Puhuminen ei kuitenkaan ole ainoa tapa osoittaa luottamusta. Olen tuntenut olevani luottamuksen arvoinen, kun...
1) ... haltuuni on uskottu koira, lapsi, puoliso, kukkaset tai iguaani.
Kun ystävä kokee voivansa laskea käsiini minkä tahansa hänelle tärkeän asian, se on luottamuksen merkki.
2) ... seurassani on oltu ilman meikkiä ja hiuslakkaa.
Meikki on eräänlainen suojamuuri sekin. Se peittää alleen jotain, vaikka olisikin tarkoitettu korostukseksi. Kun seurassani on niin helppo olla, että ihminen uskaltaa näyttää juuri ja täysin omalta itseltään, koen se luottamiseksi.
3) ... minulle on huudettu ja kiukuteltu.
Vain ihmisille, joiden luottaa pysyvän elämässään ehdoitta, uskaltaa kiukutella, mököttää ja huutaa.
4) ... kanssani on lähdetty matkalle.
Reissussa toisesta näkee paljon, toisinaan kaiken. Jos uskaltaa lähteä yhteiselle matkalle, uskaltaa näyttää itsestään arkoja ja hankaliakin puolia.
5) ... seurassani on istuttu hiljaa.
Hyväksyvä ja vaivaton hiljaisuus on siihen luottamista, että ei ole pakko puhua silloin, kun ei vaan ole mitään asiaa.
6) ... minulle on lainattu tavaroita.
Etenkin kirjojen lainaaminen on minulle merkki siitä, että luottotietoni ovat kunnossa.
7) ... olen saanut kuunnella soittamista tai laulamista.
Ujon ihmisen rakkaimman harrastuksen kuunteleminen osoittaa enemmän luottamusta kuin tuhat juorua.
8) ... syliini on nukahdettu.
Mikä sinun mielestäsi kertoo luottamuksesta?
Minusta sekin kertoo luottamuksesta, jos kaveri esim uskaltaa johonkin huvipuistolaitteeseen kanssasi, vaikka hän ei muuten uskaltaisi. Koska siinähän ystävä luottaa sinuun että se laite ei ole kovin paha. Myös tuo lainaaminen, mutta myös se, että kaveri uskaltaa kysyä sinulta mielipiteitä herkkiin asioihin, koska hän luottaa, ettet kerro niistä kellekkään ja että osaat auttaa.
VastaaPoistaMillaaa, kyllä se luottamusta osoittaa, että uskaltaa vuoristoradassa viereiselle penkille. Ja kyllä, mielipiteen kysyminen osoittaa etenkin luottamista! :)
VastaaPoistaHei, tää oli hieno postaus, kiitos. Luottamuksen osoitus on minun ystävieni kesken ollut se että voi jakaa erityisesti perhe-elämän arjen julkisivun takaiset suttuiset, kärttyiset ja väsyneet puolet. Toinen juttu: toisen ihmisen salaisten, suurimpien unelmien kuuleminen on suuri luottamuksen osoitus.
VastaaPoistaIloinen, kiitos. :) Se, että voi luottaa toiseen niin paljon, että antaa tämän nähdä ne kärttyiset ja väsyneet puolet, on kyllä todella arvokasta. Myös unelmien jakaminen on uskaliasta, koska silloin ne altistaa toisten arvostelun alle. Jokaisen ystävän, jolle suodaan kunnia kuulla toisen unelmista, tulisi olla tästä kunniasta ylpeä. :)
VastaaPoistaSuosikkini on varmaankin tuo hiljaa istuminen. On ihanaa huomata, että toisen on oppinut tuntemaan niin hyvin, että voi olla ihan hiljaakin ilman kiusallisuutta. Ja lisäksi on mukavaa, kun voi olettaa, että vaikka tapahtumiin mennään yhdessä, eikä tarvitse arpoa, onko oma seura tervetullutta. Toisaalta ehkä se liittyy enemmän johonkin tutustumiseen kuin luottamukseen. :p
VastaaPoistaKarla, se on kyllä kiva tunne, kun tietää, että oma seura on toivottua. On siinä osansa luottamuksellakin, mutta se on vaan kokonaisvaltainen osoitus siitä, että kemiat, maailmat ja aaltopituudet ovat oikealla tavalla yhteensopivat. :)
VastaaPoistaHeip, palkitsin sinut Liebster -palkinnolla :)!
VastaaPoistahttp://born-to-smile.blogspot.com/2012/05/carry-me-home-tonight.html
Arty, monet kiitokset! :)
VastaaPoista