Jos välit ystävään tai sukulaiseen ovat totaalisen tulehtuneet, ei ole suurinta viisautta lähteä kertaheitolla erämaamökkiin viikoksi. On todennäköisempää, että toinen saa paistinpannusta ja toinen nuotioklapista kuin että takaisin tultaisiin ylimpinä ystävyksinä.
Pienet, selkeän deadlinen sisältävät kohtaamiset ovat parempi tapa aloittaa. Toisen voi pyytää vaikka sille iänikuiselle kahville sanoen, että "mun juna lähtee puoli viisi, siinä olisi puoli tuntia aikaa, tulisitko kahville". On helpompi sanoa kyllä, kun tietää, ettei mahdollisesti todella vaivaantunutta tilannetta kestä kauaa.
 |
| Kuva: Masakazu Matsumoto |
Tästä syystä kirjeet ja sähköpostit ovat parempia kuin puhelut. Kirje loppuu ja sen voi prosessoida omalla tahdilla. Puhelu on välirikon aikaan huonompi, koska kynnys vastata kasvaa. Etenkin, jos epäilee, että välien selvittely puhelimitse saattaa kestää tuntikausia.
Teotkin on aloitettava pieninä. Pieni huomaavainen ele on aluksi parempi kuin jättimäinen, fanfaarien saattelema hulabaloo. Pieni ele ei herätä niin paljon epäilyksiä ja ennakkoluuloja, eikä saa toista tuntemaan velvollisuudentunnon kalvavaa painoa.
Samalla, kun aloittaa pienesti, on hyvä muistaa ajatella suuresti. Täytyy uskoa, että lopputulemana on uusi ja uljaampi ystävyys ihmiseen, jonka kanssa ei ole puhunut aikakausiin. Silloin malttaa aloittaa pienesti ja odottaa rauhassa.
Osasitko sinä juosta ennen, kuin osasit kontata?
Hyvä aloitus, joskin uskon, että olisit voinut kirjoittaa enemmänkin aiheesta, ehkä romanttisen rakkauden näkökulmasta? :)
VastaaPoistaMinä kiitän. On totta, että tämä oli yhden suunnan pintaraapaisu. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei se olisi ollut tahallista. Palaan aiheeseen taatusti vielä sekä romanttisen rakkauden että esimerkiksi ujouden kautta. ;)
VastaaPoistaLisäksi jonkun verran toisin otsikoin olen aihetta jo sivunnutkin. Esimerkiksi juuri nuo odottamista, pieniä huomaavaisia eleitä käsittelevät artikkelit liittyvät aiheeseen.
Mutta olisiko vielä lisää hyviä ideoita ja aiheita? Milloin muulloin on aloitettava pienesti, vaikka ajatukset ovatkin suuria?
"Tästä syystä kirjeet ja sähköpostit ovat parempia kuin puhelut."
VastaaPoistaOsaisipa kukaan enää kirjoittaa kirjeitä! Siis ihan omin käsin jollekin toiselle henkilölle. Valitettava totuus on se, että kirjeiden kirjoittaminen (vaikka pelkästään kirjoittamisen ilosta, toista ilahduttaakseen) on katoavaa perinnettä ja kuollee sukupolven - kahden päästä täysin. Kysypäs piruuttasi lähellä olevilta ihmisiltä, koska he viimeksi ovat kirjoittaneet kirjeen, joka ei ole joulu/ystävänpäivä/muu "tervehdys"? Joko kukaan ei ole hyvin, HYVIN, pitkään aikaa tai vastaus on (siis oikeasti olen kuullut näin sanottavan) "en osaa". Et osaa?? Mitä siinä on osattavaa? Kirjoitat vaan mitä mieleesi tulee! Kerro vaikka tarina elämäsi vaiheesta!
Mitä puheluihin tulee, itse en tajua naisten kykyä puhua tuntikausia puhelimessa. Itselleni tulee hyvin vaivaantunut olo kun asiat on saatu sanottua. Kuten totesitkin, kirjeissä/emailissa voi käyttää niin paljon aikaa kun tahtoo vastatakseen, mutta puhelimessa se ei ihan toimi. Mielummin sitten vaikka vis-a-vis, siellä kahvilla...
Celestino, minäpä olen kirjoittanut kirjeen! Eikä siitä ole kuin korkeintaan vuosi aikaa. Olen kirjoittanut myös kirjeitä kirjoituskoneella mummolasta. Se on kivointa. Kirje on hieno laji ja olet oikeassa siinä, että se on suotta kuoleva viestintämuoto. Kirjeet roksor!
PoistaNo mutta naisten asiat on vaan vähän enemmän tarinaa ytimen ympärille tarvitsevia. ;) Pitää aloittaa alusta! Ja kertoa täsmällisesti mitä tapahtui, että toinen osaa kommentoida oikein. :D
Ja alla oleva rh, nojuuuu, mutta olisko se vähän tylsää, jos vaan sanoisin, että aloittakaa pienesti. Ni, kerta. :D
Eikös melkein kaikki asiat ole syytä aloittaa pienesti, "eihän Roomaakaan yhdessä päivässä rakennettu." Ensin pitää ottaa ensimmäinen askel, esimerkiksi, jos aikoo laiduttaa, kuntoilla, opetella mitä tahansa uutta, vaikka soittamaan harmonikalla. Jos aikoo kasvattaa jotain, ensin pitää kylvää se pikku pikku siemen. Mutta totta, on hyvä nähdä mielessään lopputulos. Haaveilla suuresta...
VastaaPoistarh