lauantai 24. joulukuuta 2011
24. luukku
On illan sini, luonto vaiti hetkisen.
Ja tähtitaivas harmaa, pilvinen.
Kuin kauan sitten, taaskin lapsen mielin avoimin,
mä hiljentyä jouluun tahtoisin.
Rauhaisaa, ruokaisaa ja rakkaudellista joulua! *<|:)
Ps. Koko soiva joulukalenteri on kuunneltavissa yhdellä soittolistalla YouTubessa. Sama soittolista löytyy myös Spotifysta, jossa voitte lisätä vapaasti omat suosikkinne.
perjantai 23. joulukuuta 2011
23. luukku
Tänään minun, kuten varmasti kovin monen muunkin, on aika matkustaa kotiin. Olipa kulkuvälineesi sitten auto tai allekirjoittaneen tavoin juna, turvallista matkaa. :)
"And it's been so long, but I will be there. I sing this song to pass the time away. Driving in my car. I'm driving home for Christmas."
torstai 22. joulukuuta 2011
22. luukku
Koska valitseminen oli vaikeaa tai lähes mahdotonta, laitoin molemmat.
Vaikka kaveri kuulostaa vähän liiaksi Tommi Läntiseltä, instrumenteiltaan tämä on upea.
Ja jos joulukalenteri ei ole mitään ilman Louista, niin vallankaan se ei ole mitään ilman Mercurya.
Vaikka kaveri kuulostaa vähän liiaksi Tommi Läntiseltä, instrumenteiltaan tämä on upea.
Ja jos joulukalenteri ei ole mitään ilman Louista, niin vallankaan se ei ole mitään ilman Mercurya.
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
tiistai 20. joulukuuta 2011
maanantai 19. joulukuuta 2011
19. luukku
Vajaa viikko enää kaikenlaista tohinaa, ennen kuin rauha valtaa tienoot ja mainingit mailleen käy.
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
lauantai 17. joulukuuta 2011
perjantai 16. joulukuuta 2011
16. luukku
Yksi parhaita juttuja Ally McBealissa oli kohtaus, jossa Ally esittää tämän biisin. Viimeinen viikonloppu ennen joulua, joten olkaahan ihmisiksi. ;)
torstai 15. joulukuuta 2011
15. luukku
"I won't ask for much this Christmas
I don't even wish for snow
I'm just gonna keep on waiting
Underneath the mistletoe"
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
tiistai 13. joulukuuta 2011
Joulustressin muistilista
Joulu on ihan kohta jo melkein täällä ja kumma homma, että useita nuppia kiristää. Joka vuosi kaikki lehdet jahavat, että "älä ota joulusta stressiä" ja tadaa, silti joulusta otetaan stressiä. Minä en aio kieltää teitä ottamasta joulusta stressiä. Sen sijaan toivon, että joulustressin keskelläkin muistaisimme seuraavat viisi asiaa.
1) Stressi ei poistu äyskimällä läheislle
Päin vastoin, siitä tulee vain sitten kahdesti kauheampi olo kaikille. Sen sijaan on parempi delegoida kaikki mahdolliset stressinaiheuttajat niin, että jokaisella on kannettavana osansa. Jaettu stressi on olematon.
2) Stressi ei poistu juoksemalla
Minnekään ei joulun alla pääse nopeammin, vaikka juoksisi kuinka. Edessä on aina lauma hitaita, joiden välissä poukkoileminen hermostuttaa. Lisäksi kaatuu sohjossa ja sitten sitä nuppia vasta kiristääkin. Vaikka olisi tuhat asiaa muistilistassa, on järkevämpää kävellä rauhassa, katsella ympärilleen ja yrittää nähdä edessään muutakin, kuin kiirettä.
3) Stressi ei poistu nukkumatta
Jos ei nuku, seuraavana päivänä tilanne on kahta kauheampi. (Linkki spoilaa.) How I Met Your Mother opettaa, että mitään hyvää ei tapahdu kahden jälkeen yöllä. Joulun alla väittäisin, että olisi parempi siirtää sitä vielä kahdella tunnilla taaksepäin. Koska mitään hyvää ei tapahdu puolen yön jälkeen, hommat seis ja kauniille unille.
4) Stressi ei poistu sulkeutumalla
Neljäs kohta viittaa osaltaan myös kohtaan yksi, mutta eroaa siten, että siinä missä ykkönen äyskii, nelonen mököttää ja marttyrisoi. Kun jakaa murheensa ja stressinaiheensa puhumalla, huomaa, miten asiat, joista on stressannut, menettävät merkityksensä. Asiat tuntuvat aina pienemmiltä tai helpommin käsiteltäviltä, kun ne on sanonut ääneen.
