tiistai 12. lokakuuta 2010

Mistä tietää olevansa treffeillä?

Ihmisten välisessä kanssakäymisessä on jännittäviä pulmia. Esimerkiksi aina ei tiedä, onko treffeillä vai jonkin muunlaisessa ystäväpohjaisessa tapaamisessa. Voisi kuvitella, että jos toinen sanoo, että ”Moi, lähdetkö mun kanssa joskus kahville?”, olisi tapaus selvä. Mutta olen kerran istunut tytön kanssa kahvilassa luullen olevani tutustumassa häneen kaverina ja pian kokenut hämmentävän valaistumisen ja tajunnut, että vastapuolen maailmassa olimme treffeillä.

Sovittu tapaaminen on treffit, mutta Wikipediakin huomauttaa, että treffit sovitaan erityisesti seurustelutarkoituksessa. Jos tarkoitusperät ovat tapaamisen suhteen epäselvät, niin mistä sitä oikein tietää, että onko kyseessä treffit vai tapaaminen? Koska minä en selkeästi aina itsekään tiedä, päätin kysellä apua muilta. Viisaiden päiden kolistua yhteen tovin jos toisenkin sain räävityksi kasaan erinäisiä apuviivoja.

Yksi sanoi, että vaikka oltaisiin kavereina kahvilla, mutta jommankumman vatsassa on perhosia, silloin kyseessä on jo treffit. Eli välttämättä molempien (tai kummankaan) ei tarvitse olla tietoisesti treffeillä. (Olen siis ollut treffeillä tytön kanssa!) Olennaisena Yksi kuitenkin lisäsi, että sitten kyseessä on varmasti treffit, jos nähdään kolmatta kertaa, sillä elleivät intressit ole yhtenevät, toista ja kolmatta tapaamista tuskin syntyy. Ja aloitteen tekijällä ei ole tässä merkitystä, vaan aloitteen voi tehdä joka kerta sama henkilö, kunhan näkemistä tapahtuu.


Toinen sanoi, että treffien tarkoitus on selvittää molemminpuolisen kiinnostuksen ja seurustelun mahdollisuus. Toinen lisäsi myös, että kiinnostuksen laadun voi määritellä sillä, minkälainen tarve on tehdä vaikutus toiseen. Mutta, otetaan sellainen hypoteettinen tilanne, että sitä toista on ihan mahdoton lukea. Ja ehkä omassa ujoudessaan itseäänkin on mahdotonta lukea. Eikä kerta kaikkiaan tiedä, että ollaanko tässä nyt tutustumassa kaveripohjalta vai romanttisessa mielessä niin mitäs sitten?

Kolmas tiivisti että treffeillä olon tietää siitä, kun vertailee sitä, miten treffeillä ollut henkilö on pukeutunut suhteessa siihen, miten hän pukeutuu yleensä. Tulkitsisin tämän niin, että jos henkilö pukeutuu paremmin/huolitellummin/juhlallisemmin, niin se viittaisi treffeihin. Ehkäpä miespuolinen Kolmas näki päässään vaatekriisissään kaapin ja peilin väliä ravaavan naisihmisen ja päätteli, että treffien merkittävyys on suoraan verrallinen lenkkien lukumäärän ja vauhdin kanssa. Yhtään epäilemättä, etteikö tuohon peilin ja kaapin loukkuun voi jännittävien treffien alla joutua mieskin.

Neljäs sanoi, että treffit eroavat tavallisesta tapaamisesta sen nojalla, että ilmassa on selvää romantiikkaa. Herää kuitenkin kysymys, että entä jos toinen tuntee romantiikan, mutta toinen ei. Onko tällainen mahdollistakaan? Ja seuraavaksi haluaisin sitten kysyä, että mitä se romantiikka oikein on? Kerran Qaikussa ihana Viides sanoi, että ”romantiikka on pyyteetöntä ja odottamatonta pöhköilyä toisen ilahduttamiseksi tai mukavoittamiseksi ja sillä voi todistaa rakkauttaan”. Toimiva selitys. Ainoa ongelma on, että sama pätee myös ystävyyteen. Eli taas jäädään ongelmaan, mistä sen eron tietää.

Kuudes nauroi, että treffeillä tietää olevansa siitä, että istuu jonkun kanssa kahvilassa epämukavan hiljaisuuden vallitessa. Joskin silloin kuulemma tietää olevansa huonoilla treffeillä. Minun ainoa oljenkorteni on yleensä se, että treffit tietää siitä, ettei ole kiire. Mitä mieltä te olette? Mistä oikein tietää olevansa treffeillä?

10 kommenttia:

  1. Ihmissuhteissa määrittelykysymykset ovat älyttömän vaikeita. Treffejäkin epäselvempää voi olla määritellä seurustelu, varsinkin sen alkamisajankohta.

