Juttelin ihanan Eljaksen kanssa seurassa olemisesta ja ihmisten omituisista taipumuksista. Tulimme samaan lopputulokseen siitä, että on yksi paasauksen aihe ylitse muiden ja se on toisten lapset. Me ymmärrämme, että lapset ovat lapselliselle elämän ja maailman keskipiste. Mutta lapsettomille eivät ole. Tämä pätee seuran lisäksi myös Facebookin statuspäivityksiin ja tweetteihin.
”Meidän pikkuneiti sitä ja Ukko-Pekka tätä.” Ja tätä laatua riittää. Kyllä, lapset ovat ihania ja fantastisia ja vaikka mitä. Mutta mummoakaan ei kiinnosta, että minkä vetelyystason ulostetta siitä prinsessasta on viimeaikoina tullut. Ei vaan merkitystä löydy siitä, että pikku-Joonas teki mitä tahansa sellaista, mitä kaikki muutkin pikku-Joonakset tekevät. Jos pikku-Joonas tekee jotain, mikä ylittää uutiskynnyksen tai hellyttävyys-barometri räjähtää, niin sitten se todennäköisesti kiinnostaa muitakin.
Seurassa saattaa olla myös niitä, jotka kovasti haluaisivat lapsia, mutta eivät niitä syystä tai toisesta saa. Silloin toisten jatkuvaa lapsistaan puhumista voi olla hyvinkin kivuliasta kuunnella. Lapsista täytyy voida puhua niin kuin muistakin (kipeistä) aiheista, mutta tarpeettomalta ja ylitsepursuavalta jauhamiselta voimme lapsettomat säästää. Lapset (omat ja muiden) ovat keskustelunaihe, mutta eivät keskustelua pyörittävä luonnonvoima.
Eli jos keskustelunavauksistasi edelliset viisi ovat jotenkin liittyneet lapsiisi, mieti vaihteeksi jotain muuta. Jos edellisistä statuspäivityksistäsi reilusti kolme neljäsosaa käsittelee perheen pienten tekemisiä, rajoita vähän. Me osasimme keskustella kaikista maailman asioista ennen lasten syntymääkin. Eivät ne kaikki ajatukset ole voineet päästä kerta heitolla kadota.
Sama pätee poika/tyttöystävästä jaanaamiseen. Pitää olla ihmisellä muitakin puheenaiheita kuin ihku Make/Jonsku.
VastaaPoista^Meinasin juuri sanoa, että "mukavaa" on myös jatkuva parisuhteesta jauhaminen ja toimii toisinkin päin, kuka parisuhteessa oleva haluaa kuunnella sinkkukaverin mahdollisesti villistä elämästä jatkuvalla syötöllä?
VastaaPoistaYlipäätään ystävänsä huomioon ottava kaveri tajuaa vaihtaa joskus aihetta, eikä jokaista hiljaista hetkeä edes tarvitse täyttää.
Ärsyttävintä on se, ettei jotkut vanhemmat ymmärrä kun seurassa yritetään vaihtaa puheen aihetta ja keskustelu käännetään aina jollain taiteen lailla takaisin lapsiin. Joskus olen löytänyt itseni ihmettelemästä, että "täytyykö minun puhua anaaliseksistä, ettet käännä aihetta lapsiisi?"
VastaaPoistaJa toi ulostehomma on kans kummaa...kaikki vauvat alkaa ajallaan ja pikkuhiljaa totutella kiinteään ravintoon, niin ei luulisi olevan mikään taivaita halkova yllätys vanhemmille, että sieltä hanuristakin alkaa pukata koostumukseltaan stydimpää settiä.
Komppaan ihan täysin Hannaa tossa, että se on kavereiden huomioon ottamista miettiä vähän keskustelun monipuolisuutta.
-N
Niin, olen miettinyt puoliväliin edenneen raskauteni kanssa mikä on liikaa. Itse vielä puoli vuotta sitten tyynen rauhallisesti poistin kavereistani ne, joilla oli profiilikuvana oman lapsen kuva, mutta aiheen tullessa tällaisellekin paatuneelle citysinkulle ajankohtaiseksi, on pakko muuttaa käsityksiään.
VastaaPoistaEsimerkiksi minulle ei nyt tällä hetkellä tapahdu mitään muuta kuin odotusta, noin kärjistäen. Tottakai katson telkkaria ja teen ruokaa ja käyn kävelyllä, mutta oikeasti KAIKKEEN vaikuttaa raskaus koska en saa syödä edes mitä haluaisin. Kuuntelen mielelläni muiden juttuja ELÄMÄSTÄ, mutta omat juttuni eivät vain ole entisellään, valitettavasti.
On tietenkin pöljää laittaa statuksiin vaikka niitä kakkajuttuja tai semmosilla vaivata muita. Itsekin mietin omassa ÄITIYSBLOGISSA (köäk) oimutsimutsi.blogspot.com esimerkiksi sitä etten edes kehtaa sanoa monta vuotta lasta yrittäneille omasta raskaudestani. Ja muutenkin ilmapiiri on sellainen, että tyypit mihin itsekin lukeuduin puoli vuotta sitten voivat sanella mikä ärsyttää lapsellisissa ja mistä pitäisi olla hiljaa. Mutta se ei menekään niin, vaan ihminen saa jauhaa just siitä mikä sille on tärkeintä tietyssä elämäntilanteessa eikä siitä lapsensaannin ilosta todellakaan tarvi olla hiljaa sen takia että kaikki eivät ikinä saa lapsia tai ettei kaikkia kiinnosta. Se on sama kun niitten fb:n heiaheia urheilustatuksien kanssa tai keskustellessa vaikak ystävän harrastuksesta: vaikka ne ärsyttää, on tosi epäkohteliasta ylentää itsensä ja sanoa et oo jo hiljaa. Koska ihan pienellä tarkkailulla jokaikiseltä löytyy ne ärsyttävät jauhamisensa, oli ne sitten urheilu, lapset, ruoka tai mikä tahansa.
Juuri eilen olin neljän muun seurustelevan kaverini kanssa ulkona istuskelemassa. Ainoana sinkkuna oli "mukava" kuunnella yli tunti millaiset häät jokainen haluaa. Alussa aiheesta puhuminen oli hauskaa, mutta aiheen vaan jatkuessa ja jatkuessa alkoi pahamieli yllättää itseni, koska en tiedä tuleeko häiden suunnittelu olemaan koskaan itselleni ajankohtainen asia ja muut olivat jo kirkkoa varaamassa.
VastaaPoistaOlen kyllä onnellinen kaikkien kavereideni puolesta ja odotan innolla kutsuja häihin, mutta tiettyyn aiheeseen tarkertuminen keskustelussa kuin keskustelussa varsinkin silloin, kun aihe saattaa olla jollekin osallistujalle arka-aihe pitäisi ottaa huomioon, jotta kaikilla olisi hyvä olla seurassa.
Noniin, johan sanaiset arkut aukesivat! Zepa, Hanna ja N, olette aivan oikeassa siinä, että kyse on huomaavaisuudesta. Siitä, että pysähdytään hetkeksi miettimään toisen näkökulmaa asiaan.
VastaaPoistaElsa, olet kyllä oikeassa siinä, että raskaus tai vanhemmuus vaikuttaa taatusti ihan kaikkeen. Enkä minä sano, etteikö noista asioista saisi puhua lainkaan. Ja olet oikeassa siinäkin, että kaikilla meillä on rasittavuuteen asti meneviä paasauksen aiheita. Mutta se on kumma juttu, että minun kokemukseni mukaan pahimpia ovat juuri lapsistaan puhuvat. Koska harrastus on kuitenkin vain harrastus, mutta lapset ovat kuin ylimääräisiä raajoja, niistä riittää puhuttavaa vaikka maailman tappiin asti.
Olen samaa mieltä siitä, että pitää voida iloita onnestaan ja puhua siitä, vaikka oma onni voi olla toiselle suolaa haavoihin. Ja kyllä ystävä toisen puolesta iloitsee. Mutta mielestäni kohtelias ja hienovarainen tapa on jättää toiselle tie aiheen vaihtoon, jos se aiheuttaa pahaa mieltä.
En usko, että kenelläkään on kyse itsensä ylentämisestä tai jonkun aiheen yläpuolelle asettumisesta. Ja harvalla rehellisesti on edes kanttia sanoa, että "hei nyt on puhuttu tästä jo ihan liikaa" vaan jengi vaan kiltisti kuuntelee tunnin toisensa jälkeen, vaikka kuinka nuppia kiristäisi. Ja vastaavasti valtaosa haluaisi varmasti, että joku sanoisi, kun homma menee liiallisuuksiin. Minä ainakin mieluusti sitten vaihtaisin aihetta, jos joku vaan mulle kertois, että "nyt noita sun sinkkujuttuja on kuultu tarpeeks".