5) Stressi ei poistu räjähtämällä ventovieraille
Myyjä, bussikuski, postinkantaja. Kukaan heistä ei ole syypää stressiin, eikä kukaan noista piruparoista pysty asiaan vaikuttamaankaan. Jos kinkku on loppu, bussi myöhässä ja posti takkuilee, se tekee niin kaikille tasapuolisesti. Jos nielee harminsa, tervehtii ja kiittää kaikesta huolimatta, on loppujen lopuksi parempi mieli kuin jos rähjää pahaa mieltään pitkin kyliä.
Jos kaikki nukkuisivat tarpeeksi, jättäisivät juoksemisen sikseen, sanoisivat terve ja kiitos tuntemattomille ja puhusivat läheisilleen, meillä olisi ihan fantastisen paljon vähemmän joulustressiä tässä maailmassa. Kun ihmiset ovat kiireisiä, väsyneitä, kiukkuisia ja räjähdysalttiita, silloin niitä epäystävällisyyksiä vaan tapahtuu.
Joulun pitäisi olla ystävyyden ja ilon aikaa. How about it then?
Ps. Jos joululahjat aiheuttavat päänvaivaa, täällä on kasapäin joululahjavinkkejä!
1) Stressi ei poistu äyskimällä läheislle
Päin vastoin, siitä tulee vain sitten kahdesti kauheampi olo kaikille. Sen sijaan on parempi delegoida kaikki mahdolliset stressinaiheuttajat niin, että jokaisella on kannettavana osansa. Jaettu stressi on olematon.
2) Stressi ei poistu juoksemalla
Minnekään ei joulun alla pääse nopeammin, vaikka juoksisi kuinka. Edessä on aina lauma hitaita, joiden välissä poukkoileminen hermostuttaa. Lisäksi kaatuu sohjossa ja sitten sitä nuppia vasta kiristääkin. Vaikka olisi tuhat asiaa muistilistassa, on järkevämpää kävellä rauhassa, katsella ympärilleen ja yrittää nähdä edessään muutakin, kuin kiirettä.
3) Stressi ei poistu nukkumatta
Jos ei nuku, seuraavana päivänä tilanne on kahta kauheampi. (Linkki spoilaa.) How I Met Your Mother opettaa, että mitään hyvää ei tapahdu kahden jälkeen yöllä. Joulun alla väittäisin, että olisi parempi siirtää sitä vielä kahdella tunnilla taaksepäin. Koska mitään hyvää ei tapahdu puolen yön jälkeen, hommat seis ja kauniille unille.
4) Stressi ei poistu sulkeutumalla
Neljäs kohta viittaa osaltaan myös kohtaan yksi, mutta eroaa siten, että siinä missä ykkönen äyskii, nelonen mököttää ja marttyrisoi. Kun jakaa murheensa ja stressinaiheensa puhumalla, huomaa, miten asiat, joista on stressannut, menettävät merkityksensä. Asiat tuntuvat aina pienemmiltä tai helpommin käsiteltäviltä, kun ne on sanonut ääneen.
5) Stressi ei poistu räjähtämällä ventovieraille
Myyjä, bussikuski, postinkantaja. Kukaan heistä ei ole syypää stressiin, eikä kukaan noista piruparoista pysty asiaan vaikuttamaankaan. Jos kinkku on loppu, bussi myöhässä ja posti takkuilee, se tekee niin kaikille tasapuolisesti. Jos nielee harminsa, tervehtii ja kiittää kaikesta huolimatta, on loppujen lopuksi parempi mieli kuin jos rähjää pahaa mieltään pitkin kyliä.
Jos kaikki nukkuisivat tarpeeksi, jättäisivät juoksemisen sikseen, sanoisivat terve ja kiitos tuntemattomille ja puhusivat läheisilleen, meillä olisi ihan fantastisen paljon vähemmän joulustressiä tässä maailmassa. Kun ihmiset ovat kiireisiä, väsyneitä, kiukkuisia ja räjähdysalttiita, silloin niitä epäystävällisyyksiä vaan tapahtuu.
Joulun pitäisi olla ystävyyden ja ilon aikaa. How about it then?
Ps. Jos joululahjat aiheuttavat päänvaivaa, täällä on kasapäin joululahjavinkkejä!
