torstai 12. heinäkuuta 2012

Ystävyys on epätäydellisyyksiä

Istuin illan ratoksi iltateellä, kun ystäväni päästi puolihuolimatta suustaan vuoden viisauden. Se meni jotakuinkin näin: "Virheet tekevät ihmisestä rakastettavamman. Jos toisessa ei ole mitään heikkouksia, eikä mitään virheitä, on ystävyys sellaisen ihmisen kanssa vaikeaa. Häntä ei voi koskaan auttaa, eikä hänen tukenaan voi olla. Ei synny symbioosia."

Tämä ajatus pysähdytti. Ajatellaan hypoteettisesti, että olisi olemassa ihminen, jossa ei olisi virheitä. Olisi ihminen, joka olisi aina hyväntuulinen, onnellinen, ongelmaton ja täydellinen. Entä, jos voisi olla ihminen, jolla ei koskaan menisi huonosti ja jolla ei olisi ikinä mitään hätää.

Mitä ystävyys hänen kanssaan olisi? 

Voisiko ihmiseen ikinä syntyä syvempää luottamusta, ellei sitä luottamusta koskaan testattaisi? Uskaltaisiko hänelle koskaan kertoa omista epätäydellisyyksistään, jos hän ei koskaan jakaisi omiaan? Hakisiko häneltä apua, jos tietäisi, ettei voisi koskaan maksaa tuota saatua apua takaisin?

Kuva: Grigory Kravchenko

Kaverit ovat niitä, joille kuuluu aina "ihan hyvää" ja joiden kanssa elo on enimmäkseen kivaa ja huoletonta. Ystävät sen sijaan ovat niitä, joiden synkätkin puolet ovat tulleet tutuiksi. Tuntuu siltä, että ystävyys vahvistuu sitä enemmän, mitä lujemmista karikoista yhdessä luovitaan.

Kaunista säätä ja hyviä puolia on helppo esittää kaikelle kansalle. Vaatii enemmän luottamusta, että voi näyttää arvet ja paljaat kasvot, kertoa murheet ja pyytää apua. Ehkä siinä on siis jotain perustavanlaatuisesti ystävyyteen kuuluvaa.

Täydellistä on vaikea rakastaa. Tasapaino säilyy, kun molemmissa on omat kolonsa ja särönsä. Kaiken järjen mukaan täydellisyys on myös valheellista, sillä ei kai sellaista olekaan, jossa ei särön säröä olisi? Jos varoo ja peittelee kaikkia virheitään, ei anna kenellekään mahdollisuutta kiintyä niihin.

Ystävyys ei pelkää heikkouksia, vaan haluaa auttaa, tukea ja välittää. Älkää siis peittäkö omianne, vaan antakaa ystävyyden lujittua niistä.




PS. Otan edelleen ehdotuksia vastaan siitä, minkä Random Act of Kindnessin toteutan ilmojen vähän viiletessä. Käy ehdottamassa jotain!

8 kommenttia:

  1. Olen itse alkanut viime aikoina järkyttää ihmisiä vastaamalla "Mitä kuuluu?"-kysymykseen rehellisesti, kertoen myös ns. negatiivisista asioista elämässäni. Mielestäni kyseessä on sen verran iso ja tärkeä kysymys, että sen käyttöä pitäisi punnita tarkemmin!

    VastaaPoista
  2. Tiedän pari ihmistä, jotka ovat ns. täydellisiä: aina iloisia, ei ikinä huonolla tuulella, aina sosiaalisia, kyselee toisten kuulumisia, eivät kiukuttele tai ärsyynny. Erona näillä on, että toinen on äärimmäisen fiksu, muttei tuputa omia mielipiteitään, toinen on maanläheisempi ajattelultaan. Eroja löytyy, mutta kummatkin voisivat olla tuonne täydellisyyden suuntaan, mutta he ovat kumpikin silti todella pidettyjä. Itse taas yritän olla virheetön.. ja olen saanut kuulla juuri siitä -liiasta yrittämisestä.

    VastaaPoista
  3. Veikkaisin että vuosia sitten tapahtunut tosi-tv formaattien suosion räjähtäminen perustuu osittain siihen että ihmiset yhtäkkiä tajusivat että ei ne telkkarissakaan olevat ihmiset taida olla täydellisiä.

    Pienet kuprut ja vinoumat viehättää, ne ovat tarttumapintaa. Muutenhan kaikki näyttelijätkin ja mallit olisi jo korvattu tietokonehahmoilla.

