Voitte arvata, mitä mieltä minä tästä olen. Ainakin jos olette lukeneet aiemmat aihetta sivuavat tekstit kommentteineen. Minun mielestä tuo ranskalainen tuomari on väärässä!
En kuitenkaan halua puhua siitä, kuinka jokaisella on oikeus omaan kehoonsa. Saati siitä, kuinka tuon tuomarin päätös kierosti mahdollistaa toisen pakottamisen seksiin, eli karkeasti määriteltynä raiskaamisen. Ei ehkä fyysistä, mutta rahallista pakottamistahan tuollainen sakon uhalla seksin vaatiminen on.
Sen sijaan haluan kysyä, että mihin se raja oikein vedetään?
Voisiko tuo tuomion saanut mies haastaa vaimonsa oikeuteen siitä, ettei tämä ymmärtänyt miehensä väsymystä ja terveydellistä tilaa? Eikö puolison tukeminen, kannustaminen ja ymmärtäminen ole yhtä keskeinen osa "yhteistä elämää" kuin fyysinen kanssakäyminenkin?
 |
| Kuva: o5com |
Voiko puolison haastaa oikeuteen siitä, että tämä ei silitä tukkaa tarpeeksi? Suukottele aamuin illoin? Kuuluuko yhteiseen, jaettavaan elämään se, että kysyy joka päivä miten toisen päivä on mennyt? Voiko oikeusteitse vaatia korvausta siitä, ettei toinen ehdi ikinä samaan ruokapöytään tai ota kainaloon yöllä?
Entäpä nämä petihommat sitten? Määrittelikö tämä tuomari, että riittääkö pelkkä yhdyntä siihen, ettei sakkoa tule? Miten on esileikin laita, saako sitä vaatia? Entä jos puolisolla on jotain jänniä taipumuksia, mihin kaikkeen täytyy "yhteisen elämän" nimissä ruveta, ettei saa sakkoja?
Kyllä minä olen sitä mieltä, että jos puoliso on tyytymätön avioeloon (ihan mihin tahansa osaan siitä), täytyy molempien mennä itseensä. Yhdessä voi sitten miettiä, missä vika piilee ja miten tuo vika voitaisiin ratkaista. Yhdessä! Kyllä se nimittäin siinä kohtaa olisin minä, joka lähtisin menemään, jos toinen alkaisi kaivaa asianajajan numeroa...
Hullu maailma?
Välillä tuntuu, että ainakin miehen voi tuomita kaikesta mahdollisesta tätä nykyä. Tosi pöyristyttävä päätös, jota on vaikea ymmärtää todeksi. Jännää, että seksihommista tehdään aina niin vaikeita ongelmayhtälöitä, kun kyseessä voisi olla pelkästään mukava ja yksinkertaine tapa osoittaa rakkautta.
VastaaPoistaKoska minulla ei ole elämää, yritin parin tunnin ajan jäljittää uutisen alkuperää netistä. Sitä ei löytynyt. Sekä suomenkieliset, englanninkieliset, että myös ranskankieliset sivustot vain kierrättävät samaa uutista, joka kunnon juorun tavoin aina hieman muuntuu lehtijutusta toiseen -- useimmiten sakon suuruuden osalta (lähinnä huonojen valuuttamuunnosten vuoksi), mutta välillä myös sen osalta, kuinka totaalista suhteen seksittömyys on ollut. Kiltisti sivustot useimmiten linkittävät siihen lähteeseen, josta ovat itse juttunsa kopioineet, mutta nämäkin linkit muodostavat ainoastaan ketjun joka ei tunnu koskaan alkavan mistään; kaikki jutut toistuvat samanlaisina.
VastaaPoistaEli kyseessä vaikuttaisi olevan ennemminkin pelkkä mediajuoru kuin todellinen tapahtuma. Tai saattaa se tietysti alun alkaen perustuakin johonkin todelliseen oikeuden päätökseen, mutta alkuperäistarina ja tuomion oikeat perusteet ovat hukkuneet matkan varrella jonnekin, ja muuttuneet täksi höpsöksi, ällistystä herättäväksi, provosoivaksi pikku-uutiseksi. Lueskelin myös ranskalaista avioerolainsäädäntöä (kyllä, sanoinhan ettei minulla ole elämää), ja voisin sen pohjalta yrittää tehdä arvauksia mistä jutussa on ehkä oikeasti ollut kyse, mutta ne olisivat vain tyhjää pohdintaa, joka olisi vielä epäuskottavampaa kuin tämä uutinen itse.
Mutta mikäli tämä olisi oikeasti tapahtunut, silloin tietysti olet oikeassa. Ehkä siksi olenkin iloinen, että juttu näyttäisi olevan vain tyhjä myytti.
Esa, se on jännä juu, miten tuokin juttu ois todennäköisesti herättänyt triplasti enemmän kohinaa, närkästystä ja soraääniä, jos sakot olisi saanut nainen. Itsekin ilahduin sakkojen saajan sukupuolesta mutta vain siksi, että se muistuttaa siitä, että myös miehet voivat olla näissä asioissa haavoittuvia (paremman sanan puutteessa) ja että myös naiset voivat kaivata enemmän seksuaalista kanssakäymistä. Myytin ollessa päin vastoin.
VastaaPoistaKimmo, ihailtavaa vaivannäköä! Olen kiitollinen, että osoitit maailman vähemmän hulluksi. Silti. Olipa juttu paikkansa pitävä tai ei, siitä virinnyt keskustelu on tärkeä. Ja keskustelu osoittanee, että montaa asia mietityttää, mutta valtaosa siihen suhtautuu kuitenkin, niin kuin ihmisen voisi inhimillisenä olentona olettaa.
Onpas aivot jumissa nyt... Kaikkiaan piti vaan sanomani teille molemmille, että kiitos. :)
Sopimusoikeuden kurssilta terveisiä, suoraan lehtori Janne Ruohosen kalvolta kopioitua: "Oikeusjärjestyksen mukaan henkilöllä voi olla oikeuksia (esim. saamisoikeus) ja velvollisuuksia."
VastaaPoistaTämä ihan tällaisena välikevennyksenä :P