Minä-aika parantaa keskustelujen laatua. Kun ihminen antaa tarpeeksi aikaa itselleen, hän tutustuu itseensä paremmin. Hän tulee tutuksi omien mielipiteidensä ja näkökulmiensa kanssa. "Emmätiiä" ja "ihansama" -vastaukset vähenevät, kun ihminen oppii tietämään, mitä mieltä hän asioista on.
Minä-aika vähentää hermojen kiristystä. Jokainen meistä tarvitsee välillä aikaa, jolloin kukaan ei tivaa menemisiä tai tulemisia, ei roiku niskassa, ei pyydä, ei vaadi, ei odota. Kun saa olla itsensä kanssa rauhassa, alkaa hetken päästä jo kaivata sitä, että joku kyselee perään. Kun stressi vähenee, toisten ihmisten seura kuulostaa paljon paremmalta.
Minä-aika kasvattaa ikävää. Ikävöinti on tarpeellista, sillä se saa ottamaan yhteyttä. Ellei ehdi ikävöidä, ei tule soitettua, eikä piipahdettua kylään.
Minä-aika tekee onnelliseksi. Kun saa hyvällä omatunnolla tehdä juuri niitä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja rakkaita, ihminen tulee paremmalle tuulelle. Tämän hyvän tuulen nojalla on helpompi pitää yllä parempia ihmissuhteita.
Minä-aika opettaa toisten ihmisten merkityksen. Kun itsekseen pööpöilee, huomaa paremmin ne asiat, joissa toiset ihmiset ovat korvaamattoman arvokkaita. Itse ei osaa kaikkea, eikä pysty kaikkeen yksin, mutta kuinka sen huomaisi, ellei koskaan joutuisi itsekseen yrittämään?
Minä-aika on laatuaikaa.
Minä vietin minä-aikaa eilen ja ilmoitin, etten halua nähdä muita kuin Keplerin Hypnotisoijan hahmoja. Illalla teki kuitenkin mieli jo lähteä kaverin kanssa salille. Mitä sinä teit minä-ajallasi viimeksi? Olisitko minä-ajan tarpeessa?
Sunnuntaina vietin koko iltapäivän viettien minäaikaa, tuijotellen kattoa, syöden sipsin muruja pussinpohjalta ja kuunnellen Coldplay:n MyloXyloto-albumia.
VastaaPoistaMyös minä-ajalla alkavat aamut ovat kivoja, vaikka olisikin pieni kiire töihin / muille menoille, mutta kun ei tarvitse katsella ketään aamulla kun on juuri herännyt, ja saa olla vain hiljaa.
Mä oon eläny jonkunsortin minä-aikaa jo yli 100 päivää täällä ulkomailla ja sanon kyl että on jo vähän LIIKAA minä-aikaa... Noh, kohta sitä pääsee takas Suomeen ja en kyl aio olla päivääkään heinäkuussa yksin..
VastaaPoistaIida, kuulostaa ihan erihyvältä minäajalta tuo sunnuntai. :)
VastaaPoistaMiss Shi, rajansa todellakin kaikella, minä-ajallakin. :) Onneksi on Suomi, mihin palata ja ihmisiä, joiden kanssa olla.
Minä-aika kunniaan! Olen käyttänyt minä-aikaani viimeksi sohvalla pötköttelyyn, leffojen (lue: leffapinon) katsomiseen, lueskeluun ja bloggailuun. Tämä kaikki siis tapahtuu siinä sohvalla... viimeaikaiseen minä-aikaan on mahtunut myös mm. kahvakuulailua. Sitä ei voi tehdä sohvalla mutta ihan sohvan lähituntumassa kyllä.
VastaaPoista