    Kuulumisten kyselyyn en minäkään aina jaksa vastata ihanhyväätä. Mutta ns. rehellisesti vastatessa on myös helppo sortua turhaan negatiivisuuteen. Saattaa johtua jostain semmoisesta että ikävät asiat vaativat aivotyöskentelyä ja ovat siten enemmän pinnalla, positiivisia juttuja ei välttämättä tule kelailtua niin paljon.

    VastaaPoista
  4. Onko Hannu Hanhella ystäviä lainkaan? Kukaan lukenut tällaista?

    Paikallisessa sanomalehdessä oli joku vuosi takaperin kolumni, jossa pohdittiin, että keitä on ne tavikset. Valitettavasti pikainen googlailu ei tuota tulosta, mutta eräs havainto meni kutakuinkin näin:

    Pienellä paikkakunnalla oli käymässä yksi julkisuuden henkilö, jonka vierailu luonnollisesti kiinnosti suurta osaa kylän väestöstä. Julkkisvieraan lähtemisen jälkeen oli keskustelua siitä, mitä mieltä asukkaat olivat vierailusta. Tähän eräs totesi, että kaikista positiivisin yllätys vierailussa oli, että hän on aivan tavallinen ihminen. Ikään kuin raskas lasti olisi monen harteilta poistunut tämän huomion myötä.

    Suurin osa ihmisistä -- ellei kaikki -- on tavallisia, ja tavallisuus on parasta.

    VastaaPoista
  5. Mistä aloitan?

    Juuso, "mitä kuuluu?" on jännä rituaali. On hyvä välillä rikkoa niitä. Aiheesta oli muuten puhetta aiemminkin, nimittäin täällä!

    19, ehkä ero onkin siinä, että peitteleekö virheitään ja yrittääkö olla täydellinen vai onko oikeasti sattunut syntymään satakunta kultalusikkaa suussa ja tusinan onnellisen tähtitaivaan alla. En usko, että kukaan on jälkimmäistä, mutta monella on kiusaus olla ensimmäistä. Niillä täydellisimmiltäkin vaikuttavilla on varmasti omat heikot hetkensä ja murheelliset päivänsä ja silloin ne todelliset ystävät punnitaan. Lisäksi haluaisin heittää ilmoille pohdinnan siitä, että onko mahdollista, että täydelliseltä vaikuttava ja erittäin pidetty ihminen olisi sittenkin vailla läheisiä ystäviä?

    jyrik, "Pienet kurput ja vinoumat viehättää, ne ovat tarttumapintaa." <3 Uusi lempilauseeni. Ja kyllä, negatiivinen painaa mieltä tuplat positiiviseen verrattuna, joten ei se ole ihmekään, että ne on päällimmäisenä mielessä.

    Niko, mitä mä omia Ankka-aikojani muistelen, niin ei sillä Hannulla kauheasti ystäviä tuntunut olevan.

    Tavallisuus on erittäin parasta. Lisäksi parasta on se, että jokainen tavallinen on omille lähimmilleen äärimmäisen erikoinen, erityislaatuinen, merkittävä, tärkeä ja paras.

    Raunio, kiitoksia! :) <3

    VastaaPoista
  6. Nämä sun tekstit on kyllä aivan mahtavia, sillä oon useesti miettiny et oonko ainut joka miettii tällaisia asioita. Sun tekstejä lukiessa ajatukset omista erilaisista kaverisuhteista selkeytyy ja niihin saa myös uusia näkökulmia. Täytyy myös myöntää, että oon useasti palannut sun blogiteksteihin, jos omissa kaverisuhteissa jokin asia on mietityttänyt, josta sä oot kirjottanut.. jotenki tullut sen jälkeen hyvä mieli eikä sitä asiaa oo tarvinnut miettiä sitten enää =)
    Tää sun uusin teksti kuvaa niin hyvin yhtä mun kaverisuhdetta, jossa kaikki on oikeastaan täydellistä mut oon aina miettinyt et mikä siinä silti mättää, kun tän tyypin seurassa ei pysty olemaan täysin oma itsensä.. mut se siinä just on et se on aina niin täydellinen et ei siinä viitti sit ite rueta selittää omista mieltä painavista asioista, kun sille kuuluu aina ''mahtavaa''.
    Kiitos vielä upeista blogiteksteistä ja ajatusten selkeyttämisestä <3

    VastaaPoista
  7. Ihana anon, kiitos!! <3 Tämä oli ihan mahtava palaute. On niin suurenmoista kuulla, että jollain, mitä minä päästäni ja sydämestäni kirjoitan, on jollekulle jotakin merkitystä. On ihan mielettömän palkitsevaa tietää, että joku saa näistä minun avioituksistani jotain ja että niitä luetaan, siis etten kirjoita tyhjille internetin seinille.

    Ihanaa. Kiitos. Jee! <3

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails