maanantai 29. elokuuta 2011

Pikisukkien piinassa

Koska lupasin parantaa tapani, niin parannetaan sitten kunnolla. Siis tänään käykäämme käsiksi toiseen lukijan pulmaan, jonka lähetti ihanainen Nanna. Tiivistän Nannan ongelman näin.

Nannalla on ystäviä, jotka ovat poikia. Pojilla on tyttöystäviä. Tyttöystävät tulevat Nannasta toisinaan/usein mustasukkaiseksi. Kenelläkään ei ole kivaa.

Mitä on tehtävissä? Ei kai ystävyyttä tarvitsisi lopettaa siksi, että toinen on parisuhteessa, jossa ollaan mustasukkaisia. En kokisi sitä järkeväksi ratkaisuksi. On monia syitä, miksi jokaisella ihmisellä pitäisi olla vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä. Niistä syistä lisää myöhemmin.

Tahtoisin ajatella, että ihmiset ovat älykkäitä, sivistyneitä ja osaavat suhtautua asioihin rationaalisesti. No näinhän ei vallankaan aina ole, Nannan esimerkki on siitä yksi havaintokappale. En minäkään asioihin aina rationaalisesti suhtaudu, vaikka kuinka tahtoisin. Tunteet kun tahtovat ottaa vallan aina väärällä hetkellä.

Kuva: Vinoth Chandar

Olen ennenkin sanonut sitä, että epävarmuus synnyttää mustasukkaisuutta. Jos puolikas on kuitenkin tehnyt toiselleen selväksi, kuinka platoninen suhde ystävään on, eihän silloin pitäisi asiasta olla epävarmuutta. Yksi kulmakivi suhteessa on luottamus ja ellei toisen anna nähdä ystäväänsä, eikö se kieli luottamuksen puutteesta?

Tilanne on erityisen kinkkinen, jos ystävä on uudempi kuin tyttö/poikaystävä. Silloin puoliso voi helpommin pitää uutta ystävää reviirille tunkeutujana. Sen sijaan arvohierarkiassa saa helposti nenilleen, jos yrittää estää puolisoa näkemästä iän kaiken vanhaa ystävää, olipa tämä mitä sukupuolta hyvänsä.

Kahteen toimeen kehotan. Ensinnäkin rehellinen ja avoin täytyy olla. Puolison täytyy olla kartalla siitä, millaista ystävyys on ja mitä ystävykset puuhaavat. Toisekseen puoliso on syytä esitellä ystäville, uusille ja vanhoille. Tällainen korttien levittely pitkin pöytää helpottaa epävarmuutta ja sitä myöten myös mustasukkaisuutta.

Sanon minä, joka en mustasukkaisuudesta juuri mitään tiedä. Entäs sinä? Oletko ollut mustasukkainen? Tai kolikon kääntöpuolella? Mitä tämmöisessä tilanteessa voi oikein tehdä?

6 kommenttia:

  1. "Tahtoisin ajatella, että ihmiset ovat älykkäitä, sivistyneitä ja osaavat suhtautua asioihin rationaalisesti."

    Niin minäkin.

    Jos nyt tuota rationaaliselta pohjalta lähestytään niin suhde mieheen jolla on läheisiä naispuoleisia ystäviä on nimenomaan huomattavasti parempi vaihtoehto. Asiaa on käsitelty mm. Hugo Schwyzerin blogissa:

    http://hugoschwyzer.net/2009/04/07/my-wife-is-my-best-friend-the-guy-code-and-the-inability-to-get-naked-without-getting-naked/

    VastaaPoista
  2. Hirmu hyvä linkki! Kiitos, anonyymi kommentoija. Lukekaa muutkin ihmeessä. Tästä voisin kirjoittaa myöhemmin lisää, aihe on laaja ja silti niin kiinnostava!

    VastaaPoista
  3. Ole hyvä. Arvelinkin että ainakin sinua tämä linkki saattaisi kiinnostaa. Odotan tulevia postauksia entistä suuremmalla mielenkiinnolla.

    -Juho

    VastaaPoista
  4. Juho, joo mulle saa mielellään aina heitellä mielenkiintoisia linkkejä!

    VastaaPoista
  5. ''Yksi kulmakivi suhteessa on luottamus ja ellei toisen anna nähdä ystäväänsä, eikö se kieli luottamuksen puutteesta?''

    ''Kahteen toimeen kehotan. Ensinnäkin rehellinen ja avoin täytyy olla. Puolison täytyy olla kartalla siitä, millaista ystävyys on ja mitä ystävykset puuhaavat. Toisekseen puoliso on syytä esitellä ystäville, uusille ja vanhoille. Tällainen korttien levittely pitkin pöytää helpottaa epävarmuutta ja sitä myöten myös mustasukkaisuutta.''

    Poikaystäväni menee joka lauantai nuorteniltaan ystäviensä kanssa ja hän tietää, että minä haluaisin kovasti tulla mukaan, mutta hän ei ikinä pyydä. Olen sanonut tästä hänelle, ja hän vain sanoo syyksi, että ei halua hänen ystäviensä näkevän ja tietävän meistä, jos suhteemme ei kestäkkään sitä kun hän on armeijassa. Mitä teen? Olen myös itse kysynyt, että voisimme mennä nuorteniltaan, mutta vastaukseksi sain vaan ''katsotaan''. Olen ahdistunut. Nuortenilloissa käy lisäksi hänen eksänsä ja kun olen sanonut hänelle tästä asiasta, hän sanoo että ovat vain kavereita ja että hän saa olla kenenkä tahansa kaveria. Tämä toistuu joka viikonloppu, kun hän tulee lomille. Olen jo luovuttamispisteessä. Kerrothan näkökulmasi ja neuvosi asiasta?

    VastaaPoista
  6. Hei Anonyymi, ymmärsinkö oikein, että kukaan hänen ystävistään ei tiedä hänen seurustelevan kanssasi? Se on mielestäni omituista. En ymmärrä perusteluna sitä, että ei halua kertoa muille, jos suhde sitten meneekin pieleen. Suhteita menee pieleen tai ei mene pieleen ja se on elämää ja siihen on totuttava.

    Sanoisin, että ota härkää sarvista. Jos suhteenne on kestänyt armeija-aikaa jo jonkun aikaa, miksi se nyt yhtäkkiä mihinkään kaatuisi. Tee selväksi, että perustelu ei ole riittävä ja että asia on sinulle tärkeä.

    Toivottavasti viesti menee perille ja poikaystäväsi myöntyy ottamaan sinut mukaan. Lisäksi haluaisin ehkä itse vastaavassa tilanteessa tietää, miksei hän halua kertoa suhteestanne kenellekään.

    Muista kuitenkin tehdä selväksi, ettei sinua haittaa se, että hän on kaveriväleissä eksäänsä. Kun on reilu toiselle, toisenkin voisi olettaa olevan reilu takaisin.

    Tällaisia turtueneiden aivojen ajatuksia tuli minulta. Mitä mieltä ovat muut? Tai miten tilanne kehittyi?

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails