torstai 22. marraskuuta 2012

Määrittele oma todellisuutesi

Noniin, nyt seuraa toinen hyvä ajatus, josta puhuimme siskon kanssa. Se käsitteli todellisuutta ja miten paljon siitä voimme itse luoda sanoillamme ja ajatuksillamme. Se meni jotenkin näin.

Tunnustin siskolleni - ja nyt teille - että minulla on toisinaan tapana jutella yksikseni tietokoneen ääressä. Kerran pysähdyin kesken lauseen ja jäin miettimään, että mitäköhän vastapäisen talon asukkaat ajattelevat, jos sattuvat katsomaan ikkunasta, kun naapuritalon tyttö horisee keskenään.

Sitten mietin, että jos minulla on Skype päällä ja juttelen vaikka Tapiwan kanssa, puhun silloinkin yksinäni näytölle. Kuitenkin kun minulla on sille hyvä syy, ei minua hävetä ollenkaan, vaikka joku naapuri näkisikin. Vaikka eihän se naapuri sitä syytä näe!

Tästä pääsimme siskon kanssa keskustelemaan todellisuudesta ja siitä, miten paljon määrittelemme tekemisiämme sen kautta, kuka näkee ja mitä näkee.

Minulla on tuttavia, jotka ovat työttömiä. Heitä usein ahdistaa mennä paikkoihin, jossa on uusia ihmisiä, sillä vääjäämättä ennemmin tai myöhemmin eteen tulee tuo tuttu kysymys: "Mitä sinä teet työksesi?" On totta, että työ on niin suuri osa elämäämme, että siitä on hyvä aloittaa tutustuminen. Se ei kuitenkaan ole alkuunkaan ainoa tai edes tärkein meitä määrittävä tekijä!

No se ei nyt kuitenkaan ole tämän kirjoituksen pointti. Vaan pointti on se, että monesti työttömiä ahdistaa oma työttömyys osittain ihan tarpeettomasti. Otetaan hypoteettinen tilanne, jossa yksi on työtön siksi, että sai potkut YT-neuvottelujen tuloksena, yksi on työtön työkyvyttömyyden takia ja yksi on työtön siksi, että irtisanoutui etsiäkseen jotain mielekkäämpää tehtävää.

Kolme syytä, yksi täysin samalta näyttävä tilanne: ihminen on työtön. Jostain syystä kolmatta ahdistaa hyvin paljon vähemmän kuin ensimmäistä, jota ahdistaa todennäköisesti vähemmän kuin toista. Vaikka ajattelisi, että on häpeällistä olla työtön, jos työttömyydelle on jokin hyvä ja vähemmän häpeällinen syy, se muuttuu vähemmän häpeälliseksi asiaksi.


Täysin pätevä syy jutella tietokoneruudulle.

Kuitenkin paljon pahempi, kuin olla työtön, on olla työssä työkyvyttömänä. On pahempi olla epämielekkäässä työssä joka päivä kahdeksan tuntia, kun voisi myös irtautua ja etsiä elämälleen uudenlaista suuntaa. Ja YT-neuvottelut... no niille nyt ei vaan voi mitään. Miksi sitä pitäisi hävetä?

Siksi on mielestäni aivan järkevää suhtautua omaan työttömyyteen vähintäänkin neutraalisti. Jos joku kysyy, että "mitä teet työksesi", voi sanoa, että "en tällä hetkellä mitään, kun etsin elämälleni uutta suuntaa". Ja se on ihan ok! Ei kysyjän tarvitse tietää työttömyyden syytä. Vastaukseksi riittää se, miten työtön itse oman tilansa sillä hetkellä kokee ja määrittelee.

Tämä pätee moneen muuhunkin asiaan elämässä: jos oletamme, että keskustelukumppani automaattisesti tuomitsee olemisemme, sanomisemme ja tekemisemme, emme uskalla mennä tutustumaan uusiin ihmisiin. Usein ihmiset suhtautuvat kuitenkin varsin neutraalisti ja tuomitsematta. Ja aina asiat voi esittää siten, että niissä ei ole mitään tuomittavaa.

Ei kannata olettaa, että naapuri ajattelee minun olevan seinähullu. Kannattaa ennemmin olettaa, että naapuri uskoo minun vain puhuvan Skypessä. Minähän sen todellisuuden vain tiedän ja määrittelen.

Vai olenko ehkä sittenkin seinähullu? Minkä osan todellisuutta sinä haluaisit määritellä neutraalisti?

6 kommenttia:

  1. Seinähullu = henkilö, joka juttelee itsekseen omalla Facebook-seinällään? Vai väitätkö vastaan?

    Muistan, että kun takavuosina olin työtön, tunsin juuri noin, kuin kuvailet. Esittäytyminen vain opiskelijana tapaamisissa, joissa osallistujilla oli toinen toisiaan hienompia titteleitä ja taustaorganisaatioita, sai olon tuntumaan kovin vähäpätöiseltä.

    Tuona aikana, kun opinnot olivat tauolla, ei kalenterissa ollut juuri mitään, joten se oli oikeastaan täynnä mahdollisuuksia. Kun sen sitten tajusin, saatoin lähteä kesken päivän vaikka pitkälle rauhalliselle kävelylle metsäpolulle tai kiireettömälle kierrokselle kaupungille, tarkkailemaan ihmisiä ja keskustan vilinää.

    Nyt on töitä ja kalenteri täynnä. Sen sijaan sivilisääty ja ajottainen selitysvelvollisuus sinkkuudeesta on vastaava tilanne, jossa on vaikea itse määritellä todellisuutta itselleen mieluisella tavalla, kun kaikki ympärillä olevat tekisivät sen niin mielellään niin paljon paremmin.

    Näin tähän aikaan vuodesta voisi loppukaneettina lainata sesongin laulua "joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä". Kauas ei siis onneksi tarvitse lähteä.

    VastaaPoista
  2. Dear 19, :D Kyllä, varsinainen seinähullu.

    Oivalluksesi ajan suomista mahdollisuuksista on hyvä. Koska muulloin ihmisellä on käsissään niin paljon vapaa-aikaa? Toki, kun vapaa-aika on tavallaan pakollista, siihen ei osaa suhtautua asiana, josta pitäisi olla iloinen. Mutta jos osaisi ottaa ilon irti, sitä varmasti muistelisi lämmöllä sitten, kun työnteko vie kaiken ajan.

    Itsekin saan melko usein selitellä siviilisäätyäni ulkopuolisille. Mutta minä määrittelin niiltä osin todellisuuteni niin, että olen mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa. Kyseleville vastaan juuri niin, että "lakkaan olemasta sinkku sillä samalla sekunnin siunaamalla, kun löydän rinnalleni sellaisen ihmisen, jonka kanssa lakkaan haluamasta olla vapaa". Eipä ole jatkokysymyksiä sen jälkeen kuulunut.

    Ja joulumaa, se on mun sydämessäni aina! Oonhan ihan jouluhörhö, kuten viime vuoden soivasta joulukalenteristakin voinemme päätellä. :)

    VastaaPoista
  3. Yliopistoja käyneenä saatat tietää panoptikon-käsitteen. Se on siis rakenne jolla annetaan ihmisten ymmärtää että heitä tarkkaillaan, jotta he myös käyttäytyisivät sen mukaisesti. Kovin syvällisesti en ole aihetta tutkinut, mutta tämän kirjoituksen kohdalla se palautui taas mieleen.

    Jotenkin kuvaavaa on, että panoptikon on alun perin vankilaa varten suunniteltu rakenne, siis ihan pohjapiirros.

    Jännästi mainitsit tässä myös vapauden menetyksen, vaikka en nyt tiedä liittyivätkö nämä asiat toisiinsa mitenkään.

    Ja joulusta tulee aina mieleen Die Hard, paras jouluelokuva. ^__^

    Haen takkini.

    VastaaPoista
  4. jyrik, rupesin kirjoittamaan sulle hyytävän jäätävän pitkää vastausta, mutta tulin siihen tulokseen, että siitä voisi oikeastaan kirjoittaa kokonaisen jutun. Siis teen niin, se tulee ulos huomenna. Kiitos hyvästä ideasta. ;)

    Lisäksi: parhaat kaksi jouluelokuvaa ovat Holiday (vai jopa The Holiday) ja Love Actually (liekö Rakkautta vain käännetyltä nimeltään). Lisäksi ajattelin tänä vuonna lisätä repertuaariin Nightmare Before Christmasin, sillä - häpeäkseni kyllä - en ole sitä vielä nähnyt.

    Miks haet takin, ooks menossa jonneki?

    VastaaPoista
  5. eikö "hyytävän jäätävän pitkään vastaukseen" ole ihan asianmukaista varautua takilla? ;D

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails