Siihen aikaan, kun tämä bloggaus putkahtaa internet-eetteriin, minun on pitänyt jo päättää. Päättää, että muutanko vai en. Revinkö juureni alakerran kämpän katosta ja hilaan itseni vieläkin lähemmäs keskustaa, pikkuruiseen yksiöön, jossa ei ole edes uunia.
Olen siis iltapuhteilla miettinyt uuden alkamista ja vanhan taakse jättämistä ja minua ihan rehellisesti pelottaa. Olen muuttanut elämässäni kerran. Olen kiintynyt tähän taloon, näihin seiniin, tähän kämppään. Miksi siis muuttaisin? Siksi, että osaltani alkaa soluasuminen, ainakin toistaiseksi, rittää.
 |
| Tämän maiseman jättäisin... |
Asken on tavallaan iso. Tavallaan pieni. Mutta askeleen äärellä ymmärrän paremmin kaikkia niitä, joita muutos pelottaa. Olipa se muutos sitten hyvään, pahaan, isoon tai pieneen. Kun miettii askeleen ottamista, tuntuu kuin jalkoja pitelisi maassa kymmenen kiloa rautaa.
Kuitenkin samalla ajatus uudesta kutkuttaa sanoinkuvaamattoman paljon.
Elämässä näitä kohtia tulee aina. Joskus haluaa vielä hetkeksi jäädä paikalleen, jos paikkallaan on ihan hyvä. Joskus on mentävä eteenpäin. Kumpi aika minulla on? Vielä en tiedä.
Huomenna tiedän.
Muutokset ovat aina pelottavia, mutta ne ovat aina myös mahdollisuus johonkin uuteen.
VastaaPoistaMuutoksista vaikeimpia ovat ne rakkaimpiin ihmisiin liittyvät muutokset ja erityisesti jos valinta muutoksesta ei ole itse tehty. Silloin muutokseen on pakko sopeutua. Näiden asioiden äärellä olen valitettavasti miettinyt, epäröinyt ja saanut pääni hajalle.
Eteenpäin se on vaan mentävä...
Muutos, viime päivien lempiaiheeni. Itsekin olen jonkinlaisessa muutoksen tilassa, vaikka päätöksiä ei tarvitsekaan enää tehdä. Ilman muutosta ei voi syntyä mitään uutta. Ja uuteen liittyen: http://www.youtube.com/watch?v=fjeeOZradOM :-)
VastaaPoistaNorppa, olet oikeassa. Ne muutokset ovat hankalimpia, joihin ja joiden nopeuteen ei itse voi vaikuttaa. Toisaalta niihin suhtautuu eri tavalla. Itse aiheutetusta muutoksesta ei voi syyttää kuin itseään, jos saveen menee... Mutta niin, onneksi kaikesta yleensä selviää.
VastaaPoistaTuomas, perustetaan vertaistukiryhmä. :)
Minulla oli sellainen tilanne, että olin 4,5 vuotta työpaikassani, kun sopimusta uusittiin vuosi kerrallaan. Lopulta uskalsin olla ottamatta vuoden jatkoa vastaan. Työt loppuvat tämän kuun jälkeen, enkä tiedä vielä yhtään, mitä teen syyskuussa. Tuntui oikealta, vaikka olisi ollut helppoa vaan jatkaa.
VastaaPoistaAika sattuma, koska meikälläkin muutto justnyt ajankohtainen kysymys. Tuli asuntotarjous Näsijärven rannasta 5 neliötä nykyistä isommasta kämpästä, mutta epävarmuuden aikoja eletään, tuleeko muuttoa vai ei, mutta ei se ole edes oma päätökseni enää. Päivät hupenevat konsensusta odotellessa.
VastaaPoistaJarno, rohkea veto! Toivon sinulle jännittäviä polkuja.
VastaaPoistaultrix, jännän äärellä siis sielläkin.
VastaaPoistaMuutin juuri solusta pienempään soluun. Jos intin aikainen vanhemmille muutto lasketaan, niin tämä oli neljäs uusi kämppä. Joka kerta tuntuu menevän noin kolme kuukautta ennen kuin sopeutuu uuteen.
VastaaPoistaJotenkin eksynyt olo, onneksi tälläkertaa kaverit on lähellä.
Vesa, toivottavasti kotiutuminen alkaa tulla jo selkäytimestä, eikä menisi ihan kolmea kuukautta enää. Minäkin nyt sitten päädyin muuttamaan ja elän melkoista kaaosta. Kai tämä tästä järjestyy? Pakkohan sen on?
VastaaPoista