13. luukku
Nyt jos koskaan kannattais olla sitten kiltti. Ja asiakaspalvelijana pyydän: olkaa kilttejä paitsi toisillenne, myös kauppojen työntekijöille!
maanantai 12. joulukuuta 2011
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
11. luukku
Nyt lapsettaa ihan kauheasti, enkä osannut valita, niin saatte yhden sijasta kolme videota. Ensimmäisenä se, mitä hain, koska se on vaan yksinkertaisesti huippuhyvä mainos biiseineen päivineen.
Seuraavaksi Suomen tämän vuoden, koska sekin on aika sympaattinen.
Ja viimeinen on omistettu parhallee ystävälleni, just because.
Seuraavaksi Suomen tämän vuoden, koska sekin on aika sympaattinen.
Ja viimeinen on omistettu parhallee ystävälleni, just because.
lauantai 10. joulukuuta 2011
perjantai 9. joulukuuta 2011
9. luukku
Tämä on omistettu kaikille niille ryökäleille, jotka ostivat Raskasta Joulua -konsertin liput loppuun sillä välin, kun minä olin angiinassa. Ärrinmurrin. Mutta biisi on upea kyllä.
torstai 8. joulukuuta 2011
Onko meillä tulevaisuutta vol. 2
Kirjoitin hiljattain Markusta ja Mairesta. Vaikka heille sittemmin kävi köpelösti, ei anneta sen masentaa liiaksi. Tänään palaan tulevaisuuskysymyksiin, mutta tällä kertaa ihan eri lähtökohdista käsin.
Istuin eilen baaritiskin reunalla ja keskustelin kiintoisan baarimikon kanssa elämästä ja maailmasta. Palasimme kysymykseen, mistä tietää olevansa treffeillä. Baarimikon mielestä sitä tietää, kun tietää. Ellei tiedä, ei ole.
No, oli se näin yksinkertaista eli ei, jalostan kysymystä hieman: Mistä tietää olevansa hyvillä treffeillä tai mistä tietää, onko meillä tulevaisuutta.
Vastaus kuuluu: kahdesta asiasta.
1) Haluatko kuunnella häntä.
2) Haluatko pussata.
Jos et kolmen lauseen jälkeen enää jaksa lainkaan kuunnella, eikä sinua kiinnosta vähääkään mikään, mitä vastapuoli sanoo, tilanne on aikalailla taputeltu. Toisaalta vaikka toinen olisi verbaalisesti notkea kuin kiinalainen sirkustaiteilija, ei tulevaisuus näytä valoisalta, ellei välillä ajatus karkaa pussailuun.
Näin minä sen laittaisin. Mutta mitä mieltä sinä olet?
Istuin eilen baaritiskin reunalla ja keskustelin kiintoisan baarimikon kanssa elämästä ja maailmasta. Palasimme kysymykseen, mistä tietää olevansa treffeillä. Baarimikon mielestä sitä tietää, kun tietää. Ellei tiedä, ei ole.
 |
| Kuva: Kevin Dooley |
No, oli se näin yksinkertaista eli ei, jalostan kysymystä hieman: Mistä tietää olevansa hyvillä treffeillä tai mistä tietää, onko meillä tulevaisuutta.
Vastaus kuuluu: kahdesta asiasta.
1) Haluatko kuunnella häntä.
2) Haluatko pussata.
Jos et kolmen lauseen jälkeen enää jaksa lainkaan kuunnella, eikä sinua kiinnosta vähääkään mikään, mitä vastapuoli sanoo, tilanne on aikalailla taputeltu. Toisaalta vaikka toinen olisi verbaalisesti notkea kuin kiinalainen sirkustaiteilija, ei tulevaisuus näytä valoisalta, ellei välillä ajatus karkaa pussailuun.
Näin minä sen laittaisin. Mutta mitä mieltä sinä olet?
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
tiistai 6. joulukuuta 2011
6. luukku
Oi, Suomi, katso, sinun päiväs' koittaa. Sitä me soitettiin kanteleilla monet kerrat. Ja kerran laulettiin koulun pihalla kuoron kanssa ja taustanauha venyi ja paukkui pakkasessa, niin että oli tahdissa kiinni pitämistä. Yhtä kaikki se on edelleen kaunein isänmaallinen laulu, jonka tiedän.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
maanantai 5. joulukuuta 2011
Mitä teet työksesi?
Törmäsin kommenttiin, jossa suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria syytettiin siitä, että se arvostelee ihmisiä työpaikan mukaan. Perusteluksi esitettiin, että toiselta kysytään aina heti kättelyssä, mitä tämä tekee työkseen. Työn perusteella ihminen on helppo sujauttaa jonkinlaiseen lokeroon.
Jäin kuitenkin miettimään, onko kyse niinkään työn merkityksen ylikorostamisesta kuin kätevästä keskustelunaloituksesta? Suomalaisia ei small talkin sujuvuudesta yleensä kiitellä. Ei meitä pidetä supliikkeina oikein muutenkaan. Voisiko siis olla, että "mitä teet työksesi" olisikin vain helppo tie keskusteluun?
Toki meistä kertoo jotain se, että aikojen kuluessa keskustelunavaukseksi on valikoitunut nimenomaan työ. Ja työteliäinä me suomalaiset haluamme itsemme nähtävänkin. Meillä on sauna, sisu ja kaskimaan korventamat jalkapohjat.
Kysymys on kuitenkin hankala. Suomessa on paljon juuri potkut saaneita, pitkäaikaistyöttömiä, vakavasti syrjäytyneitä, työkyvyttömiä ja muuten työelämästä ulkopuolelle jääneitä. Osa saattaa jopa välttää julkisiin paikkoihin menemistä, ettei joutuisi jälleen kohtaamaan tuota samaa, ehkä jopa arvottavaa kysymystä: "Mitä sinä teet työksesi?"
Vaikkemme halua sitä myöntää, olisi tekopyhää väittää, etteikö tuo tieto vaikuttaisi meihin millään tavalla.
On olemassa monia hyviä keskustelunavauksia, joilla työasiat voi sivuuttaa ainakin aluksi. Voisi olla mukavakin kysyä vaihteeksi, kuinka toinen käyttää aikaansa tai mitkä hänen intohimonsa ovat.
Voimmeko kitkeä työorientoituneen tutustumisen kulttuuristamme? Pitäisikö meidän edes?
PS. Allekirjoittanut alkaa olla jo melkein terve, joten voinen väittää palanneeni takaisin! Joulukalenteri jatkuu edelleen. Ja eilen tuli luntakin... ;)
Jäin kuitenkin miettimään, onko kyse niinkään työn merkityksen ylikorostamisesta kuin kätevästä keskustelunaloituksesta? Suomalaisia ei small talkin sujuvuudesta yleensä kiitellä. Ei meitä pidetä supliikkeina oikein muutenkaan. Voisiko siis olla, että "mitä teet työksesi" olisikin vain helppo tie keskusteluun?
Toki meistä kertoo jotain se, että aikojen kuluessa keskustelunavaukseksi on valikoitunut nimenomaan työ. Ja työteliäinä me suomalaiset haluamme itsemme nähtävänkin. Meillä on sauna, sisu ja kaskimaan korventamat jalkapohjat.
 |
| Kuva: Biblio Archives |
Kysymys on kuitenkin hankala. Suomessa on paljon juuri potkut saaneita, pitkäaikaistyöttömiä, vakavasti syrjäytyneitä, työkyvyttömiä ja muuten työelämästä ulkopuolelle jääneitä. Osa saattaa jopa välttää julkisiin paikkoihin menemistä, ettei joutuisi jälleen kohtaamaan tuota samaa, ehkä jopa arvottavaa kysymystä: "Mitä sinä teet työksesi?"
Vaikkemme halua sitä myöntää, olisi tekopyhää väittää, etteikö tuo tieto vaikuttaisi meihin millään tavalla.
On olemassa monia hyviä keskustelunavauksia, joilla työasiat voi sivuuttaa ainakin aluksi. Voisi olla mukavakin kysyä vaihteeksi, kuinka toinen käyttää aikaansa tai mitkä hänen intohimonsa ovat.
Voimmeko kitkeä työorientoituneen tutustumisen kulttuuristamme? Pitäisikö meidän edes?
PS. Allekirjoittanut alkaa olla jo melkein terve, joten voinen väittää palanneeni takaisin! Joulukalenteri jatkuu edelleen. Ja eilen tuli luntakin... ;)
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
lauantai 3. joulukuuta 2011
perjantai 2. joulukuuta 2011
torstai 1. joulukuuta 2011
1. luukku
Hyvää alkanutta joulukuuta! *<|:)
Ps. Olen ollut aika rankasti kipeänä, enkä ole vieläkään oikein toimintakuntoinen. Palaan asiaan heti, kun pystyn. Sitä ennen mennään suunnitellun soivan joulukalenterin merkeissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
