perjantai 7. tammikuuta 2011

Mitä sä täällä yksin istut?

Joulun aikaan kommenteissa käytiin keskustelua yksin baariin lähtemisestä. Kävi ilmi, että kynnys yksin lähtemiseen on korkea siksi, että ei halua muiden näkevän itseään yksin baarissa istumassa. Ymmärrän tämän kyllä, sillä toisen kysyessä ”Mitä sä täällä yksin istut?”, voi olla vaikea keksiä siihen mitään sanottavaa. Vaikeaa, mutta ei mahdotonta!

Jos joku tuttava (joihin muuten yllättävän vähän törmää yksin baariin lähtiessään) tulisi minulta kysymään, että mitä minä paikalla yksin teen, vastaisin luultavasti: ”No odotin sinua, tietenkin.” Paitsi, jos kyseessä on joku tuttava, jonka seuraan en kaipaa. Silloin sanoisin ehkä varaavani Paulille paikkaa. Mutta muitakin ratkaisuja tilanteeseen on. Voi olla rehellinen ja sanoa, että ”lähdin etsimään kiinnostavia ihmisolentoja” tai heittää, että ”keräilen lasinalusia, joten tulin lähteille”.

Ehkä on helpompi lähteä tilanteeseen, jossa yksin ololle voi olla looginen ”syy". Esimerkiksi jos lähtee kuuntelemaan stand up:ia tai livemusiikkia, voi utelijoille aina vastata, että ”no lähdin yksin, kun muut eivät hyvän päälle ymmärrä”. Ja aina voi lisätä, että ”mutta istu sinä toki seuraksi”. Yksinlähtemisen syitä voi olla myös kaverin tekemät oharit, jolloin voi sanoa, että ”kaverin piti tulla, mutta kun se sairastui mahatautiin, niin ajatteli, että ei yhden mahataudin tarvitse kahden iltaa pilata”.


Voitaisiin kuitenkin ajatella, ettei yksinololle tarvitsisi olla mitään syytä. Toivon, että ajan saatossa tähän kansaan juurtuu uudenlaisia vaikutteita: tapa puhua vieraille muutenkin kuin iskemismielessä; tapa jättää rauhaan yksinistuva, joka näyttää siltä, ettei hän halua puhua kenellekään; tapa rohjeta lähteä yksin ulos ja lyöttäytyä muuhun seuraan; tapa puhua muille muutoinkin kuin kaatokännissä. Ehkä, kuka tietää. Se tapahtuu yksi ihminen kerrallaan.

Lisäksi on syytä muistaa, että yksin baariin lähtevä ei välttämättä ole yksin kovin kauaa. Ja silloin ei yhdelläkään tutulla ole mitään ihmettelemistä. Ja aina voi itse mennä juttelemaan muille ja siten olla askeleen edellä. Yhtä kaikki olen sitä mieltä, että jos näette jonkun tuttavan istumassa yksin baarissa, älkää kysykö että ”mitä sä täällä yksin teet?”. Yksin lähteminen vaatii kanttia ja uskallusta ja sitä pitäisi rohkaista, ei ihmetellä.

Mitä sinä sanoisit utelijalle? Hävettääkö yksin istuminen? Milloin olet ollut yksin jossain?

7 kommenttia:

  1. Leffassa on miusta kivaa käydä yksistään. Luulis ettei sellaisesta mykkäsalista löydy seuraa samalla tavalla kun pubista, mutta kyl vaan! Yhdessä koettu leffankatselukokemus on hyvä puheenaihe noin niinku alkuun.

    Viimeks löyty Rare Exports -leffaa katsoessa ainakin potentiaalista seuraa kahdesta britistä ja yhdestä suomalaisesta. Britit oli kuitenkin vähän juntihtavia ja suomalainen karkas kadoksiin sillein suomityyliin heti kun silmä vältti. Mut noin niinku periaatteessa!

    Yleensä leffateatterissa on muitakin yksistään ja "mitäs pidit" kyssäri ny on niiiin helppoa heittää.

    VastaaPoista
  2. Niinjuu alkuperäiseen; en mä ihmettelis. Enkä koe mitään hölmöyttä istuksia itsekseni. Varsinkin kirjakahvilat on mainioita semmosille yksistään istumista karttaville, kun on vähän parempi tekosyy. Eikä sitä pöydälle nostettua kirjaa ole pakko lukea.

    VastaaPoista
  3. Vastaus "sosiaalisesti rajoittuneelta": Jos joku noin kysyy, vastaan "juon kaljaa" tai "kuuntelen musiikkia", koska kummatkin on yleensä totta. Ei hävetä yksin istuminen, koska enemmän käyn paikoissa yksin kuin seurassa muutenkin.

