Rakas 2014...

Tiedättekö, jos sitä aina etukäteen tietäisi, mitä seuraavan nurkan takana piilee... no, toisinä päivinä ei tahtoisi ottaa askeltakaan ja toisina taas juoksisi sinne nurkalle ihan täysiä. Ja siinä sen kauneus varmaan okin. Koska ei tiedä, ei kiirehdi eikä vitkastele.

Olen aina vuoden alussa esittänyt toiveita uudelle ja alkavalle kasalle päiviä ja kertonut siitä teillekin. Kolme vuotta sitten toivoin, että pääsisin saman pojan kanssa neljänsille treffeille ja vuoden 2012 alussa kerroin, kuinka toiveeni oli toteutunut.

En kuitenkaan ollut tyytyväinen kahvikuppitreffeihin, joten toivoin seuraavaksi vuodeksi tyrmäävää ihastumista, mikä sekin minulle ystävällisesti - jopa viisi kertaa - suotiin. Tästä raportoin teille siis vuosi sitten, kun käännyimme vuoteen 2013. Samalla toivoin uudelta, viime viikolla päättyneeltä vuodelta vähän pitkäkestoisempaa ja molemminpuolista pihkaantumista.

Miten sitten kävi? No, sanotaan vaikka niin, että jos oisin viime vuoden tammikuussa tiennyt, olisin juossut kesäkuuhun asti ihan täysiä.

Tältä vuodelta en uskalla toivoa mitään. Tai ehkä ihan salaa toivon maailmalta myötäistä tuulta ja itseltäni rohkeutta, sitkeyttä, viisautta ja vakautta.

Viime vuoden paras kuje.

Ja sitten päivän muihin uutisaiheisiin.

Täytyy myöntää, että edellisessä vuodessa oli erinäisiä haasteitakin. Etenkin aikataulullisia. Aloitin täysipäiväsen aikuisen täysipäiväiset työt sellaisessa projektissa, joka kertaheitolla koetteli jaksamistani ja aivokapasiteettiani aivan huolella. Kun siihen soppaan lisätään suunnaton menemisen ja tulemisen tarve ja orastava parisuhteen taimi...

Pahoittelen radiohiljaisuuttani. Alaksi, kaikessa ihanuudessaan, muodostui minulle hieman ahdistuksen aiheeksi. Hetken jopa harkitsin laittavani lapun luukulle - enkä kai rehellisyyden nimissä ole hylännyt ajatusta vieläkään. Ehkä kuitenkin ensin mietin, voisiko tätä hieman uudistaa ja tuulettaa, jotta ahdistus muuttuisi innostukseksi.

Sinä voit auttaa! Kerro minulle, millaisista jutuista sinä pidät. Mitkä asiat sinun mieltäsi askarruttavat? Haluaisitko sinä kirjoittaa vieraskirjoituksen Alaksiin? Mitkä keskeneräisistä juttusarjoista joutaisi lopettaa? Millaisia uusia haluaisitte? Haluaisitteko enemmän tarinoita vai analyysejä vai kuvia? Mikä tekisi Alaksista vielä paremman?

Entä mitä sinä toivot alkavalta vuodelta, kasalta uusia päiviä?

Rakas 2013...

Noniin, hyvää alkanutta ja parhaillaan kuluvaa vuotta vaan teillekin olevaiset! Ajattelin tehdä pienen katsauksen viime vuoden ensimmäiseen postaukseen, jossa kirosin kahvikuppitreffien piinaa ja esitin toiveita uudelle vuodelle.

Nääs vuoden 2011 alkaessa esitin kosmiselle universumille toiveen, ihan pienen vain, että jos näissä parisuhdehomissa pääsisi edes sen verran eteenpäin, että saman pojan kanssa neljänsille treffeille pääsisin. Ja pääsinkin. Sitten vuoden vaihtuessa uudeksi kirosin teille kahvikuppitreffien kauheutta.

Päätin modifioida toivettani kokemusteni perusteella ja näin ollen vuoden 2012 ensimmäisessä kirjoituksessa esitin uudelle vuodelle uudenlaisen toiveen. Toivon, että vuoden aikana "ihastuisin kerta kaikkiaan lamaannuttavan tyrmäävästi". Ja ihastuinkin. Kaikkiaan viisi kertaa!

Ihastumisista syntyy hyviä tarinoita.

Sain siis mitä tilasin, kiitoksia vain. No, ei siinä sinänsä mitään vikaa, ihastuminen on mukavaa. Jos nyt kuitenkin pienin askelin kehitetään tätä uuden vuoden toivetta, niin tämän vuoden toive kehittyisi seuraavasti:

Rakas kosminen universumi, voisinko tänäkin vuonna ihastua kerta kaikkiaan lamaannuttavan tyrmäävästi, mutta tällä kertaa niin, että se ihastuminen kestäisi kauemmin kuin kaksi viikkoa? Lisäksi, jos suinkin mahdollista, olisi kiva, että se pihkaantuminen olisi molemminkätistä.

Jännityksellä jäämme odottamaan, mitä tänä vuonna sitten tapahtuu.

Entäs sinä? Mitä sinä toivot uudelta vuodelta? Entä Alaksilta?

PS. Olen lakannut tekemästä uuden vuoden lupauksia, mutta lupaamatta mitään yritän vähentää Facebookissa roikkumistani etenkin iltakymmenen jälkeen! Mitä sinä et lupaa mutta yrität?

PPS. Jos saan toivoa jotakin teiltä lukijoilta, niin uuden vuoden kunniaksi toivon kasapäin kommentteja, juttuideoita, palautetta, tykkäyksiä, tökkäyksiä ja muuta osallistumista!

Älä vie kahville, vie eläintarhaan

Olen ollut kiireinen. Sellaista sattuu elämässä. Paahdoin ihan kauheaa tahtia menemään pari, kolme viikkoa kunnes joku pysäytti minut niille sijoilleni ja kysyi, että mitä minulle kuuluu. Ja sitten tajusin. Minullahan on torstaina treffit!

No, nuolaista ei kuulemma pidä ennen kuin tipahtaa (jälleen yksi niitä sanontoja, joita en vaan ymmärrä...), joten eipä vannota vielä. Ellei kuitenkaan ihmeitä tapahdu, minut viedään torstaina katsomaan kotieläimiä. Se on paras ehdotus treffipaikaksi pitkään aikaan.

Mietitäänpä hetki: eläintarhallinen kaikenlaisia söpöjä ja vekkuleita eläimiä. Voiko tulla vaivaantunutta hiljaisuutta? Ei. Voiko olla tylsää? Ei. Liittyykö tähän kahvikupin tuijottamista pöydän ääressä? Ei. Täydellistä.

Kuva: Roger Davies

Tässä suunnitelmassa kaikista nerokkainta on sen oveluus. Millainen määrä hellyyttä kasaantuu tyttöön, joka tuijottaa tunnin tai kaksi eläinvauvoja, joita ei kuitenkaan pääse rapsuttamaan? Valtava!

Pojan strategiaa ei voi kuin ihailla, olipa se tahallinen tai tahaton. Odotan näitä treffejä oikeastaan innolla. Nyt sitten toivotaan kollektiivisesti, ettei torstaina sataisi vettä, jooko?

Menkää tekin eläintarhaan. Jos ei treffeille, niin ystävien kanssa muuten vaan. Eläimet on kivoja ja yhdessä tekeminen vahvistaa ja lujittaa ystävyyttä.


Mikä olisi parempi treffipaikka kuin eläintarha?

Puhelinnumero on, mitä sitten?

Jos onnistuu saamaan vieraan tytön tai pojan puhelinnumeron yöllä baarissa, koska viestiä voi laittaa ja mitä siihen pitää kirjoittaa? Tätä pähkäili radiojuontaja päivänä menneenä naiskollegansa kanssa. Pähkäillään mekin.

Puhelinnumeron kanssa saattaa olla ihan solmussa. Viestin lähettämisajankohta pitäisi mitoittaa siten, ettei vaikuttaisi liian innokkaalta eikä liian hankalaltakaan. Juontajaparka sanoi, että lähettipä sen viestin ennemmin tai myöhemmin, aina tuntuu menevän pieleen.

Nyt kerron teille salaisuuden.

Sillä ei ole mitään merkitystä, koska viestin laittaa. Jos se toinen on kiinnostunut, mikä tahansa aika tunnista pariin päivään on ihan hyvä. Jos taas toinen ei ole kiinnostunut, mikä tahansa aika on väärä. Niin yksinkertaista se on.

Tein tapaustutkimuksen ja testautin teoriaa  kavereillani. Jotakuinkin jokainen vastasi samalla tavalla. Jos tyyppi on ollut ihana, viesti on ihana myös, olipa se lähetetty heti perään tai vasta vähän myöhemmin. Jos tyyppi ei ole ollut ihana, viesti ei ole ihana. Näin se vaan kuulkaa on.

Kuva: Johan Larsson

Viestin sisältö on selvästi olennaisempi seikka. Suhteellisen neutraali mutta mahdollisuuksien rajoissa hauska viesti toimii parhaiten. Liian innokkuuden voi karsia viestin sisällöstä ja keskittyä tunnustelemaan maaperää.

Yksinkertainen on kaunista, kuten: "Oli tosi kivaa äsken/eilen/lauantaina. Oiskohan yhtä kivaa nähdä uudestaan paikassa, jossa kuulee ilman kolmea toistoa?" Esimerkki on hyvä erityisesti siksi, että se sisältää kysymysmerkin. Etenkin miehet tuntuvat reagoivan varmemmin viesteihin, joissa on kysymysmerkki.


Yksi juttu on kuitenkin syytä pitää mielessä: aikateoria pitää paikkansa vain ensimmäisen viestin kohdalla. Ensimmäisen jälkeen on syytä pitää viestien välillä pidempää taukoa ja aluksi ei missään nimessä pidä lähettää yhtä viestiä enempää ennen vastausta.

Lisäksi toimitus haluaa huomauttaa, että samat säännöt ja ohjeet pätevät myös kaveritutustumiseen.
Vai pätevätkö?

Mitä tulee ennen seksiä?

Koska seksi ja sen tärkeys on herättänyt vilkasta keskustelua pari viime päivää, pysykäämme aiheen parissa vielä hetki. Haluaisin katsoa aihetta toisesta kulmasta. Kulmasta, joka nykyaikana tuntuu unohtuneen.

Meitä ympäröivä visuaalinen maailma (mainokset, elokuvat, teatteri, lehdet ja kulttuuri ylipäänsä) ensisijaistaa seksin. Seksi myy, seksi kiehtoo, seksi vangitsee. Siitä on tullut itse tarkoitus, se ensisijainen päämäärä, jotain ilmiömäisen itsestään selvää.

Ei tarvitse kuin piipahtaa yhdessä öisessä kerhossa havaitakseen, mikä lihamarkkina maailmassa vallitsee. Mutta onko se sitten ihme, ettei huvita tai tee mieli, kun meno on sitä mitä on? Itsensä liialliseen humalaan juoneet nuoret ihmiset hoippuvat heti liian lähelle ja sönköttävät, että "pannaaks menee... vai... mennäänks... panee!?"

Missä vaiheessa kaikki muu ennen seksiä lakkasi olemasta tärkeää?

Kuva: Bhumika Bhatia

Pelkästään katseen merkitys on olennainen. Katse on kaksisuuntainen voima, kun näkee ja tulee nähdyksi. Katse herättää mielenkiinnon ja tekee uteliaaksi. Silmäpeli on joskus viettelyn jännittävin vaihe, kun toinen on vielä vieras, mutta kiinnostava. Katse on magneettinen, siitä on vaikea kääntyä pois.

Flirttailevat sanat, ohimennen keskustelun sekaan piilotetut kohteliaisuudet kutittavat muutakin kuin itsetuntoa. Kun keskustelun lomassa ohimennen koskettaa toisen käsivartta, vyöryvät sähköimpulssit läpi kehon. Toiseen tutustuminen sanoin ja kosketuksin sytyttää kipinän, ajatuksen, toiveen, halun.

Puhumattakaan tanssimisesta! Tanssiminen on fyysistä ja sähköistä. Tanssimalla kontaktin ottaminen toisen kehoon, vaikkei se johtaisi pidemmällekään, voi olla suunnattoman eroottista. Tanssien mittaillaan askelten ja vartaloiden yhteensopivuutta, etsitään oikeanlaista rytmiä.

Ensisuudelma saa parhaimmillaan koko elimistön heittämään volttia. 

Hidas ja varovainen tutustuminen toisen kehoon voi joillekin olla ainoa tapa päästää ihminen lähelleen. Missä vaiheessa lakkasimme nauttimasta niistä tutkimusretkistä, jotka edeltävät seksiä?

Viettelyn merkitys on suuri. Voisimme aloittaa siitä, että ylipäätään katsoisimme toisiamme silmiin. Vai mitä luulet?

5 konstia pyytää ulos pyytämättä kahville

Ei siitä pääse mihinkään. Kahville pyytäminen on orastavien ystävyyksien maailmassa edelleen monumentaalinen ele. Ja siksi se tuntuu aiheuttavan monille melkoista päänvaivaa. Väittäisin, että kekseliäisyys palkittaisiin tässä asiassa. Joten ettei aina tarvitsisi turvautua kahvittelu-kutsuun, ajattelin lahjoittaa muutamia vaihtoehtoisia tapoja kertoa toiselle, että kiinnostaisi tutustua.

1) ”Ajattelin avata terassikauden”

Mutta huomasin juuri, että eihän tässä kaupungissa ole vielä ainuttakaan terassia auki. No, en lannistu, joten avaan terassikauden parvekkeellani, mutta ei se ole terassi eikä mikään, ellei siellä ole toista ihmistä (ja enempää sinne ei mahdukaan). Tulisitko sinä terassilleni tekemään kesäkauden avajaisista täydellisen?

2) ”Lähtisitkö joskus syöttämään sorsia?”

Testattu. Toimii. Sorsien syöttäminen, on riittävän neutraalia toimintaa, että siihen on helppo suostua. Lisäksi se mahdollistaa alun hiljaiset hetket, koska voi keskittyä ruokkimiseen ja toisaalta siitä voi repiä keskustelunaiheita, ettei heti se kuolettava tyhjä hetki pääse iskemään.

Kuva: Daniel Means

3) ”Haluaisitko lähteä luistelemaan kanssani?”

Luisteleminen nyt on vaan yksinkertaisesti sympaattista. Pyllähtely ja muu muksahtelu pehmentää jännitystä ja mitä huonommin molemmat luistelevat, sitä vähemmän luistelun jälkeen on jäykkää pönötystä. Mutta älä käytä tätä, jos olet taitoluistelija tai jääkiekkoilija tai muu terät jaloissa liikkuja. Oma erinomaisen hyvä luistelu saattaa toiselle aiheuttaa alemmuuskompleksin tai häpeän tai muun pölhötilan ja silloin pieleen menee.

4) ”Minua ei ole vielä kukaan voittanut [lisää joku pelin nimi tähän]…”

”…mutta sinä näytät siltä, että sinusta saisi kunnon vastuksen. Olenko väärässä?” Toimii, jos toinen on rohkea ja leikkisä. Haasteen esittäminen testaa kanttia ja toisen huumorintajua. Rohkea avaus jättää myös toiselle tilaa olla leikillinen, jopa kiusoitteleva. Jos itse häviää, voi sitten vaatia uusintaottelua ja humoristisesti vedota aloittelijan tuuriin. Jos toinen häviää, täytyy muistaa kehua häntä hyvästä vastuksesta.

