Kun petoeläimet saalistavat laumaeläimiä, ne pyrkivät ajamaan yhden laumasta erilleen, jotta saalistus onnistuisi paremmin. Tällaiseen kylmäveriseen laskelmointiin kehotan - ehkä vähän tapojeni vastaisesti - nyt myös nimettömän nimimerkin taakse piiloutunutta lukijaa. Tekniikka mukailee aiemmin esiin nostettua pienesti aloittamisen, mutta suuresti ajattelemisen taktiikkaa.
Eli kun löytää itsensä tilanteesta, jossa paikkakunnan alkuperäisväestö kyräilee ja sulkee ulkopuolelle, ei pidä yrittää kesyttää heitä kaikkia kerralla. Se ei onnistu. Tulee valita yksi, sosiaalisen laumahierarkian keskipaikkeilta, jonka suosioon tulee yrittää pyrkiä ensin.
Miksi? Siksi, että kukaan yksittäinen ihminen tuskin pitää uutta tyyppiä kammottavana pyrkyrinä. Kun ryhmässä on kuitenkin päätetty, että uudet tyypit ovat hanurista, eikä heitä tarvitse ottaa mukaan leikkiin, ei kukaan muukaan uskalla tätä asetelmaa vastaan kapinoida, ettei itse joutuisi huonoon valoon.
 |
| Kuva: Graeme Law |
En haluaisi edes kirjoittaa ääneen sanaparia sosiaalinen laumahierarkia, mutta valitettavasti (etenkin naisten keskuudessa) sellainen varsin usein valitsee. Ei meno ole paljon ala-asteesta muuttunut: joku on siistein, koska joku nyt vaan on siistein ja se siistein saa päättää, ketkä muut ovat siistejä ja ketkä taas eivät. Ne, joiden osaksi jää olla olematta siistejä, jätetään ulkopuolelle.
Lauman johtajaa on kaikista vaikein käännyttää, koska todennäköisimmin juuri tuo johtaja pitää yllä "ulkopuoliset ovat hanurista" -ajattelutapaa oman statuksensa puolesta pelätessään. Sen sijaan hiljaisten mukanahengailijoiden käännyttämisestä ei ole mitään hyötyä, koska he ovat hiljaa, eikä heidän mielipiteensä tule koskaan julki.
Siksi täytyy yrittää valita se joku, joka saa myyjäisissä aina sen kolmanneksi tai neljänneksi parhaan pöydän. Sitten hitaasti ja varovaisesti, salakavalasti ja huomaamatta kesytetään se yksi. Tarkkaa toimintametodia tähän on vaikea antaa, mutta hitaasti lähestymällä, toisesta kiinnostumalla, olemalla avuksi ja kuuntelemalla pääsee hyvään alkuun.
Kun on kesyttänyt yhden, on paljon helpompaa kesyttää loputkin.
Vai onko sellaista laumahierarkiaa edes olemassa? Mitä, jos jokainen saa mielestään parhaan pöydän myyjäisissä? Voiko pyrkyrin leimaa karistaa?
Haha, naulankantaan, tyttöseni!
VastaaPoistaIhan huomaamattani huomaan harrastaneeni tätä samaa tekniikkaa infiltroidessani jälleen kerran uusiin ystäväporukoihin. Kullanarvoinen tiivistys, jos jotkut näistä opeista pääsevät joskus myöhemmin elämässä unohtumaan. Lisäksi: pidän erittäin paljon tästä teemaa luonnehtivasta kuvavalinnasta.
-eräs Ane-kauppias
Muuttaessani Vantaalle, minä olin melko kauan yksin ilman ystäviä. Työpaikaltani kuitenkin sain ensimmäiset. Kellään ei ollut tunnetta, että olisin jotenkin pyrkyri. Minua arvostetin siitä rohkeudesta, että olin muuttanut synnyinpaikastani 500 km päähän. Eräs tyttö halusi olla ystäväni ihan itse. Koin yhteisössämme jonkinlaista laumahierarkiaa ja olinkin yhtäkkiä ystävääni ylempänä siinä. Se hierarkia on kuitenkin mielestäni poistunut työyhteisömme jäsenien vaihtuessa.
VastaaPoistaToivotan nimimerkille paljon tsemppiä, ei ole helppoa aloittaa uudella paikkakunnalla yksin, oli se sitten iso tai pieni.
Ane-kauppias, kiitos! :) Minä hihittelin itsekseni lehmille eilen; kiva, että niistä oli iloa myö sisnulle.
VastaaPoistamaikkaiainen, se ei ole helppo paikka ei. Onneksi löysit ystäviä ja että hierarkiakin on hellittänyt ajan kanssa! :)
Hyviä vinkkejä. Itse olen luottanut monessa tilanteessa sitkeyteen eli ollut porukassa mukana hymyillen ja hammasta purren, vaikka vastaanotto aluksi olisi ollut nihkeä. Usein muutaman kerran jälkeen on kuitenkin maagisesti ollut osa porukkaa, esimerkiksi uutta yhdistystä.
VastaaPoistaKarla, kyllä vaan. Sitkeys monesti palkitsee. Ensnnäkin porukka voi vähän testata, kuinka tosissaan uusi haluaa mukaan. Toisaalta vähän kerrassaan he huomaavat, että "tuohan on hyvä tyyppi" ja siitä se nihkeys sitten katoaa.
VastaaPoistaKiitos vastauksestasi, Aliisa. Olin jo omatoimisesti keksinyt kokeilla tuota ehdottamaasi taktiikkaa ja se toimi! Lisäksi laajensin piirejä paikkakunnan ulkopuolelle ja olen löytänyt kavereita sitä kautta. Lisäksi opin vähän paikkakunnan tavoille. Onnistuin kehumaan oikeissa paikoissa oikeita ihmisiä ja sain sillä hyväksyntää. Lisäksi paikkakunnalle on tullut lisää ihmisiä, joka johtaa siihen, että pyrkyristä kalustoksi -liikahdus on tapahtunut. Minua pidetään joissain paikoissa jo puolittain osana porukkaa.
VastaaPoistaKiitos paljon ja positiivisia terveisiä täältä päin.
Terv. Kalaksi kalojen joukkoon
Hei kala kalojen joukossa, kiva kuulla, että ehdit ratkoa ongelman ennen minua ja hauskaa, että päädyit samaan taktiikkaan tahollasi. :D Niin ne tilanteet muuttuu! Ja se on kyllä totta, että mikään ei liimaa uutta tulijaa osaksi vanhaa porukkaa tehokkaammin kuin vielä uudempi tulija. :)
VastaaPoistaPaljon terveisiä sinnekin!
Liis