    Hyvä on tuo ehdotus, että jos yksin saapuu, niin kannattaa heti hakeutua seuraan. Tosin se on helpommin sanottu kuin tehty. Ehkä jonain päivänä sitten kun on tarpeeksi harjoiteltu :)

    P.S. Kiva blogi tämä, vasta hiljattain löysin. Mukava lukea sosiaalisen ihmisen analyysejä ja yrityksiä ymmärtää/auttaa vähemmän seurallisia :)

    VastaaPoista
  4. Mähän oon aina yksin joka paikassa ja harvoin sitä kukaan tulee mitään kyselemään. Tasan kerran on joku nainen lähestyny, kai mä näytin niin orvolta pirulta. Naisillehan se onkin ehkä tolla tavalla, että tullaan kyselemään että miks sä oot yksin tms., koska ne yksinäiset naiset baareissa on aika pirun harvinainen näky. Mä kyllä komppaan AP:tä tossa, että oispa se noin yksinkertaista tälläsen yksinäisen ja "sosiaalisesti rajoittuneen" vaan hakeutua ihmisten seuraan. Hitto kun uskaltaiskin. Ehkä jonain päivänä...

    VastaaPoista
  5. katkerajakyyninen ja AP, seuraan hakeutuminen vaatii kanttia sosiaalisemmaltakin, joten voin vain yrittää kuvitella, miten hankala temppu se on ujommalle. Yhtä kaikki ymmärrän, ettei sosiaalisuus ole mikään itsestäänselvyys ja että sen kanssa joutuu monesti tekemään töitä. Mutta nimenomaan siksi tätä blogia kirjoitan, että ehkä joskus jokin ajatuksen pätkä, joka päässäni mönkii, auttaa jotakuta jotenkin ja tekee tästä muiden kanssa maailmassa olemisesta edes hivenen helpompaa.

    AP, ilo kuulla. Tervetuloa linjoille!

    Mikael, elokuvissa itsekseen olo on kyllä kivaa! Valojen syttymisen aika on aina jännä, kun palaa takaisin hetkeen ja alkaa vähän hämillään katsella ympärilleen. Siinä voi ihan hyvin nähdä toisen tähän maailmaan palaavan, jolle hymyillä ja jolta kysyä, että "mitä tykkäsit?".

    VastaaPoista
  6. Baareista en tiijä, mutta festareille tuli lähdettyä yksin seikkailemaan kun kavereiden rahatilanne ei antanut myöten. Siinä sitten vieraassa paikassa todellakin tuhansien ihmisten keskellä, ja silti aivan yksin.

    Siinä kohtaa oli kuitenkin pakko ottaa asenne kohdilleen, rohkaistua ja seikkailla itsevarmasti. Ennen kuin ehdin edes hakeutua sosiaalisiin tilanteisiin, tuli minua nykäisemään hihasta mies ja totesi:"Hei! Kävelit ohi ja näytit mielenkiintoselta. Mitä sä täällä yksin pyörit?"
    Toinen toimiva taktiikka oli vessajonojen jutustelu, ja yksinkertaisesti kiinnostavan näköisten ihmisten lähestyminen jollain nopealla kysymyksella yms.
    Seurasta siis ei ollut pulaa koko festareilla.

    Reagointi taas siihen, kun kerroin olevani yksin liikenteessä, yllätti. Kaikkien ensimmäinen kommentti oli, että olenpa hurjan rohkea! Ihmiset olivat aidon positiivisesti yllättyneitä, että olin tosiaan lähtenyt matkaan enkä luovuttanut kavereiden tehdessä oharit.

    Luulen, että asenteen ja sanavalmiuden ollessa kohdillaan, ei yksin pyöriminen missään ole ongelma, edes lähibaarissa. Vaatii kuitenkin aika paljon rohkeutta ja itsevarmuutta uskaltaa heittäytyä, yksinjäämisen pelko on todellakin vallitseva.

    VastaaPoista
  7. Jos festareille lähtee kuuntelemaan musiikkia, kaveriporukka tekee asiasta pikemminkin hankalampaa. Koska kenenkään musiikkimaku ei ole identtinen, joutuu porukassa tekemään kompromisseja kuunneltavien bändien suhteen, kun soittoajat tuppaavat menemään väkisinkin päällekkäin. Toinen vaihtoehto on tietysti, että kukin kuuntelee haluamaansa musiikkia, mutta silloinhan sitä onkin jo sitten yksin suuren osan ajasta.

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails