Edellisellä kerralla Ylen A2-keskusteluillassa oli aiheena homot. Tällä kertaa peistä väännettiin internetistä ja erityisesti sosiaalisesta mediasta. Kuten arvata saattaa, keskustelu oli aseteltu niin, että mielipiteet olivat provosoivia ja tunnelma oli lähes maailmanlopun hengessä maalattu tuho ja hävitys. Mutta mielestäni keskustelussa ei ollut koko totuus, ei edes puoli totuutta paikalla.
En minäkään aina sosiaalisesta mediasta niin mielissäni ole. Kaikenlaiset laitteet ja kommunikaatiovälineet tuovat toki mukanaan erilaisia lieveilmiöitä ja haittapuolia. Mutta olisi yksisilmäistä jättää huomiotta, että noita lieveilmiöitä oli myös menneiden aikojen tavoissa toimia. Kirjeet eivät ehkä koukuttaneet pöydän ääreen samalla tavalla kuin Facebook, mutta ne kulkivat hitaasti ja joutuivat välillä hukkaan. Kyllä sekin on aikoinaan harmia aiheuttanut.
Koko keskustelusta henki ajatus jonka mukaan sosiaaliseen mediaan pudotaan kuin pää edeltä Ihmemaahan, jossa tulemme vuoroin pieniksi ja vuoroin suuriksi, voimatta kontrolloida mitä meille tapahtuu tai mitä meistä tiedetään. Mutta eihän se nyt niin mene. Ihminen voi internetissäkin kontrolloida tekemisiään ja sanomisiaan. Voi valita mitä tekee ja missä, eikä sinne tarvitse alkujaankaan laittaa sellaista materiaalia itsestään, minkä epäilee myöhemmin haluavansa sieltä pois.
Tämä liittyy olennaisesti myös ystävyyteen. Kaikkia ihmisiä ei ole pakko seurata Twitterissä, lisätä Facebookissa, kaikille ei tarvitse kertoa sijaintiaan FourSquaressa ja niin edelleen. Sen sijaan näitä moderneja välineitä voi käyttää hyväkseen siihen, mihin ne on tarkoitettu: niiden avulla voi nopeasti ottaa yhteyttä ja laajentaa omaa sosiaalista kenttäänsä kirjeiden lähettelyä paremmin. Lisäksi sosiaalinen media aktivoi uudella tavalla.
Hyvänä esimerkkinä tällaisesta sosiaalisen median aktivoivasta puolesta on #taskolut-konsepti. Aina ne omat luottoystävät eivät vaan ole saatavilla ja silti tekisi mieli lähteä työviikon jälkeen oluelle. Mikä neuvoksi? Kirjoittamalla Twitteriin, että aikoisi lähteä ulos ja olisi seuraa vailla ja lisäämällä #taskuolut-tagin voivat muut samaa ajatusta päässään pyörittelevät etsiä ja löytää kutsun ja siten tulla paikalle. Helppo ja mukava tapa saada seurakseen välillä uusia kasvoja.
Kaikkia ajanvietto-ongelmia tämä ei tietenkään poista. Saattaa käydä kuten Sakarille, joka etsi kaveria illanviettoon Facebookista, kun muut tekivät samaa Twitterissä. :D Mutta enimmälti sosiaalinen media tarjoaa kuitenkin niin paljon mahdollisuuksia, että haittoihin järkevästi suhtautuva osaa kyllä kääntää uudet sovellukset omaksi hyödykseen. Kultaisella keskitiellä ja maalaisjärjellä pääsee näissä asioissa pidemmälle kuin kirjekyyhkyjen aikakaudella.
Oletko käynyt #taskuoluella? Koetko internetin upottavaksi suoksi? Mistä kaikki hysteria aina kumpuaa?
Äh, blogger ei halunnut välittää kommenttiani, johon käytin ajatusta ja vaivaa... Höh. Uusi yritys:
VastaaPoistaRupesin miettimään mitä netti on elämääni tuonut. Olen solminut pitkäaikaisia ystävyyssuhteita netin kautta, oppinut hyvää nettikäytöstä ja kirjoitustaitoa keskustelufoorumilta ja mediakriittisyyttä IRCissä ja blogeja seuraamalla. Viimeisimpänä rohkaistuin puhumaan tuntemattomille metroasemalla, ja osan siitä rohkaistumisesta voin laittaa sosiaalisessa mediassa sosiaalistumisen piikkiin. Näiden lisäksi olen sisäistänyt hurjan määrän tietoa nettiä käyttäessäni.
Tällä matkalla olen tehnyt virheitä ja oppinut niistä - kasvanut netinkäyttäjäksi ihan kuin muuhunkin elämään ja kanssakäymiseen.
Näiden kokemusten valossa on vaikea pitää nettiä isona pahana tai upottavana suona, kun se on kuitenkin tuonut elämääni paljon hyvää. Oma veikkaukseni hysterialle on muutoksen tai tuntemattoman pelko, tai mahdollisesti kokemattomuus. Ehkä meiltä puuttuu yleisellä tasolla sopiva nettikasvatus, jonka avulla esimerkiksi vanhempien olisi turvallisempaa antaa lastensa käyttää nettiä.
Tuomas, erinomaisen hyvä kommentti. Kiitos.
VastaaPoistaOlen samoilla linjoilla. Asiaan voi kasvaa niin monella tavalla ja asian voi myös nähdä ihan yhtä monelta kantilta. Suhtautuminen riippuu aina siitä miten ja miksi internetiä käyttää ja miten se on osaksi elämää muodostunut.
Olet asian ytimessä. Ei minulla juuri lisättävää ole. :)
No miten kävi Sakarille? :D
VastaaPoistaAnonyymi, Sakarille? Mitä multa meni nyt ohi?
VastaaPoistaJessus, Allu, oot sinä hidas!
PoistaSiis. Tarina ei kerro, miten Sakarille kävi. Vissiin ei kovin onnellisesti sen illan vieton suhteen. Myöhemmissä illoissa lieni parempi onni. :)