Jos haluaa tavata uusia ihmisiä ja saada uusia kavereita, on syytä lakata sanomasta joka asiaan ei. Kavereita löytää nimittäin kyllä-maasta. Kyllä-maahan pääsee sanomalla kyllä, kuinkas muutenkaan. Ja silloin ei ihan aina tiedä, mitä saa tai mihin päätyy. Mutta jos sanoo aina ei, silloin ei yleensä päädy mihinkään.
Ihmisillä on taipumus martyrismiin. Kotona istutaan ja valitetaan, ettei ole mitään tekemistä eikä yhtään kaveria. Mutta kuitenkin, jos joku soittaa ja pyytää vaikka jalkapallohöntsyihin, siitä kieltäydytään erinäisin (teko)syin. ”Ei mulla ole kenkiä.” ”En mä osaa.” Ja kaikista älyttömin: ”mutta kun en mä tunne sieltä ketään”. Jos ei koskaan pistä itseään tilanteeseen, jossa ei tunne ketään, kuinka voisi ikinä löytää uusia kavereita?
Sama juttu koskee erinäisiä tapahtumia, esimerkiksi tuttavien juhlia. Vaikka ei tuntisi paikalta ketään (ja varsinkin silloin), kannattaa yksinkertaisesti mennä. Näistä tilaisuuksista pääsee aina pois, jos on kurjaa ja ikävää. Mutta on olemassa se aika todennäköinen mahdollisuus, ettei ole alkuunkaan kurjaa, vaan itse asiassa aika mukavaa. Kun menee ajoissa ja valtaa itselleen sellaisen sijainnin, johon ihmiset luonnostaan tulevat ympärille, huomaakin yhtäkkiä olevansa joukon osa. Eikä se vaadi mitään ihmeellisiä, akrobaattisia ihmistemppuja. Pelkkä paikalla oleminen saattaa jo riittää.
Minä tiedän, että uusiin tilanteisiin joutuminen ja vieraiden keskelle päätyminen pelottaa. Toisaalta harvinaisen usein me luotamme itseemme paljon vähemmän kuin olisi syytä! Koska on vaivatonta päästää itsensä helpolla, vähättelemme itseämme ja perustelemme siten, ettei tarvitse yrittää. Mutta ellei yritä, ei ole lupa istua kotona kädet sylissä ja kitistä, ettei ole yhtään kavereita.
Siis tartu haasteisiin! Ihan sama minkä kokoisiin tai muotoisiin, tartu. Mene mukaan, vaikket tunne ketään. Lue etukäteen, miten tehdään tikusta asiaa, aloitetaan keskusteluja tai soluttaudutaan bileisiin ja sitten menoksi. Ei voi voittaa, jos sanoo ei. Voittaa voi vain sanomalla kyllä!
Kyllä vai ei?
Olipa valloittava teksti, ja kolahti! :( Musta on tullut vähän laiska seuraihminen, pitäis taas opetella tuo ihmeellinen KYLLÄ!
VastaaPoistaKyllä tykkäsin kovasti, terveisin salainen ihailijasi, D
VastaaPoistaHauska huomata, että joku muukin kirjoittaa aiihetta sivuavaa blogia! (kun aloitin leikkikaverin kirjoittamisen, yritin etsiä muita ystävystymisblogeja, aika turhaan...mikä saattaa tietty johtua omista internet "taidoistanikin"... ;))
VastaaPoistaJokatapauksessa, hauska ja monipuolinen blogi sinulla!
lellivarsa, ei meitä turhan montaa kyllä ole. :) Tai ehkä mun internet-taidot ovat samanlaiset kuin sinunkin! Mutta kiva kuulla, että olet tykännyt. Tervetuloa remmiin vain. :)
VastaaPoistaMoi, määkin kirjootan ystävystymisblogia niiku tää lellikki sen ilmasi. Hyvää materiaa, mul on nääs itelläin menossa pohdinta niistä paikoista, missä ämmeisii voi tavata. Mistä löytää ystäviä? Ei mul mittää juhlia oo enkä käy kouluu vaa työharjottelus. Kirjotas siit, minne mää mee?
VastaaPoistaHei Robert, olen kirjoittanut nyt jo neljätoista osaa sarjaa mistä löytää kavereita (täällä uusin: http://alaksolee.blogspot.com/2012/01/mista-loytaa-kavereita-osa-14.html) ja aion kyllä jatkaa tätä pikapuoliin. Toivottavasti näistä on sinulle apua. Yritän pitää sinut erityisesti mielessäni, kun kirjoitan seuraavan osan. ;)
VastaaPoistaJään mielelläni seuraamaan, miten ystävystymisprojektissasi käy!