puhua vieraalle jotakin.

Tämä ei silti vielä tarkoita, että olisi helppo lähestyä ihmistä tutustumismielessä. Mutta jos vieraalle ihmiselle puhuminen ei ole enää kauhean vaikeaa, on helpompi yrittää aloittaa keskusteluja tilanteissa, joissa toiseen olisi mahdollista tutustua: työpaikoilla, kouluissa, harrastuksissa, tapahtumissa ja kahviloissa. Ehkä se toinen tarttuu silloin tilaisuuteen ja tulee puoliväliin vastaan. Ja niin helpolta kuin sen sanominen kuulostaakin, on lopulta vain taottava itselleen päähän, että kävipä miten tahansa, ei koskaan käy kovin pahasti. Sillä kaikki tulevat joskus torjutuiksi ja siitäkin selviää ajan kanssa ja lannistumatta.

Lisäksi muistuttaisin, että jos muiden lähestyminen on täysin mahdotonta, kannattaa harkita menevänsä paikkoihin, joissa muut voivat lähestyä sitä ujointa. Olen aiemmin kirjoittanut, kuinka voi näyttää helpommin lähestyttävältä. Tuota listaa lukemalla voi edesauttaa sitä, että joku muu uskaltaakin tulla puhumaan itselle. Vetoaisinkin kaikkiin niihin melko rohkeisiin, jotka syystä tai toisesta vierastavat vieraille puhumista: menkää ja puhukaa, koska aina on olemassa vielä joku ujompi, joka toivoisi, että hänelle puhuttaisiin. Avuksi vieraille juttelemiseen olen listannut erilaisia keskustelunavauksia.

Pelottaako sinua puhua vieraille? Mitä neuvoisit ujoille? Miten muuten voi päästä eroon lähestymisen pelosta? Jos sinulla on kysymyksiä tai pulmia pohdittavaksi, laita niitä ihmeessä tulemaan Kysy Aliisalta -lomakkeen kautta!

3 kommenttia:

  1. Hyvä harjoittelun paikka kannattaa myös käyttää aina hyväksi, esimerkiksi kun asioi kassalla voi kokeilla heittää muutakin sanoja ilmoille kuin "kiitos" ja "ole hyvä". Kehaista vaikka kassaneidin hienoja korvakoruja, kommentoida "on varmaan kiirettä pitänyt, kun kansa hamstraa loppiaiseksi?" tai jotain muuta pientä. Pienen pienestä smalltalkista liikkeelle :)

    VastaaPoista
  2. Itsekin harrastan tuota liukuhihna-asiakaspalvelijoiden lyhytsanaisen rutiinin rikkomista. En niinkään harjoittelumielessä, vaan se tuntuu luonnollisemmalta niin ja toivottavasti tuo jotain lisäarvoa kassatyöntekijänkin päivään. Monesti se on jotain yksinkertaista tyyliin:"Kiva, että teiltäkin saa nyt näitä Laitilan limppareita". Samalla se on myös (myönteistä) palautetta tuotevalikoimista. Sekin on tärkeää, jos kyseessä on vaikka yrittäjävetoinen lähikauppa.

    VastaaPoista
  3. Mä olin tosi ilahtunu just Puolassa kun kassaneiti ryhtyi kirjakaupassa rupattelemaan kirjoista ja sit meinasin jäädä siihen kasvattamaan jonoa.

    Maa, jossa asiakaspalveluasenteen löytäminen ilahduttaa jopa enemmän kuin Porissa.

    Liian ujojen ihmisten ei auta muuta kuin opetella olemaan vähemmän ujoja. Miten? Pikkuhiljaa, just niinkuin Hanna kommentoi.

    Suomi24:n ohella mainio yhteisö on http://couchsurfing.org - lähes jokaisessa suuremmassa kaupungissa järjestetään isompia tai pienempiä regular miittejä ja muuta aktiviteettia. Samalla pääsee harjoittelemaan kieliä reissaajien kanssa.

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails