Varsinkin siinä vaiheessa, kun tunnetaan jo, pitäisi luottaa siihen, että toinen tykkää itsestä. Jos nimittäin sitä kaiken aikaa kyseenalaistaa, saattaa se ajaa pisteeseen, jossa toinen lakkaa tykkäämästä. On hyvin raskasta joutua kerta toisensa jälkeen todistelemaan, että "kyllä minä sinusta tykkään".
 |
| Kuva: D. Sharon Pruitt |
Ajattelepa omalle kohdalle. Sinulla olisi ystävä, josta pitäisit paljon. Silti joka kerta, aina ja kaikkialla, joutuisit todistelemaan hänelle, että pidät hänestä. Kuinka pian, se muuttuisi rasittavaksi? Viikon jälkeen? Kuukauden jälkeen? Vuoden jälkeen? Lakkaisitko lopulta pitämästä hänestä?
Tästä syystä jankutan, että hyvä itsetunto on asia, jonka eteen täytyy tehdä töitä. Paljon! Hyvällä itsetunnolla varustettu yksilö ei kyseenalaista muiden tykkäämistä, vaan hyväksyy sen mutinoitta. Liian hyvän itsetunnon kehittänyt tapaus jopa olettaa muiden tykkäävän; niin pitkälle ei tarvitse mennä.
Sorrun tähän toisinaan itsekin, sen myönnän. Kysyn, että pidätkö minusta varmasti, kun pitäisi sanoa, että "ihanaa, minäkin pidän sinusta". Se lienee osittain koulukiusaamistaustan syy. Kuitenkin olen varma, että jokaiselle meistä löytyy tykkääjänsä, kun vain itse uskoo, että on kaiken sen tykkäämisen arvoinen. Siinä on se ensimmäinen, isoin ja tärkein askel.
Minä ainakin pidän sinusta! Kenestä sinä pidät?
Huono itsetunto voi tosiaan aiheuttaa ikävän kierteen tuossa... Jos uskoo että on huono ihminen ja se vaikuttaa omaan käytökseen, niin muut saattaa alkaa vältellä. Ja huonoitsetuntoinen pahimmassa tapauksessa saa tästä vahvistuksen uskomukselleen.
VastaaPoistaLähtökohtaisesti minä yritän pitää kaikista, vastauksena kysymykseen. Joskus onnistuu, joskus ei... :)
Pinatapai, täsmälleen. Se on itse itseään toteuttava kehä! Jos et itsekään usko, että sinun kanssasi kannattaa olla, on muidenkin vaikea uskoa. Siksi omaa ajatteluaan olisi pakko muutta ja omaa itsetuntoaan vahvistettava. Se on työtä se, mutta työtä, joka palkitsee taatusti.
VastaaPoista