5) ”Kaupungissa on uusi kahvila/teatteri/ravintola/jokusisätilajossasaaistua, lähdetkö koeajamaan sen kanssani?”

Kaupungissa on melkein aina jotain uutta. Uusi baari, uusi bändi, uusi näytelmä, uusi patsas, uusi elokuva(teatteri), uusi skeittiramppi. Uusi yleensä kiinnostaa muitakin ihmisiä ja sellaiseen kutsuminen tuo jotain lisäarvoa kutsuun. Lisäksi se kertoo kysyjästään, että tätä kiinnostavat uudet asiat ja että hän on tutustunut ainakin paikallislehden ”uutta nyt” –palstaan. Ei voi olla huono idea.

Mikä näistä vetoaisi sinuun? Tai kenties joku muu lähestymistapa?

Uuden ihmisen tapaaminen jännittää

Yksi yleisiä pulmia on, että mitä tehdä, kun uuden ihmisen tapaaminen jännittää ihan kamalasti. Ei siis lähestyminen tai aloitteen teko, vaan se tilanne, jossa kaksi vierasta ihmistä kohtaavat toisensa sovitussa paikassa sovittuun aikaan. Tavallisin tällainen tilanne on ensimmäiset treffit, mutta myös uuteen kaveriin tutustuessa saattaa moinen tilanne tulla vastaan. Kyselin vähän näkemyksiä turuilta ja toreilta ja tällaisia vastauksia sain.

”Ajattelet, et ihminen se on hänkin ja todennäköisesti hänkin voi jännittää.” –T.I.

Jännityksessä helposti unohtuu, että se toinen on ihan yhtä inhimillinen olento. Hänkin vatkaa todennäköisesti hermostuneena käsiään kuin vispilöitä ja tarkistaa minuutin välein, että sepalus on varmasti kiinni. Toisen jännityksen muistaminen vähentää omaa jännitystä.

”Sitä yleensä vaan keskittyy itteensä ja jotenki tsemppaa ittensä ajatteleen et hei, mä oon loistava tyyppi. Mä oon aivan käsittämättömän hauska ja mielenkiintonen ihminen, se varmasti tulee viihtyyn mun seuras, nyt mä meen sinne vaan ja näytän sille et kuinka uskomatonta mun seurassa voi olla. Pakottaa sen jännityksen ja hermostuneisuuden taka-alalle vähän niinku pumppaamalla jotain alter egomaista persoonaa pinnalle. Sit ku siitä alkujännityksestä on päästy ja jää rikottu jne, ni sitte päästää ilmaa pois sieltä ilmapallosta sillee vähän kerrallaan…” -Eeva

Kaikista huonoin vaihtoehto on hokea itselleen, että jännittää. Ihminen pystyy lietsomaan tunteitaan moninkertaisiksi, tai jopa luomaan kokonaisen tunteen ihan tyhjästä. Muistatte taatusti lapsuudesta tapauksen, jossa kävelee jossain pimeässä ja aluksi ei pelota yhtään. Mutta sitten sitä alkaa itsekseen miettiä kaikenlaisia pelottavia asioita ja yhtäkkiä pelottaa niin perusteellisen paljon, että on pakko juosta, kun käveleminen on liian hidasta. Samalla tavalla voi olla, ettei aluksi jännitä yhtään, mutta jos alkaa ajatella joka ikistä pahinta mahdollista skenaariota niin kai nyt jokaista alkaa sen jälkeen jännittää. Eli sen sijaan, että lietsoo itsensä pelkäämään, pitää hokea itsensä rohkeammaksi kuin onkaan.

Kuva: Maxwell GS

”Jos tilanne sallii niin voi sanoa "mua kauheesti jännittää" sillä saa paljon anteeksi jos hermostuksissaan käyttäytyy hassusti.” –T.I.

Toimii muuten myös esiintymisissä. Jos voi yleisölleen tai uudelle tuttavuudelle tunnustaa, että nyt muuten jännittää aivan järjettömän paljon, niin sillä se jännitys yleensä jo helpottuu. Kun ihminen kohtaa ihmisen, on melko todennäköistä, että se toinen ymmärtää. Vaikka vastapuoli olisi ihminen, jota ei koskaan ikinä jännitä mikään (onko sellaisia edes?), niin silti hän voi samaistua jännittävän asemaan ja vakuuttaa, ettei haittaa, vaikka jännittääkin.

”Menisin peilin eteen, heittäisin vettä naamamaan ja läpsäisisin itseäni. Varmasti myös tokaisisin itselleni että ei maailma tähän kaadu, huomenna tilanne on taas aivan toisenlainen. Niin ja tietysti myös tokaisisin että ihminen se vain on, että nyt lopetat!” –Juuso

Maailma ei oikeasti kaadu, kävi mitä kävi. Pienenä kun sattui jotain, lohdutti äiti sanoen, että kaatuu niitä valtamerilaivojakin. Harvoin mitään yhtä katastrofaalista pääsee tapahtumaan treffeillä. Ja jos pääsisikin, siitäkin selviää.

Yksi ohje toistui parikin kertaa, nimittäin: ”ota paukku!” Mutta vain yksi. Sillä todennäköisyys kaiken pieleen menemiseen on sitä suurempi, mitä enemmän kuningas alkoholia on nautittu. Mutta pienenä annoksena se saattaa rentouttaa sopivasti, viedä turhaa tärinäjännitystä ja helpottaa hivenen kielenkantojen jäykkyyttä.

Ehkä näillä eväillä viikonlopun viettoon, vai mitä luulette?

Tutustumiskysymysten kuningas

Olemme viimeaikoina puhuneet paljon lähestymisen, tutustumisen ja keskustelemisen vaikeudesta. Mitä sitten, jos kaiken rohkeuden kerättyään ja toista lähestyttyään sattuukin käymään niin, että se toinen ei torjukaan, vaan kehottaa istumaan alas? Olen löytänyt teille tutustumiskysymysten kuninkaan. Yhden ainoan kysymyksen, josta löytyy niin paljon ammennettavaa, ettei loppua tunnu tulevan. Ja mikä on tuo kysymys?

Kuva: ktylerconk

Tutustumiskysymysten kuningas on… [kuule korvissasi rumpujen pärinää]:

Mistäpäin olet kotoisin?

Kyllä vaan ja uskokaa pois. Kun istut alas vieraan ihmisen kanssa, eikä tunnu oikein jutun juurta löytyvän mistään, heitä viaton kysymys, missä toisen juuret ovat. Voin taata, siitä aukeaa kerta heitolla monta suuntaa, mihin keskustelussa edetä.

1) Uusi tuttavuus on kotoisin paikasta, jossa olette

Tässä tilanteessa voi kysyä, että mikä pitää kaupungissa otteessaan, ettei ole tullut koskaan pois lähteneeksi. Tai voi tiedustella, onko toinen käynyt jossain välillä ja jos, niin missä ja miksi palasi. Jos itse on myös kotoisin samasta kaupungista (eli tamperelaisittain paljasjalkainen), voi heti kysellä käytyjä kouluja ja etsiä yhteisiä tuttuja, muistella menneitä tapahtumia ja lapsuuden nurkkia. Ja aina voi pönkittää oman kotiseudun erinomaisuutta, eritoten suhteessa arkkiviholliseen, olipa se sitten Turku, Järvenpää tai Sotkamo.

2) Tuttavuus on kotoisin jostain muualta

Joten luontevasti voit kysyä, miksi toinen on muuttanut tänne ja onko hän viihtynyt. Voi tiedustella aikooko jäädä, jos syy, jonka takia tänne on tultu, ei enää pidättelekään. Voi kysyä, kaipaako toinen kotiseutujaan, vieraileeko usein, onko siellä vielä sukua ja/tai missä muualla sukua on. Ja aina parempi, jos uusi tuttavuus on ulkomaalainen. Silloin sitä juttua vasta riittääkin, kun päästään vertailemaan kotimaan ja ulkomaan eroja.

3) Olette molemmat kotoisin muualta

Tässä vaiheessa voi huoletta alkaa ihmetellä paikallisten tapoja, murretta tai esimerkiksi ruokaa. Kun molemmat kokevat kaupungin uutena, on helppo vaihtaa kokemuksia vaikka siitä, miten helppo paikallisiin on tutustua tai miten on murre alkanut tarttua. Voi puhua uuden kaupungin rakkaudesta tai koti-ikävästä. Voi vertailla ensikokemuksia bussisysteemistä tai jostain paikallisesta kesätapahtumasta. Aina riittää ihmeteltävää ja kokemuksia vertailtavaksi nykyisen ja entisen kotikaupungin välillä.

On jo jonkun valtakunnan ihme, ellei löydy puhuttavaa ainakin viideksi minuutiksi. Vaikka toinen ei olisi mistään kotoisin, löytyy siitäkin jokunen jatkokysymys esitettäväksi. ;)

Mistä sinä olet muuten kotoisin?

Mistä löytää kavereita, osa 8

Olemme viikon pohdiskelleet lukijan pulmia ja tänään käännytään jo yleisempiin kysymyksiin AJ:tä kuitenkaan unohtamatta. AJ:n pitäisi löytää uusia kavereita, kun paras ystävä on kainaloitunut, eikä häntä enää näy eikä kuulu. Vanhat kaveritkaan eivät ole ratkaisu tilanteeseen, sillä heidän kanssaan AJ on ajautunut erilleen ja ajan viettäminen on lähinnä raskasta ja turhauttavaa. Mitä siis voi tehdä, kun ujona ja hitaasti lämpenevänä kavereiden löytämisen taito tuntuu olevan hukassa?

Aiemmin ratkaisua kyseiseen pulmaan olemme hakeneet harrastuskavereista, tilanteista, baareista ja koiran kanssa hengailemisesta. Olemme myös keskustelleet siitä, kuinka voi alkaa hankkiutua eroon ihmispelosta ja harjoitella vieraiden lähestymistä. (Erityisesti Hannan ehdotus, että kannattaa harjoitella asiakaspalvelijoiden kanssa, esimerkiksi kaupassa käydessään, oli erinomaisen hyvä!). Olemme myös hakeneet ratkaisua siihen, kuinka saadaan muut lähestymään itseään.

Kuva: Hector Alejandro

Jos kuitenkin aktiivisesti pitäisi lähteä etsimään uusia kavereita on tämänkertainen ehdotukseni liittyä järjestöön. Kysyin Facebookissa ja Twitterissä, ovatko ihmiset aloittaneet harrastuksia löytääkseen kavereita ja vastauksia tuli laidasta laitaan. Yksi kertoi aloittaneensa harrastuksia päästäkseen lähemmäs tyttöjä. Toinen kertoi aloittaneensa harrastuksen ja saaneensa kavereita kaupan päälle. Mutta kaikkiaan selväksi tuli, että harrastukset ja järjestöt ovat erinomainen tapa saada kavereita.

Järjestöllä en tarkoita mitään lahkoa, jossa palvotaan puolikasta pässin päätä. Tarkoitan jotakin omiin mielenkiinnon kohteisiin liittyvää ihmisten yhteenliittymää. Esimerkiksi jos soittaa jotain soitinta, voisi yrittää liittyä orkesteriin tai bändiin tai muuhun soittajien kokoontumaan. Jos harrastaa jotain urheilua, löytyy varmasti joka lajille oma järjestönsä, joka järjestää tapahtumia, joihin kannattaa mennä. Jo ammattiliitoilla on sekä nuorille että vanhemmille erilaisia tapahtumia. Samoin eri opinahjot tarjoavat vaikka minkälaisia (aine)järjestöjä, joihin voi osallista ja josta löytyy ihmisiä, joihin tutustua. Lähimpänä sellainen saattaa olla vaikka oman talon asukastoimikunta. Google auttaa.

Mukaan menemällä pääsee ensin kauempaa tutkailemaan ihmisiä, joilla jo järjestään on jotain yhteistä. Siitä on sitten helppo lähteä lähestymään ja tutustumaan, kun maaperä on tuttu ja yhteinen. Haluaisin kuulla lisää kertomuksia ja kommentteja siitä, miten järjestöjen kautta kavereita on löytynyt!

Mistä tietää olevansa treffeillä?

Ihmisten välisessä kanssakäymisessä on jännittäviä pulmia. Esimerkiksi aina ei tiedä, onko treffeillä vai jonkin muunlaisessa ystäväpohjaisessa tapaamisessa. Voisi kuvitella, että jos toinen sanoo, että ”Moi, lähdetkö mun kanssa joskus kahville?”, olisi tapaus selvä. Mutta olen kerran istunut tytön kanssa kahvilassa luullen olevani tutustumassa häneen kaverina ja pian kokenut hämmentävän valaistumisen ja tajunnut, että vastapuolen maailmassa olimme treffeillä.

Sovittu tapaaminen on treffit, mutta Wikipediakin huomauttaa, että treffit sovitaan erityisesti seurustelutarkoituksessa. Jos tarkoitusperät ovat tapaamisen suhteen epäselvät, niin mistä sitä oikein tietää, että onko kyseessä treffit vai tapaaminen? Koska minä en selkeästi aina itsekään tiedä, päätin kysellä apua muilta. Viisaiden päiden kolistua yhteen tovin jos toisenkin sain räävityksi kasaan erinäisiä apuviivoja.

Yksi sanoi, että vaikka oltaisiin kavereina kahvilla, mutta jommankumman vatsassa on perhosia, silloin kyseessä on jo treffit. Eli välttämättä molempien (tai kummankaan) ei tarvitse olla tietoisesti treffeillä. (Olen siis ollut treffeillä tytön kanssa!) Olennaisena Yksi kuitenkin lisäsi, että sitten kyseessä on varmasti treffit, jos nähdään kolmatta kertaa, sillä elleivät intressit ole yhtenevät, toista ja kolmatta tapaamista tuskin syntyy. Ja aloitteen tekijällä ei ole tässä merkitystä, vaan aloitteen voi tehdä joka kerta sama henkilö, kunhan näkemistä tapahtuu.

Kuva: Jesus Solana

Toinen sanoi, että treffien tarkoitus on selvittää molemminpuolisen kiinnostuksen ja seurustelun mahdollisuus. Toinen lisäsi myös, että kiinnostuksen laadun voi määritellä sillä, minkälainen tarve on tehdä vaikutus toiseen. Mutta, otetaan sellainen hypoteettinen tilanne, että sitä toista on ihan mahdoton lukea. Ja ehkä omassa ujoudessaan itseäänkin on mahdotonta lukea. Eikä kerta kaikkiaan tiedä, että ollaanko tässä nyt tutustumassa kaveripohjalta vai romanttisessa mielessä niin mitäs sitten?

Kolmas tiivisti että treffeillä olon tietää siitä, kun vertailee sitä, miten treffeillä ollut henkilö on pukeutunut suhteessa siihen, miten hän pukeutuu yleensä. Tulkitsisin tämän niin, että jos henkilö pukeutuu paremmin/huolitellummin/juhlallisemmin, niin se viittaisi treffeihin. Ehkäpä miespuolinen Kolmas näki päässään vaatekriisissään kaapin ja peilin väliä ravaavan naisihmisen ja päätteli, että treffien merkittävyys on suoraan verrallinen lenkkien lukumäärän ja vauhdin kanssa. Yhtään epäilemättä, etteikö tuohon peilin ja kaapin loukkuun voi jännittävien treffien alla joutua mieskin.

Neljäs sanoi, että treffit eroavat tavallisesta tapaamisesta sen nojalla, että ilmassa on selvää romantiikkaa. Herää kuitenkin kysymys, että entä jos toinen tuntee romantiikan, mutta toinen ei. Onko tällainen mahdollistakaan? Ja seuraavaksi haluaisin sitten kysyä, että mitä se romantiikka oikein on? Kerran Qaikussa ihana Viides sanoi, että ”romantiikka on pyyteetöntä ja odottamatonta pöhköilyä toisen ilahduttamiseksi tai mukavoittamiseksi ja sillä voi todistaa rakkauttaan”. Toimiva selitys. Ainoa ongelma on, että sama pätee myös ystävyyteen. Eli taas jäädään ongelmaan, mistä sen eron tietää.

Kuudes nauroi, että treffeillä tietää olevansa siitä, että istuu jonkun kanssa kahvilassa epämukavan hiljaisuuden vallitessa. Joskin silloin kuulemma tietää olevansa huonoilla treffeillä. Minun ainoa oljenkorteni on yleensä se, että treffit tietää siitä, ettei ole kiire. Mitä mieltä te olette? Mistä oikein tietää olevansa treffeillä?

Odottavan aika on ikuisuus

Käsi ylös kaikki ne, jotka ovat joskus kiipineet pitkin seiniä ja odottaneet ikuisuudelta tuntuneen ajan tekstiviestiääntä, jonka kuuluminen on sitten aiheuttanut kevyen rytmihäiriön. (\o) Erinäiset ystäväni ovat sympaattisesti taputelleet minua olkapäälle ja kertoneet, että parisuhteen vakiintumisen myötä sitä kaipaa välillä takaisin aikaan, jolloin kaikki oli epävarmuudesta jännää ja jolloin ei voinut tietää, että koska toinen vastaisi vai vastaisiko ikinä. Samaan hengenvetoon he sanovat, että olen aika onnekas, kun saan elää tuon jännityksen kerta toisensa jälkeen. Voin kertoa: ei lohduta.

Kaikki me odotamme jotain. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka eivät mitään odottaisi, olipa se sitten viikonloppua, joulua, kesää tai kuuta nousevaksi. Mutta kaikista tuskaisinta on ihastuneena ja jännittyneenä vahdata viestintälaitetta ja odottaa pienen kirjekuoren saapumista näytön reunaan. Ja vielä tuskaisempaa on sitten havaita, että viestissä operaattori kertoo, että ”sinulle on lasku”.

Kuva: Syaheir Azizan

Vaikka ikuisuuden mittakaavassa pari viikkoa on ihan lyhyt aika, se tuntuu ihan käsittämättömän kauhean pitkältä, kun se pitäisi viettää odottaen. Odottaen varmistusta sille, onko kiipinyt seinille turhaan, onko taas säpsähdellyt, hätkähdellyt ja saanut pieniä sydänkohtauksia syyttä suotta. Kun odottaa, että saisi ottaa toisesta edes jonkinlaista tolkkua, aika muuttuu kummallisen venyväksi, muodottomaksi janaksi erinäisiä lukemia, jotka eivät etene eivätkä kulu.

Noina hetkinä sitä ei juuri mitään muuta toivoisi, kuin että se viesti viimein tulisi, ja päästäisi piinasta. Että sitä voisi varmuudella tietää, missä mennään, mihin suuntaan ja kenen kanssa. Että koittaisi se aika, kun ei tarvitsisi odottaa, jännittää ja muuttua kurpitsaksi pelkästä poukkoilemisen määrästä. Että saisi olla vakiintunut, tylsä ja yllätyksetön.

Mutta samalla ystävien sanoissa on paljon totuutta. Kun sitä kädet täristen tarttuu luuriin ja tuntee kummallista kihelmöintiä, se tuntuu käsittämättömän kivalta. Se voltti, minkä maailma tekee, kun oikea nimi lukee lähettäjänä, on erityislaatuisen voimakas. Maailman valaiseva hymy, jonka tuon ikiajat odotetun viestin sisältö saa aikaan, on ihan omaa laatuaan. Ja vaikka sitä sitten jossain kohtaa taas pettyisi, niin ainakin voi yrittää lohduttautua ajatuksella, että ennemmin tai myöhemmin se jännittävä, kihelmöivä odottamisen ja seinäkiipeilyn aika tulee taas.

Minä pidän

Oivalluksista
Vanhoista ihmisistä
Siitä, miltä puuliiterissä tuoksuu
Rupert Everettista
Etanapostista
Kirahveista
Asiantuntevasta palvelusta
Aitasta
Kielistä
Väreistä
Uunista
Leveähelmaisuudesta
Heinätöistä
Siitä, kun on ihan tyyntä
Siitä, kun metrossa istuessaan saa olla ei-kukaan
Saippuakuplista
Tulesta
Yliviivatuista listoista
Katseen voimasta
Öisistä kaupungeista
Hymykuopista
Aamuviesteistä keittiön pöydällä
Susan Sarandonista
Puhtaan pyykin kantamisesta rappukäytävässä
Hiljaisista laitureista
Elämästä
Suutelemisesta
Jyrki Lehtolan ja Sami Kuuselan kolumneista
Diesel-auton hurinasta
Ikkunoiden pesemisestä
Lapasista
Green Wingista
Toisen asteen yhtälön ratkaisukaavasta
Päänsäryttömistä hetkistä
Siivistä ja taikapölystä
Jännittämisestä
Istuttamisesta
Tupesta, kun sitä pelataan ajan kanssa
Kristiina Elstelästä
Yllätyksistä
Kiireettömyydestä
Salaisista viesteistä, jotka jätetään jälkipolvien löydettäväksi
Kirsi Kunnaksen runosta Ovela Olli
Siitä, miltä rullakon ympärille kääritty pakkauskelmu tuntuu käsissä
Huomaamattomista, luontevista herrasmieseleistä
Kilta-tupakan tuoksusta
Ihmisvilinästä
Punaisista henkseleistä
Jukka Leististä

Minä pidän...

Siitä, kun Aamulehti on luettu
Joulusta
Loogisista päättelytehtävistä
Pikku Prinssistä ja ketusta
Kanahäkkivarastosta
Pitkistä hihoista
Kämppiksestä
Saunasta
Iltasaduista
Helmistä sioille
Kasvamisesta
Leikkaa, liimaa -askartelusta
Käsivarsista, joissa on luonnetta
Ihmisistä
Jännittävistä asiakkaista
Siitä, kun saa rauhassa istua sivussa ja seurata ihmisiä
James Kottakista
Lumiukko-animaatiosta
Tahallisella ja tahattomuudella leikittelystä
Tanssimisesta
Neulomisesta
Keinumisesta
Jim Carreysta
Pehmeäksi kuluneista lakanoista
Kaaoksesta ja sen toimituskunnasta
Suunnitelmista
Taivaan värien vaihtelusta
Esanssipäärynästä
Siitä, että saa hämmentää ja hämmentyä
Tässä hetkessä olemisesta
Salmiakista
Viimeisistä sivuista
Ajattomuudesta
Mausteista
Siitä, kun tietää mitä pitää tehdä
Yllättävistä kohtaamisista
Kuusikosta
Ristijärven metsästysmajasta
Julian Rhind Tuttista
Matalasta äänestä
Greyn anatomista
Sukkanauhoista
Flirttailusta
Romantiikkalampusta
Busseista
Siitä, kun aamukahvia on juuri oikea määrä
Deadline-päivistä
Vuokran maksamisesta
Innocent-esiliinasta
Kerhohuoneesta
Luonteikkuudesta
Jälleennäkemisestä
Paketoimisesta
Siitä, kun joku tai jokin saa minut hiljaiseksi
Tarpeellisuuden tunteesta
Siitä, kun joku käsittelee hiuksiani
Kill your darlings-periaatteesta kirjoittamisessa
Chad Michael Murraysta
Incubuksesta
Kampaajalla käymisestä
Gilmoren tytöistä
Kirjeistä
Poista
Kauniista ylpeydestä
Apuna olemisesta
Isoista, spontaaneista halauksista
Milo Ventimigliasta
Siitä, kun aamulla makuuhuoneessa tuoksuu uni
Antropologisista kenttätutkimuksista
Non-verbaalisesta kommunikaatiosta
Rajojensa rikkomisesta
Carlosista

Jälkien jättämisestä
Vanhan kalenterin selaamisesta
Siemenistä
Matalien kielien virittämisestä
Veljeni leijonamielestä
Rajasta
Leivinuuneista
Moniulotteisuudesta
Vanhasta paperista
Auringonlaskuista
Siitä, kun talous-kansio on järjestyksessä
Jude Lawsta
Kesäöistä
Virastoissa asioimisesta
Marusekista
Moulin Rougesta
Chris Rean Driving home for Christmasista
Tukistamisesta
Omien vikojensa huomaamisesta
Asennepinkistä
Perheestäni
Lasse Sievisestä
Organisoimisesta
Itse tekemisestä
Luvallisesta laiskuudesta
Groove FM:Stä
Etäisestä tupakan tuoksusta
Siitä hetkestä, kun saa ottaa valmiin kakun ulos uunista
Räsy- ja muistakin matoista
Silittämisestä
Kärsimättömyyden voittamisesta
Observoinnista
Mutkattomuuksista
Puulattioista
Sävyistä
Lumisateesta
Paikoista nimeltä jemma ja niiden yllättävistä löytymisistä
Kissoista ja koirista
Keltaisesta hämärästä
Sinusta
Tammesta (x3)
Onnellisista lopuista
Pikku puutarhuroinnista
Äkillisestä motivoitumisesta
Suursiivouspäivän jälkeisestä iltakahvihetkestä
Siitä, kun huomaa ihmisten luottavan
Ruseteista
Joonatan-nimestä
Adam Brodysta
Glögistä
Eric Danesta
Ojajärvestä
Valkoisesta kauluspaidasta
Mummolan pihan poluista
Tassuttelusta
Kreikkalaisista piirteistä
Meristä
Junassa ajan kuluttamisesta
Anime-hahmoista
Venymisestä
Stockan vartijoista
Päivän tekstarit -palstasta
Tarkkailusta
Tassunjäljistä
Vieraskirjasta
Robert Downey Jr.:sta
Sillä silmäilystä 
Siitä, kun menee nukkumaan puhtaisiin lakanoihin

Tällainen minä olen ja tästä alkaa ja tähän myös päättyy ystävyyttä, ihmissuhteita, ihmisyyttä ja elämää pohtiva blogini Alaks olee?

Liis