    Numero 1 ei ole huomioinut pointtia, että molemmat voivat olla kaverimielessä (=ilman iskemistavoitetta) kaffella, vaikka toisella (tai miksei molemmillakin) olisi perhosia vatsassa.

    Toinen lienee jo lähempänä. Toisen ja itsensä lukeminen helpottuu lineaarisesti tapaamiskertojen määrän mukaan, väittäisin.

    Kolmosen pointti voi olla usein relevantti, mutta on kai sellaisiakin, jotka menevät ihan casualina treffeille mutta kuitenkin joissain muissa tilanteissa suit up. Esimerkiksi jos haluaa näyttää coolilta eikä keikarilta, niin näin. Ja omasta kokemuksestani sanoisin, että naisten vaatekriisit eivät riipu siitä, onko treffit. Jo pelkkä ulos lähteminen voi tuottaa vaikeuksia, kun ei millään muka saa sopivaa vaatekertaa, vaikka kaapissa olisi hehtolitrakaupalla releitä. Mutta varmasti treffeille mennessä katsotaan hyvin tarkasti, mitä laitetaan päälle, kuten juhliin tai työhaastatteluunkin mennessä.

    Nelosen romantiikkajuttu pitää varmaankin paikkansa oireena treffeistä. Se tosin ei välttämättä ole käsinkosketeltavaa johtuen ihastumisen aiheuttamasta kitkasta ja jännityksestä, ja kutosen epämukava hiljaisuuskin voi johtua ihan siitä.

    Vitosen kommentista olen samaa mieltä kuin sinäkin: mun mielestä on kiusallista jos mun viime aikoina tekemäni ja vireillä olevat odottamattomat pöhköilyt tulkittaisiin rakkaudenosoituksiksi.

    Treffeillä ei ole koskaan kiire muuta kuin eteenpäin sinne, mitä eniten odottaa.

    VastaaPoista
  2. Aivan mahtavaa pohdintaa aiheesta, jota itsekin olen muutaman kerran miettinyt.

    Olen tavannut ihmisiä, jotka oikeasti kysyvät suoraan, että lähdetkö treffeille. Silloinhan tarkoitusperä on harvinaisen selvä. Yleensä myös monet ottavat ihan kahville pyytämisen treffikutsuna.
    Ehkä treffit tietää siitä, että onko se tyyppi kenet haluat nähdä varattu vai ei. Vai kuinka outoa olisi kysyä varattu miestä kahville?
    Jos ollaan sinkkuja, niin onko silloin kaikki "kanssakäyminen" vastakkaisen sukupuolen kanssa treffiä?

    Mutta hyvillä treffeillä ei ole koskaan kiire. Se on totta.
    Ja aihe on mielenkiintoinen ja myös hieman hankala. Varmasti ilmenee kommentistanikin, joka seikkailee aiheesta toiseen ilman pointtia.

    Joten ehkä mun pointti on, että treffit on aina treffit, kun itse suhtautuu niihin niin. Ja jos haluaa saada vastakkaiselta osapuolelta kaikua, niin olisiko silloin vain helpoin kysyä suoraan, että lähdetkö kanssani treffeille?

    VastaaPoista
  3. Vilma, mutta voiko aina tietää edes itsestään onko varattu? "Jotain pientä säätöä" on hyvin häilyvä olotila ja voi hyvinkin sallia treffeillä käymisen!

    VastaaPoista
  4. Mä en, edes 14 vuoden seurustelusuhteesta huolimatta, ole koskaan ollut treffeillä oman määritelmäni mukaan. Perhosia vatsanpohjalla on väpättänyt kyllä jne. Mutta treffeillä en ole ollut koskaan. Ja tätä vauhtia tuskin koskaan olenkaan.

    VastaaPoista
  5. Sama juttu kuin Hannalla. Sanoin ihan vasta muutama päivä sitten ääneen yhdelle kaverille, etten oo koskaan ollu treffeillä. Johon kaveri melkein huusi, että oothan! Ja niinpä lopulta sitten olinkin, vaikka kuinka monilla. :)

    VastaaPoista
  6. Tapasin kerran yhden pojan, joka oli juuri muuttanut kaupunkiini ja keskustelimme verkostoitumisesta ja siitä miten hän saisi ystäviä uudesta kaupungista. No hän sitten pyysi minua kahville ja suostuin. Ajattelin, että menisimme ihan kavereina koska poika oli kertonut haluavansa tutustua kaupungin ihmisiin. No jotenkin siinä tapaamisen puolivälissä tuli tunne, että hetkinen, ollaankohan tässä nyt sittenkin treffeillä. Päätin ihan vain kysyä suoraan, johon poika totesi että tottakai me tässä treffeillä ollaan ja alkoi nauramaan. No eipä se väärinkäsitys mua haitannut, sen verran söpö poika kyseessä!

