Niin se aika kulkee

Neljä vuotta sitten tänään Alaks olee? alkoi. Enhän minä tiennyt, mihin olin ryhtymässä. Ryhdyin vain. Parhaan ystäväni avustamana aloin kirjoittaa haparoivia tekstejä ihmisistä ja ihmisten välisestä kanssakäymisestä - puhtaasta uteliaisuudesta ja kirjoittamisen halusta.

Näiden neljän vuoden aikana olen jakanut kanssanne pohdintojeni lisäksi oikeaa elämääni. Olette olleet kanssani, kun palasin vaihdosta, kun etsin töitä, kun vaihdoin kotia, kun kävin treffeillä ja kun rakastuin. Olette seuranneet, kun tuohdun, kun liikutun, kun ilahdun ja kun kiivastun. Usein olette kommentoineet ja monesti olen joutunut miettimään omaa kantaani uudelleen. En osannut odottaa sitä. Olen siitä kiitollinen.

Eilen seisoin keskellä olohuonetta haikeana, kun olin penkonut opiskeluaikaisia muistoja kaappien uumenista esiin. Muistin sen raakileena maailmalle lähteneen tytön, joka Alaksin aikanaan Englannissa pystytti ja vertasin sitä peilistä näkyvään nuoreen naiseen, joka seisoi muuttolaatikoiden keskellä valmiina muuttamaan yhteiseen kotiin. Ymmärsin, että aika on mennyt eteenpäin. Minä olen mennyt eteenpäin.

Teistä.

Uutena vuotena en ollut vielä valmis luopumaan. Nytkin mieli vänkää, että entä jos kuitenkin vähän vielä. Jos ihan pikkuisen vain. Juuri siksi nyt on oikea aika lopettaa. Se pieni kipinä, joka sisällläni kaihertaa ja synnyttää suurta luopumisen tuskaa, saattaa vielä synnyttää jotain uutta. En halua päästä teistä kokonaan eroon.

Tämä ei ole Alaksin viimeinen teksti. Viimeinen teksti tulee olemaan blogini ensimmäinen. Ajastan sen ilmestymään 22.5.2010.

Kun lähdin vaihtoon irrotin soluasunnon huoneeni ovesta kaksitoista A4:sta, joihin olin kirjoitellut ensimmäisten opiskeluvuosieni aikana asioita, joista pidän. Listaan nuo asiat viimeiseen eli ensimmäiseen blogikirjoitukseeni, jotta voitte tutustua ihmiseen, joka olin silloin. Ja jos olette lukeneet kaikki viestit, kaikki 377, olette tutustuneet myös siihen ihmiseen, joka olen nyt.

Kiitos näistä vuosista, kiitos yhteisestä ajasta.

Liis

Miten tullaan jätetyksi oikein?

Tämä on ollut varsinainen eroviikko. Kun maanantaina pohdittiin sitä, miksi jätetään ja keskiviikkona paneuduttiin siihen, miten jätetään, käännetään näin perjantain kunniaksi katse jätettyyn. On taitolaji jättää reilusti, mutta yhtälailla taitoa vaatii myös tulla hyvin jätetyksi.

Miten niin muka? Eikö kaikki vastuu ole jättäjän? Eikö jätetyllä ole oikeus reagoida juuri niin kuin sydän sanoo? Kyllä ja ei.

Emme voi kontrolloida tunteitamme, emmekä sitä, pillahdammeko itkuun vai menemmekö shokkiin. Ei jätetyksi tulemisessa taitoa vaadikaan se, kun uutisen ottaa vastaan. Itkeä saa, suuttua saa, shokkiinkin saa mennä.

Taitoa vaatii kuitenkin se, että osaa hyväksyä ja luopua. Se ei tapahdu sillä samalla sekunnin siunaamalla, mutta jonkun ajan päästä kyllä. Vaikka sydän sanoo mitä ja vaikka alitajuntakin yrittää väliin huudella omiaan, on otettava silmä käteen. Toinen on päätöksensä tehnyt ja jos eron hetkellä käyty keskustelu ei asiaa muuta, sitä tuskin muuttaa mikään.

Kuva: Jon Callow

Jos jättävä on ollut mahdollisimman reilu, hän on jutellut asian halki ja kertonut mistä kiikastaa. Silloin kannattaa istua alas prosessoimaan. Jos saatu kritiikki on aiheellista, voi siitä yrittää ottaa onkeensa ja mennä eteenpäin. Jos taas ei, se täytyy sivuuttaa ja mennä eteenpäin.

Tärkeää on kuitenkin muistaa tämä: vaikka itse kokisi olevansa erilainen, kuin jättävä väittää tai jos tuntee, että eron syyn voi korjata, ei silti suhdetta välttämättä voi. Joskus, kun jokin on kerran mennyt rikki, ei sitä yksinkertaisesti enää ehjäksi saa. Ellei kyse ole aivan puhtaasta väärinkäsityksestä, jättäjällä on oikeus omaan näkemykseensä ja tunteisiinsa, vaikka ne olisivat jätetyn mielestä vääriäkin.

Esimerkiksi jos eron syynä on ystävän valehtelu, voi jätetty miettiä, että "no selvä peli, lakkaan valehtelemasta, niin ei tarvitse erota". Vaikka tässä onnistuisikin, ei ystävyyttä voi silti enää tähän samaan ystävään rakentaa. Luottamus on mennyttä, ystävyydellinen tunne toiseen ihmiseen on hiljalleen kuihtunut, ei enää edes halua yrittää. Onneksi tilanteen voi korjata uusia ystäviä varten.

Hyväksyminen ja luopuminen ovat äärimmäisen vaikeita asioita ja saattavat viedä vuosiakin. Taitavasti jätetyksi tulemisessa olennaista onkin se, että aloittaa hyväksymisen ja luopumisen mahdollisimman pian. Mikään ei liene raskaampaa kuin se, että jätetty päivin öin muistuttaa jättäjää siitä, että hän tuon vaikean ja ikävän päätöksen joutui tekemään. 

Osaisitko sinä tulla jätetyksi? Voiko jätetyltä sellaista vaatia?

Miten ystävä jätetään?

Maanantaina keskustelimme siitä, missä tilanteessa ja miksi ystävän joutuu jättämään. Kommenteissa kävi selvästi ilmi, että tilanteet, joissa on itse tullut hylätyksi ovat kipeitä. Merkittävintä oli, että jättäjä oli toiminut huonosti. Vai voiko hyvin jättääkään?

Väitän, että jos nyt ei hyvin, niin ainakin reilummin toisen voi jättää. Kommenttien tapauksissa välit oli pistetty poikki yhtäkkiä, selityksettä. Se ei sitten taatusti ole se reilu tapa. Sattuu todella paljon tulla jätetyksi aivan puskasta, ilman mitään selitystä.

Kuva: rachaelvoorhees

Kun syntyy tunne jättämisen pakosta, eräänlaisesta umpikujasta, on tilannetta harkittava tarkasti. On syytä tehdä itselleen selväksi, mistä syystä toisen on jättämässä ja onko se ehdottoman välttämätöntä. Vain siten voi toisen jättää reilusti.

Olipa syy miten kipeä tahansa, on parempi kertoa se. Muussa tapauksessa jätetylle saattaa jäädä tunne, ettei uskalla luottaa kehenkään tai ettei tule koskaan riittämään kenellekään. Se on melko julma karhunpalvelus entistä ystävää kohtaan.

Miten siis jätetään ystävä reilusti? Kasvotusten ja juttelemalla. Niin toiselle jää mahdollisuus kysyä, että miksi. Ja kun on ensin miettinyt valmiiksi miksi, on selityskin helpompi antaa.

Vai voiko reilusti edes jättää?

Miksi ystävä jätetään?

On ihan kauheaa, kun tajuaa, että toinen pitäisi torjua tai jättää. Se on se kammottava tyhjyyden hetki, kun pääkopassa vain kumisee ja sydän tuntuu valahtavan polviin. Jos romanttisesti lähestyneen torjuminenkin on jo kauheaa, miten kauheaa onkaan torjua ystäväehdokas saati pitkäaikainen ystävä?

Missä tilanteessa tulee tarve torjua uusi tai vanha ystävä? Eihän ystäviä voi olla koskaan liikaa?

Kyllä niitä ystäviä vaan voi olla liikaa. Aikamme on rajallista. Jos tuntuu, että aikaa ei yksinkertaisesti ole, on ihan totta reilumpaa tehdä selväksi, ette voi sitoutua tähän ystävyyteen.

Ystävä voi olla liian erilainen. Vaikka erilaisuus on hyve ja rikkaus, voi joskus täysin erilainen maailmankuva aiheuttaa liikaa hankaluuksia. Toiset rakastavat erimielisyyksiä ja väittelyitä, mutta kaikki eivät. Eikä itseään pidä ruoskia siitä, jos haluaa rinnalleen ihmisiä, joiden kanssa voi olla myös samaa mieltä.

Joskus ystävä tekee onnettomaksi. Jos havaitsee, että tulee aina ja jatkuvasti toisen seurasta surulliseksi tai ahdistuneeksi, voi olla parempi jättää tällainen ystävä. Toki ystävyydessä on hankaliakin aikoja, niin kuin kaikissa suhteissa on. Ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista tulla kerta toisensa jälkeen onnettomaksi.

On ystäviä, jotka eivät sovellu toisilleen. Kyllä kemia pätee ystävyyteenkin. Voi olla niin, että esimerkiksi toisen tapa käsitellä asioita ei sovi itselle tai henkilökohtaisen tilan määrä on radikaalisti erilainen. Ellei puhuminen auta tai ellei toiseen voi sopeutua, on vaan pakko todeta tilanne mahdottomaksi.

On myös ystäviä, joiden seurassa itse muuttuu sellaiseksi, jollainen ei halua olla. Jotkut tuovat meistä esiin vain huonot puolemme. Jos näin käy, voi olla parempi vaihtaa seuraa.

Esimerkiksi näistä tai joistakin muista syistä voi joutua joskus jättämään ystävän.
Mistä syystä sinä olet joutunut jättämään ystävän?

Helppokäyttöisiä erokliseitä

Jatketaan erojen maailmassa hetki, ne kun ovat nyt olleet tapetilla. Olipa kyse ystävyyssuhteesta tai parisuhteesta, joskus on pakko erota. Syitä on lukuisia, jokaiselle suhteelle omansa. Mikä tahansa ihmissuhteenlaji kyseessä onkaan, on kohteliasta antaa erolle joku syy.

Ei, korjaan. Ei ole kohteliasta vaan on armollista antaa erolle joku syy. On jopa parempi käyttää jotakin lukuisista kliseistä, kuin olla sanomatta mitään, kuin olla antamatta mitään syytä. Klisee antaa vastapuolelle edes jotain, millä asiaa prosessoida. Jos ei kerta kaikkiaan osaa sanoa toiselle mitään, voi eron tullessa tarttua johonkin näistä.

Olemme kasvaneet erillemme / olemme liian erilaisia

Suomennos: sinä otat minua hermoon niin monella tavalla, etten lasketuksi saa. Kuitenkin sanoissa on lohdullista pehmeyttä: olemme erilaisia, joten emme sovellu yhteen. Eroavuuksille kun ei kukaan mitään voi, joten on vaan parempi antaa olla ja mennä eteenpäin.

Haluan panostaa uraani / minulla on nyt aika paljon kiireitä

Suomennos: vietän mieluummin aikani vaikka viiskytasteisessa ravintolakeittiössä kuin kanssasi. Toisaalta, kuka loppujen lopuksi haluaa viettää aikaa ihmisen kanssa, jonka kanssa yhteisestä ajasta saa tapella? Elleivät molemmat ole yhtä kiireisiä, jolloin tätä kliseetä tuskin tarvitsee käyttää.

Sä ansaitset jotakin parempaa

Suomennos: minä etsin jotain ihan muuta. Tämä on todella ristiriitainen klisee, sillä jos toinen on ihastunut, hänen maailmassaan jättäjä on parasta mitä on. Tällöin hän todennäköisesti protestoi tätä väitettä vastaan. Samalla se on kuitenkin lause, joka yrittää jotakuinkin kertoa sille toiselle, että ”hei, oot hyvä tyyppi, mutta joku muu arvostaisi sinua enemmän”.

Kuva: cell 105

Mulla on nyt vaan sellainen vaihe / minä en etsi nyt mitään vakavaa

Suomennos: sinä et ole se, jonka kanssa haluan asettua aloilleni. Tämä voidaan sanoa kyllä myös vilpittömästi. Joskus huomaa olevansa toisen kanssa ihan eri sivuilla ja silloin on reilumpaa kertoa heti, ettei tämä nyt etene sinne, minne toinen toivoo. Klisee on helppo tapa tehdä tämä selväksi.

Tää ei johdu susta, tää johtuu musta

Suomennos: en todellakaan keksinyt mitä sanoisin, joten päästin suustani sanoja, joilla ei ole sisältöä. Mikä johtuu ja kenestä? Tämä on oikeastaan vain kiertoilmaus edelliselle kliseelle: sinä et kiinnosta minua tarpeeksi, joten en halua vakavoitua kanssasi, joten lähden nyt menemään. Tämä klisee ei kuitenkaan onnistu naamioimaan rumaa totuuttaan yhtä hyvin kuin ”sä ansaitset jotain parempaa".

Sä et ole se oikea

Tämä on ehkä ainoa klisee, jota ei saa käyttää. Tottahan se on, että jos on erottava, niin se toinen ei ole se oikea. Se on silti yksi niistä jutuista, joita ei vaan sanota ääneen. Käytä mieluummin mitä tahansa seuraavista: ”mä epäilen olevani homo”, ”saattaa olla, että olen raskaana toiselle”, ”mä näen sut vain ystävänä” tai ”mä haluan yrittää vielä eksäni kanssa”.

Ero ei ole ikinä siistiä tai mukavaa, mutta prosessi on kivuttomampi, jos toista ei jätä tyhjän päälle antamatta mitään tarttumapintaa siitä, missä mennään. Vai mitä mieltä sinä olet?

Ero tuli, mitä nyt tehdään?

”Alaxissa on taidettu kirjoittaa parisuhteista ja sellaisen etsimisestä jo joitakin merkintöjä, mutta onko yhtään kirjoitusta siitä mikä eteen kun parisuhde päättyy? silloin jos koskaan ihminen on yksin.” –Jyrik

Lupasin laittaa listalle ja sitten aloin miettiä, että miksi suotta laittaa listalle, kun voin kerran kirjoittaa asiasta vaikka heti. Näin siis teen. Kyllä näihin rakkauden kesiin aina erojakin mahtuu ja mikäs sen riistävämpää. Kun ihminen huomaa yhtäkkiä olevansa yksin, mitä siinä tilanteessa voi tehdä?

Kuva: Meg Wills

1) Sending out an SOS

Tee kuten Police ja pistä SOS menemään. Kerro, että nyt kävi näin ja että on vaikea paikka. Tosiystävät tulevat hätiin. Jokunen kaverikin todennäköisesti tarjoutuu olkapääksi, jäätelöseuraksi, oluttuopin vartijaksi tai muuksi vertaistueksi. Vaikea paikka on se, että tunnustaa oman hätänsä ääneen.

2) Älä jää tuleen makaamaan

Velloa saa ja pitää. Ainakin kuukauden saa velloa. Mutta sen jälkeen on tehtävä pari olennaista korjausliikettä. On noustava pystyyn ja lähdettävä ulos. Hakeuduttava ihmisten ilmoille, seuraan ja piireihin. Ei heti tarvitse jaksaa kaikkea ja kaikkia, mutta edes jotakuta vähän ja toisinaan. Ihmisten seura parantaa, vaikka itse istuisi enimmäkseen hiljaa. Sillä kun aikansa istuu ja on, tulee tilanne, joka vaan alkaa naurattaa ja nauraminen on jo puoli voittoa.

3) Ennaltaehkäise tyhjän puhelimen ongelma

Jos on päässyt käymään niin, ettei puhelimessa ole ketään kenelle soittaa, on tilanne kinkkinen. Tästä syystä painotan kaikkia onnellisessa parisuhteessa olevia soittamaan ystävilleen vähintään kerran viikossa. Ihan oikeasti. Koskaan ei tiedä mitä käy ja niitä ystäviä vaan tarvitsee ennemmin tai myöhemmin. Vaikkei eroaisikaan! Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä etsiä uusia kavereita, jos vahinko on jo tapahtunut. Niitä voi etsiä esimerkiksi näillä konsteilla.

4) Pidä huoli eronneesta ystävästä

Jos sinä et olekaan se eronnut osapuoli, vaan ystäväsi on, pidä toverista huoli. Toveri ei ehkä aluksi halua seuraa tai apua, mutta ennen pitkään kaipaa seuraa kyllä. Ole sitkeä, kärsivällinen ja ymmärtäväinen. Ja ihan totta soita, sillä toisella ei ehkä ole voimaa soittaa, mutta arvostaa elettäsi kyllä.

5) Ajattele laajasti

Ihminen voi oikeasti joutua läheisyystyhjiöön tai seuravajeeseen. Silloin lamaantuu. Siksi kannattaa mennä kotikotiin viikonlopuksi kuuntelemaan äidin tai isän tauotonta puhetta ihan mistä tahansa. Saapahan päänsä täytteeksi muutakin kuin ne loputtomat yksinäiset ajatukset. Jopa sisarusten nahistelu voi olla parasta musiikkia korville. Lisäksi suosittelen katsomaan ympärille. Naapurin mummo kaipaa ehkä juttukaveria ja eronnut tarvitsee seuraa, ei aina tarvitse mennä merta edemmäs.

6) Ota pieniä askelia

Älä yritä enempää kuin jaksat ja mihin pystyt. Aluksi riittää, että lähetät tekstiviestin jollekulle, että saat kontaktin edes yhteen ihmiseen. Tai kommunikoi Facebookitse, tai jossain muussa yhteisössä. Rohkaistu ja pyydä joku, tai ehkä useampi, jonnekin. Ala rakentaa ympärillesi uutta turvaverkkoa.

Jotain muuta, mitä? Auttakaa te eroistanne toipuneet kanssamatkustajat pulmassa, josta minulla on hyvin vähän kokemusta!