Nimenomaan kyse on viimeisimmän anonyymin sanoin siitä, että seurassa pitää yrittää ottaa kaikki huomioon. On varmasti totta, että voi olla joskus vaikea olla puhumatta niistä tulevista häistä ja yrittää keksiä jotain muuta juteltavaa sen yhden asiaan herkästi suhtautuvan vuoksi, mutta se olisi kohteliasta ja ystävällistä.
En minä omista ilonaiheista keskustelemista tässä kiellä. Mutta keskustelemisen ja paasaamisen, vauhkoamisen, obsessoinnin, jankuttamisen, julistamisen, aivopesun tai muun asian puolesta sekoamisen väliin pitää jättää selvä rako. Erityisesti toivon herkkyyttä havaitsemaan ne keskustelun merkit, kun aihetta on syytä vaihtaa ihan vaan vaihtelun vuoksi.
Nuo jauhetaan yhdestä asiasta jutut nousee mukaan aina sitä mukaa, kun jonkun elämässä tapahtuu jotain joka vie sen hetkisestä elämästä suurimman osan, eikä "muuta elämää ole". Itse ainakin huomasin puhuvani pelkästään opiskeluista ja uuden opiskelupaikan opiskelukavereista lähtiessäni opiskelemaan. Varsinkin kun suurinosa kavereista jäi kotipaikkakunnalle ja samat piirit pysyivät, niin se on voinut olla heille aika raastavaa kuunnella sitä jauhamista heille tuntemattomista ihmisistä. Tai kun pojat/tytöt jotka menevät inttiin kertovat pelkästään inttijuttuja, sekin täyttää elämän kokonaan, eikä muusta ole oikeastaan kerrottavaakaan. Ja nyt huomaan omien statuspäivityksien olevan hyvin usein "töihin!!" että voi kai tästäkin jotain päätellä :D(aika sekava sepustus, anteeksi)
VastaaPoista-Maiju- :)
Maijun kirjoitus oli ainoa josta omia ajatuksia tunnistin..Aina sitä mukaa mitä kunkin elämässä on menossa on juttujen aiheena.
VastaaPoistaOmasta mielestäni niistä lapsista saa jauhaa, kunhan se kuuntelija muistaa joskus kysyä myös mitä sille tyypille itselleen kuuluu ja myös jauhaja muistaa kysyä mitä toiselle kuuluu. Minäkin jauhan omista jutuistani, koska niistä nyt vaan on pakko saada puhua ja jotkut asiat on pakko saada purkaa. Ihmettelen aina ihmisiä jotka jotenkin lynkkaa sellaiset ihmiset elämästään joilla ei esim. ole niitä lapsia tai seurustelukumppania. Kai lapsettomat ja sinkutkin osaa keskustella elämästä kuulu niihin keskusteluihin lapset tai ei. Eri näkökulmia ei sovi unohtaa, ehkä suvaitsevaisuus kasvaa näistä kun ei lukkiudu pieneen piiriin?
Itse olen vapaaehtoisesti lapseton ja luultavasti sellaisena pysynkin. Silti en käske ystäviäni puhumaan jostain muusta, keskustelen sujuvasti niin niistä kakkavaipoista ja lapsen kanssa matkustelusta kuin mistä muusta tahansa. Jos haluan puhua jostain muusta kysyn siitä jostain muusta ja toivon saavani vastauksen kysymykseen. Ystävyys on.. jne. Ymmärrän siis täysin sen, että kun ihminen on saanut lapsen tai koiran tai meinaa muuttaa ulkomaille tai käy intin, se muuttaa hänen elämänsä täysin sillä hetkellä ja puheenaiheena kuitenkin on elämä.
Maiju, luonnollista kyllä. Siitähän sitä puhutaan, mistä aiheita ja kokemuksia on. Mutta tässä niin kuin kaikessa muussakin liika on vaan liikaa. Kuten todettiin, se on keskustelukumppanin huomioimista ja kohteliaisuutta pitää keskustelu liikkeessä ja olla liiaksi jumittamatta yhteen aiheeseen. On eri asia sivuta sitä oman elämän keskipiste-kenttää kun se liittyy keskusteluun. Puhuttiinpa sitten ruoasta ja raskaudesta tai vaikka vapaa-ajasta ja lapsista. Ei siinä mitään. Mutta jos aloittaa kaikki puheenaiheet lapsillaan, siinä se vika piilee. Niin kuin otsikko sanoo (ja painotan sanaa seurassa): älä puhu koko ajan lapsista.
VastaaPoistaViimeisin anonyymi, ajatuksesi sivuavat jo aivan toista aihetta, josta kirjoitan myöhemmin. Ihan yhtä väärin, kuin hallita keskustelua ja vetää se aina omiin lapsiinsa, puhuttiinpa mistä hyvänsä, on myös sulkea se lapseton ulkopuolelle siksi, että "ethän sä voi ymmärtää".
Itse kiskoin kilon herneitä nenääni, kun parisuhteelliset ystävättäreni kerran lopettivat parisuhteistaan keskustelemisen siksi, että minä liityin joukkoon. Kun kysyin, että miksi näin oli, vastattiin minulle, että "kun sulle on vaikea selittää, kun sä et oikein voi tietää mitä se on". Kyllä parisuhteeton tai lapseton tai naimaton voi osallistua keskusteluun ja yleensä tuoda siihen jopa ulkopuolisena erilaisen näkökulmankin.
Ei ole helppoja juttuja nämä. Siksi on kiva, että te pistätte vastaan ja virittelette täällä keskustelua. Tykkään!
Ooh! Ajatus iski päähäni. Ehkä lähestymistapa niistä omista lapsista puhumiseen on nimenomaan seuraava: Ei ehkä kiinnosta, että mitä se pikku-Petteri nyt taas teki. Mutta helposti kiinnostaa, että millaiset vaikutukset sillä pikku-Petterin tekemisillä on ystävään ja ystävän elämään!
VastaaPoistaHyvä postaus. Ja hyviä kommentteja. Kai se on niin, että elämän ykkösprioriteetit valtaavat arkiset keskusteluhetket, ja itsekin myönnän puhuvani sivarihommista ja harrastuksista välillä enemmän kuin laki sallii. Joskus kun rupeaa tuntumaan siltä, etten osaa liittää keskustelua mihinkään muuhun kuin töihin (tms.), pyrin miettimään, voisiko elämässäni olla muutakin sisältöä kuin työ. Ja niin toivoisin jokaisella, myös itselläni, olevan, vaikka kuinka kokonaisvaltaisesti raskaus, lapsi, uusi rakkaus, työt tai villi sinkkuelämä tuntuisi valtaavan pään.
VastaaPoistaHyvä postaus tosiaankin. Tämä on asia, jota ei ole kovinkaan helppo ottaa esille ilman että loukkaisi ketään. Toisaalta ymmärrän kyllä asioiden pyörimisen lapsen ympärillä, mutta tosiasiahan on se, että lapsetonta se lakkaa kiinnostamasta tietyn rajan jälkeen. Tosin on monta muutakin samalla lailla vaikuttavaa aihetta. Kaipa tässäkin se kultainen keskitie on paras.
VastaaPoistaJa auta armias, jos jotenkin ilmaiset, vaikkapa tahtomattasi, että nyt ei jaksa kiinnostaa. Silloin leimaudut auttamatta tunteettomaksi lapsivihaajaksi.
Mä taidan olla sit hyvällä tavalla hassu, kun musta ei todellakaan tunnu hyvältä selostaa viittä minuuttia kauempaa juttuja mun 2v pojastani. Mieluummin vaikka näytän pätkän videota, jossa poika hölisee hyväntuulisena omiaan kuin hehkuttaisin/angstaisin tuoreimmat vaippa-, räkätauti-, jne. kuulumiset, jotka eivät mun mielestäni edes kuulu kellekään perheen ulkopuolisille.
VastaaPoistaMut mun mielestä on kans hauskaa, kun joku lapsellinen kirjoittaa statuspäivityksen, tweetin tai qaikaisun, jossa on joku hauska tokasu ym. vastaavia lasten suusta tulevia, hellyttävyyskynnyksen ylittäviä helmiä. Viimeksi yksi tuttava kertoi tyttärensä laulaneen "bonsaita äidin oomme kaikki", eli perheelliset: näitä juttuja lisää! :D
Sitten toi puheenaiheen vaihtamisjuttu. Se on vähän sukua sille, että jos suomenruotsalaiseen seuraan eksyy yksikin suomensuomalainen, niin kieli vaihtuu välittömästi ruotsista suomeen, vaikka se suomenkielinen epätoivoisesti haluaisi kerrankin hyötyä monta vuotta opiskelamastaan kouluruotsista, joka saattaa toki olla aavistuksen ruosteessa.
Ultrix, kieliongelmaan auttaa yksinkertaisesti kun vain pyytää että mites pragataanks svenskaa ku meitsi haluais harjotella? Eikä jää hiljaa mököttää et noi on tommosia.
VastaaPoistaSama vauvajuttujen kanssa. Jos jollakulla seurassa kypsyttää vauva-/hääpuheenaiheet oman elämäntilanteen vuoksi, kannattaa mainita eikä mököttää. Vähän kummalta tuntuu vaatimus, että pitäisi laskelmoida muiden elämäntilanteita ja pohtia kuka tällä kerralla loukkaantuu sinänsä ihan normaaleista puheenaiheista.
Yhtään mistään aiheesta liika on liikaa, Aliisa niinkuin Aliisa jutussa avaa. Lapselliset sitten usein hakeutuukin välillä muiden lapsekkaiden seuraan pölöttämään kakasta. Saa sitten jauhaa kyllikseen ja voi jutskata muiden kavereiden kanssa normijutuista.
Miusta vauvajutut on kyllä sata kertaa kiinnostavampia kuin esim. inttijutut tai autonostoaikeet. Mut mulla ei ehkä sit olekaan vauvansaamattomuustraumoja tai muuta. (Eikä niitä lapsiakaan.)
Aivan niinkuin Maiju kirjoitti, niin siitä puhutaan mitä elämässä tapahtuu, oli se sitten lapset, intti, opiskelu tai juhliminen. Jos joku multa kysyy, mitä kuuluu, niin ihan 100 varmasti vastaukseni liittyy jotenkin lapseeni, jonka kanssa vietän päivät pitkät, eikä muuta elämää ole. Ainut vaan, ettei kukaan edes kysy mitä mulle itselleni kuuluu, vaan kysymys muotoillaan mites pojan kanssa? Mitäs teille?
VastaaPoistaKaverini sanoi raskausaikana, että musta ei sitten saa tulla sellasta, kuka puhuu ainoastaan lapsistaan. No kuinka ollakaan, niin samanen kaveri aloittaa aina puhumisen mun pojasta, vaikka mun mielestä se aihe oliskin jo käsitelty :) Löytyypä multa myös kaveri, kuka aina jauhaa sen kissasta, ja sehän se vasta rasittavaa onkin :D Mutta äitiysloman loppua odotellessa, tämän jälkeen palataankin kavereiden kanssa työasioista jauhamiseen.
Mutta joo. Kaikkea kohtuudella, ei siis mun mielestä koske vaan äitejä, jotka puhuvat lapsistaan. Enemmän mua rasittaa facebookissa työttömät ihmiset, jotka valittaa tylsyyttään, kertoo kuinka kännissä mihinkin aikaan vuorokaudesta ovat jne. Toinen on nää "tulipa siivottua, jos sitte kattois telkkaa" tilapäivitykset. Jos ei ole oikeesti mitään asiaa, niin silloin voi olla myös hiljaa :)
Sen jälkeen kun kaverien kanssa on omat asiat jauhettu, niin sen jälkeen siirrytäänkin muiden asioista puhumiseen :D
Mun mielestä aina tulee ottaa muut ihmiset ryhmässä huomioon, eikä vaan tässä lapsiasiassa. Esim. työasioista jauhaminen voi kolmannelle osapuolelle olla kova pala, jos on vaikka joutunut vastikään työttömäksi jne.
Hämmästyttävää, miten jonkun elämä voi olla niin tyhjää, ettei ole muuta tekemistä kuin höpöttää kissastansa tai siivoamisesta, tai ylipäätään on aikaa katsoa televisiota. Meikäläisellä aika kun ei tunnu riittävän edes normaaliin arjen elämiseen, saati sitten esim. kirjojen lukemiseen tai edes mielenkiintoisten tv-sarjojen / elokuvien katseluun. Taidan yhtäaikaa nolifettää netissä ja lifettää kaupungilla ihan liikaa :D
VastaaPoista