    VastaaPoista
  7. Ultrix, olet oikeassa, että jotain pientä säätöä voi sallia treffeillä käymisen. Uskon kuitenkin, että jokainen jollain tavalla tiedostaa, että onko varattu vai ei. Tai itse olen ainakin tottunut siihen, että "sovitaan" toisen osapuolen kanssa, että nyt me sitten seurustellaan. Siinä ei paljon arvailun varaa silloin jää. Toisaalta on olemassa myös ihmisiä, jotka käyvät treffeillä, vaikka ovat tietoisesti varattuja. '
    Saanko kysyä, mutta minkälainen on mielestäsi tilanne, jossa ei tiedä itsekään onko varattu vai ei?

    VastaaPoista
  8. Vilam; ne on niitä hetkiä kun ei oikein tiedä haluaako jatkaa eteenpäin vai yrittää vielä, mutta todennäköisesti kallistuu jälkimmäiseen. Tai kun aloittelee vasta jonkun kanssa, mutta näyttää siltä ettei siitä tule mitään.

    Sellaiset tilanteet voi jatkua joskus pitkäänkin. Facebookin kielellä se on "It's complicated", joka on ihan mainio monelta kantilta! Mä voisin pitää sitä jatkuvasti siinä, koska niinhän se aina on.

    Mutta onko sitten reilua käydä treffeillä, ei ehkä. Mutta ainakin se hämärtää "oonko mä ny varattu"-tilanteita.

    VastaaPoista
  9. Sori, pakko kommentoida vaikka hiukan ehkä aiheesta sivuun meneekin.
    Itse olen päässyt näistä tilanteista aika helpolla (olen varattu päästä varpaisiin) vain ilmoittamalla että kahville/oluelle/viinille voidaan mennä, mutta seurustelen joten jos jotain muuta on mielessä niin parempi kokeilla onneaan muualla. Tämähän nyt on sitten hämmentänyt yhtä sun toista tyyliin "mitä sä nyt oikein tuolleen puhut? kahvillehan tässä ollaan menossa!?", mutta toisaalta teen tilanteen itselleni helpoksi ja vastapuolelle selväksi. Ehkei ole ystävällisin tapa, vaikka pilke silmäkulmassa sen sanonkin, mutta onpahan asia molemminpuolin selvä.
    Kommentteja?

    VastaaPoista
  10. Vau, olettepa olleet täällä näkemyksellisiä ja mielipiteelisiä. Ihanaa, kiitos.

    ultrix, Yksi ehkä viittasi siihen, että se toinen kiinnostaa muussakin kuin kaverimielessä ja siksi ne perhoset. Ei niinkään mitkä tahansa jännitysperhoset. Tottakai pelkkä kaveritutustuminen voi jännittää.

    Vilma, Olettaisin, että toisen (tai molempien) siviilisäätykin määrittää treffitilannetta. Mutta kuten Mikael ja ultrix myöhemmin totesivat, siinäkin on näitä harmaita alueita, kun ei ihan tiedä. Varattua miestäkin voi kaiketi pyytää kahville, ainakin jos takaa-ajatukset ovat viattomat. Joskin viime kädessä se on kuitenkin sen varatun tehtävä vedellä ne rajaviivat.

    Ja siinä olet oikeassa, että kysyminen lienee se helpoin tie selvittää, missä mennään.

    J, mukava väärinkäsitys. Kerrankin niin päin, että pääsi yllättymään iloisesti. Aina sitä ei tosiaan voi tietää, jos ensiksi on puhuttu muuta ja oltu ihan tuttavallisesti keskenään, niin mikä määrittää sen taitekohdan, kun näkeminen muuttuu treffeiksi, vaikka puhuttaisiin kahvista. Ja miksi se on muuten se symbolinen kahvi, jota pidetään treffejen normiaktiviteettina?

    Anna, kaikki kommentit aiheesta, aiheen laidalta ja yli laidankin ovat tervetulleita!

    Mielestäni on nimenomaan reilua tehdä asia selväksi, jos on olemassa epäily, että toinen on romanttisessa mielessä pyytämässä ulos. Toi "kahvillehan tässä vaan ollaan menossa" kuulostaa puolustautumislauseelta. Mallia "no ei mua nyt oikeasti kiinnosta". Saattaa siitäkin toki hassu olo jäädä, jos kaverina kahville kyselee ja toinen läjäyttää parisuhteensa heti ekana tiskiin. Mutta itse koen niin, että parempi noin päin, ettei jää epäselväksi ja mene Kauniiksi ja Rohkeiksi koko homma.

    Vau, mahtavia kommentteja! Voiko niistä itse treffeistä jotenkin päätellä, että onko ne treffit vai ei?

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails