maanantai 11. helmikuuta 2013

Ei logiikkaa, kun logistiikkaa

Taas tuohduttaa vähäsen. Siksi kiukuttelen teille tänään huomaavaisuudesta, logistiikasta ja siitä, miten ne kaksi eivät tosiaankaan kohtaa toisiaan.

Olen teille monta kertaa ehdotellut ajatusmallia, jossa huomaavaisuus ei olisi suuria tekoja vaativa ponnistus vaan hyvin pieni ele. Huomaavaisuuden pitäisi olla arkiajattelussa sitä, että nostetaan katse maasta, katsotaan toisiamme silmiin, tiedostetaan muiden ihmisten tasavertainen olemassaolo ja kunnioitetaan sitä. Mutta kun ei.

Exhibit A:  


Kun aikanaan olin vielä tavaratalossa töissä, tuli pakkasten ollessa kovimmillaan ykköskerroksessa ovien läheisyydessä työskennellessä aika lailla vilu. Liukuovet ovat auki jatkuvasti ja tuulikaapista ei ole apua edes nimeksi, kun miinus kaksytasteinen ilma vyöryy ovesta sisään. Myyjien jäätymisen lisäksi ei ole kovin energiatehokasta tämä.

No, tästä syystä tavarataloista laitetaan puolet liukuovista kiinni, jotta kylmä ilma jäisi tuulikaappiin, eikä tulisi tavarataloon sisälle aivan hyytävällä tarmolla. Tästä kuitenkin seuraa kaksi lieveilmiötä:

Lieveilmiö 1:  

 

Tuohtunut keski-ikäinen mies tulee huutamaan kassalleni naama ja takaraivo punaisena, että "Nyt jumaliste nuo kaikki ovet auki. Tämä on asiakasta nöyryyttävää pelleilyä tehdä tämmöisiä esteratoja tänne, että ovet auki ja pikkusen sassiin." En liioittele.

Lieveilmiö 2: 

 

Sata ihmistä survoutuu kerralla tuulikaappiin lämmittelemään eikä täten tuulikaapissa mahdu kulkemaan. Lisäksi liukuovet ovat entistä enemmän auki, koska liiketunnistimet luulevat kaiken aikaa, että joku haluaa sisään tai ulos.

Se siitä huomaavaisuudesta. Mitä siitä, että myyjät jäätyvät tai että ihmiset eivät pääse kulkemaan. Kunhan minä nyt vaan saan mennä just siitä mistä haluan ja lämmitellä bussia odotellessa tuulikaapissa, kun en osaa pukeutua talvisäähän sopivasti, niin muusta viis. Minä, minä, minä -mania elää ja voi paksusti. Etenkin talvisin.

Epäloogista logistiikkaa Dublinissa.

Exhibit B: 

 

Yliopistoissa, museoissa ja muissa julkisissa tiloissa on hyvin usein pyörätuolilla kulkevia varten asennettu sähköinen ovenavausjärjestelmä, jotta hekin pääsisivät sisään. Huomaavaista. Toki silloin, kun ovia on vain yksi, sähköovi aukeaa ja pysyy auki huolimatta siitä, meneekö ovesta pyörätuolilla vai kävellen.

Mutta kun niitä ovia on kaksi, kolme tai jopa neljä, niin millä järjellä 95 % käyttää pyörätuolille tarkoitettua sähköovea? Ymmärrän tämän, jos on kävelykepit. Jopa, jos on molemmissa käsissä jotain painavaa. Mutta että terveet, kahdella vapaalla kädellä ja kahdella jalalla varustetut nuoret ja aikuiset painelevat sähköpainiketta ja marssivat avonaisesta ovesta sen sijaan, että viitsisivät rasittaa itseään sen verran, että avaisivat oven? Pullamössösukupolvipa tosiaan.

Ja niille, jotka nyt ajattelevat, että "SOU??!?": 1) Turhaa sähkönkulutusta. 2) Ovet pysyvät auki ja taas ulkoilma virtaa sisään, jolloin kalliilla sähköllä talvisin lämmitetty ja kesäisin viilennetty ilma virtaa ulos. Energiatehokasta ja järkevää?


Exhibit C: 

 

Juna saapuu asemalle, lentokone kentälle, hissi oikeaan kerrokseen. Ovet aukeavat. Sisään tunkee kauhealla apinan raivolla joukko ihmisiä ennen kuin entiset ehtivät ulos. Miksi? Sisään ei mahdu, ennen kuin entiset ovat poistuneet. Juna ei lähde mihinkään, ennen kuin entiset ovat päässeet ulos ja uudet sisään. Änkemällä ja tunkemalla ei pääse montaakaan sekuntia aikaisemmin yhtään mihinkään.

Missä on huomaavaisuus? Missä on maalaisjärki? Missä on looginen logistiikka? Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?

Nyt saattoi kyllä käydä niin, että sanoistani poiketen tuomitsen vähäsen. Enimmäkseen kyse on kuitenkin siitä, että nainen ei nyt vain yksinkertaisesti ymmärrä tämmöistä käytöstä alkuunkaan.

Ymmärrätkö sinä?

6 kommenttia:

  1. Näille todistuskappaleille yhteinen nimittäjä vaikuttaisi olevan korkea "ihmistiheys". Kaikkien esimerkkien edellytyksenä on se, että väkeä on tilaan nähden runsaanpuoleisesti. Tapahtuisiko tällaista jossain maaseudulla? Siellähän kuulemma saatetaan jopa moikata tuntemattomia.

    Kun porukkaa on ympärillä liikaa, alkaa kanssaihmisten arvo kokea inflaatiota. Oma selviytyminen -paikasta toiseen pääseminen, aikataulun pitäminen tai lämpimänä pysyminen- vaihtaa tärkeysjärjestyksessä paikkaa toisten huomioimisen kanssa.

    Vaikka tykkäänkin kaupunkikulttuurista, en varmaan ikinä opi sulattamaan sen lieveilmiöitä.

    VastaaPoista
  2. Sähköovivalitus tuntuu jotenkin ylireagoinnilta.
    1) Sähköinen ovenavaus ei varmasti vie ihan hirveää määrää sähköä suhteutettuna rakennuksen kokonaiskulutukseen. Yleensä sähköä käytetään milloin mitenkin ihan järjettömästi julkisissa rakennuksissa ja sähköovet ovat pienin lovi siinä budjetissa. Rakennuksen sähkönkulutus tai sen tehokkuuden valvonta ei myöskään ole ongelma asiakkaan ratkaistavaksi.

    2) Usein on myös niin, että asiakas ei voi mitenkään tietää toimivatko ovet sähkömekanismin lisäksi myös ihan normaalisti avaamalla kohtuullista voimaa käyttäen. Täällä ainakin on rakennuksia missä sähköisellä avausmekanismilla varustetut ovet ovat niin raskaita, että on typerää kiskoa käsin niitä auki kun avauspainike on jo menomatkalla tyrkyllä. Varsinkin kun tuntuu että se on nimenomaan se avausmekanismi mikä aiheuttaa vastuksen, eikä tiedä voiko se esimerkiksi pidemmän päälle hajota siitä että oven koittaa manuaalisesti avata kun sähkömekanismi on kytkettynä päällä. Tietysti sinun oman kokemuksen tilanne voi olla hyvinkin erilainen lähtökohdiltaan, mutta eikö ole mitenkään mahdollista ajatella että ne kyseiset ihmiset käyvät tai ovat käyneet monessa muussakin paikassa ja toimivat kokemuksiensa perusteella automaattisesti sen kummemmin ajattelematta tuleeko joku nyt vihaiseksi jos avaan tämän oven tavalla X. Eiköhän yleensä ajatukset pyöri ihan muissa asioissa.

    Tästä tulee vähän mieleen eräs sivusto missä asiakaspalvelutyössä olevat ihmiset valittavat (valittavista tai muuten vaan heidän mielestään vaikeista) asiakkaista ja aspalla tuntuu olevan vähintään yhtä suuri sokeus asiakasta ja asiakkaan näkökulmaa kohtaan kuin toiseenkin suuntaan.

    Voisiko se myyjäkin sitten pukeutua alakerran lämpötiloihin sopivalla tavalla jos kerran ulkona paleleva ei saa tulla sisälle lämmittelemään? Suurissa tavarataloissa tai suosituissa liikkeissä liukuovet menevät muutenkin jatkuvasti auki ja kiinni. Ja ainakin ne liikkeentunnistimet joita minä olen kohdannut nimenomaan tunnistavat liikkeen ja liukuovet menevät kyllä kiinni jos seisoo paikallaan välitilassa.

    Vähän pisti ärsyttämään jonkinlainen muiden näkökulmien huomioonottamattomuus tekstissä, jossa kritisoidaan että ihmiset eivät ajattele muita kuin itseään. Eikö sinunkin teksti ollut lähtöisin siitä että ajattelit itseäsi ja omaa parastasi; muiden pitäisi tehdä niin kuin sinä sanot ja ajattelet jotta sinua ei ärsyttäisi. Otan muut ihmiset huomioon ja osaan käytöstavat vaikka tästä sellainen kuva ehkä tuleekin, että olen juuri mainitsemallasi tavalla käyttäytyvä ihminen, joka ottaa tekstisi henkilökohtaisena kritiikkinä. Eniten kuitenkin ärsyttää se kaksinaismoralismi, jota tässäkin esiintyy.

    Toki jotain otan henkilökohtaisesti ja ihan senkin takia ärsyttää. Esimerkiksi se, että kylmällä ilmalla osaan kyllä pukeutua ihan asiallisesti välittämättä toppahousujen ja villasukkien epätrendikkyydestä, mutta en voi sille mitään että palelen aina talvella ulkona. Jos en heti, niin sitten viiden minuutin kuluttua. Tule siinä sitten valittamaan minulle että en ole pukeutunut asiallisesti kun kuka tahansa muu hikoilisi kuin pieni sika samoissa tamineissa. Toisaalta kaikki ihmiset eivät myöskään halua hikoilla toppavaatteissa kauppojen sisätiloissa ja valitsevat sen takia kevyemmän vaatetuksen...

    Vielä tuosta ovien sulkemisesta niin, että tuulikaappiin muodustuu "kulkurata". Jos ajattelee jotain hätätilannetta, voi kyseinen tapa sulkea ovet olla jopa vaarallinen. Pullonkaulat eivät ole hyvä asia. Varsinkin jos pullonkaulan muodostaa ovet jotka eivät aukea normaalilogiikan mukaisesti... Ja ymmärrän kyllä hyvin ihmistä jota ärsyttää jouluruuhkassa tuolla tavalla suljetut ovet, kun ihmisiä olisi menossa joka suuntaan ja jokaisen pitää henkilökohtaisesti tajuta tuulikaapissa mitkä ovet aukeaa ja mitkä ei. Ei ihan hirvittävän sujuvaa liikennettä. (Kyllä, kaukaa haettuja tilanteita, mutta helposti muita näkökulmia silti keksii kun vähän miettii ja koittaa _ymmärtää_)

    VastaaPoista
  3. Anonyymi, ihanaa! Välillä pelkään olevani liiankin sovinnainen, kun täällä harvoin kukaan on kanssani eri mieltä mistään. Mutta selvästikään en ole, kun sain sinut närkästymään. Kiitos pitkästä ja hyvästä vastauksesta.

    No ensinnäkin. Vedän tähän nyt vanhan kunnon filosofisen ajatuksen: Siitä miten asiat ovat, ei pidä päätellä, miten niiden pitäisi olla. Siis sillä, että laitoksissa käytetään muutenkin sähköä järjettömyyksiin ei voi perustella sitä, että yksittäiset ihmiset tekevät laitoksen puitteissa samoin. Juuri tästä "nokun mitä tämä yksi roska tässä tunkiossa enää vaikuttaa" -ajattelumallista seuraa se, ettei mikään koskaan muutu. Ymmärrän, että ensisijaisesti vastuussa ovat laitoksen omistajatahot, mutta jos voi itse pienillä teoilla vähentää sähkönkulutusta ja ympäristökuormitusta, eikö niin kannata tehdä?

    Ja toisaalta juuri tämän sähkönkulutuksen vuoksi ne ovet on laitettu osittain kiinni. No toki työntekijät voisivat vetää toppatakit päälle, mutta ainakin siinä tavaratalossa, jossa minä työskentelin, meille oli määrätty työvaatteet, joihin ei kuulunut toppatakkeja. Joten tavaratalon ratkaisu ei ollut ostaa kasapäin toppatakkeja vaan laittaa ovet osittain kiinni, mikä paransi lämpötilaongelmaa huomattavasti. En kuitenkaan enää työskentele kylmässä tavaratalossa, joten itsekkäistä syistä en tätä varsinaisesti tuonut julki. Tai no, itsekäs syy toki se, että kun kiukutti, niin purin sen tänne. Mutta sikäli ajattelin kyllä niitä kaikkia myyjiä niissä lukuisissa tavarataloissa, jotka kärsivät kylmyydestä työssään. Kuka haluaisi palella kahdeksan tuntia putkeen?

    Sikäli siis myös ymmärrän, että jos olet kovin viluista sorttia, haluat mennä tuulikaappiin lämmittelemään. Ja ilmeisesti kuulut siihen fiksuun väestönosaan, joka asettuu tuulikaapissa ovien edestä sivuun. Näin ei kuitenkaan valtaosan ajasta ole asian laita. Suurin osa seilaa kaapissa keskellä kulkuväylää ja aktivoi ovien liikkeentunnistimet. Enkä usko hyvällä tahdollakaan (vaikka yleensä olen melko hyväntahtoinen), että jokainen olisi talvikeliin nähden sopivasti pukeutunut ja siitä huolimatta viluissaan.

    Olet oikeassa siinä, että sähkömekanismi aukaisee oven joka tapauksessa ja siinäkin, että on älytöntä väkisin riuhtoa ovea auki, kun sähkömekanismi aktivoituu puolessa välissä joka tapauksessa ja sitä ennen oven riuhtominen on tuskallista. Huomioin tämän tekstissä. Kiinnitinkin huomiotani sellaisiin tilanteisiin, jossa vieressä on vaihtoehtoinen ovi, jota voisi käyttää. Siis ihan selkeästi erikseen merkitty invaovi ja tavallinen. Siitä huolimatta marginaalissa ovat ne, jotka menevät tavallisesta ovesta omilla lihaksillaan.

    Luonnollisesti ihmiset toimivat arkikokemuksensa pohjalta ja saattavat painaa sähköpainiketta vaistomaisesti. En tuomitse kaikkia sähköovien käyttäjiä. Mutta kun me tätä kyseistä asiaa ystävän kanssa juuri menneenä lounastuntina ihmeteltiin, niin päätin lisätä sen mukaan.

    "Eikö sinunkin teksti ollut lähtöisin siitä että ajattelit itseäsi ja omaa parastasi; muiden pitäisi tehdä niin kuin sinä sanot ja ajattelet jotta sinua ei ärsyttäisi."

    Tavallaan. En kuitenkaan toivo, että ihmiset lakkaisivat tönimästä hisseissä, valittamasta ovista tai jäämästä keskelle käytäviä siksi, ettei minua ärsyttäisi vaan siksi, että se olisi logistisesti järkevää, käytännöllistä ja huomaavaista ihan kaikkia kohtaan.

    Luonnollisesti tekstini oli kärjistys ja yleistys, eikä jokaiselta näkökulmalta asioita pohtiva logistiikka-analyysi. Kyllä minä monia näkökulmia ymmärrän.

    En kuitenkaan ymmärrä, miksi käyttää ehdoin tahdoin sähköovea, jos muitakin vaihtoehtoja on. En ymmärrä, miksi pitää tunkea hissiin tai junaan, ennen kuin entiset ovat ehtineet alta pois. En ymmärrä, miksi täytyy tukkia koko tuulikaappi. Jos sinne ei mahdu järkevästi, niin sinne ei yksinkertaisesti mahdu.

    Toivottavasti tämä vähän selvensi kaksinaismoralismiani. Minun ei ollut tarkoitus olla epähuomaavainen mielipiteissäni, mutta toisaalta olen iloinen, että tuohduit ja kirjoitit hyvän vastauksen. :)

    Liis

    VastaaPoista
  4. 19, sepä se. Mitäpä tuosta yhdestä randomtyypistä tuossa. Maalla jokaisella randomtyypillä on mimi, tausta ja tarina. On vaikea töniä Mattia, kun Matti on sieltä Kivikon talosta ja sillä se lehmäkin meinäsi käsiin kuolla.

    VastaaPoista
  5. Näin pienen paikkakunnnan asukkina voin sanoa että tällaista tapahtuu myös täällä. No, sähköisiä ovenavaajia ei täällä taida olla missään ovessa mutta näitä tuulikaappiin parkkeeraajia löytyy kyllä. Yhtenä esimerkkinä se kun itse joudun päivittäin käyttämään matkahuoltoa ja melkein joka päivä saa harjoitella pujottelemista että pääsee sisälle. Jos este ei ole tuulikaapissa niin se löytyy suoraan oven edestä, missä kymmenkunta yläasteikäistä päivystää posket lommolla syöpäkäärylettä polttaen ja maahan räkien.

    Itse en muuten ymmärrä tuotakaan, miksi pitää aina tupakoida siinä oven edessä.

    Nämä kaikkihan ei ole pelkkien nuorison aiheuttamaan ongelmaa vaan tällä tavalla toimijoita löytyy myös vanhemmista ihmisistä. Mitä väliä muilla on kunhan itsellä on hyvä olla. Mitä sitä turhaan muita ajattelemaan. Hermo tuollaiseen ajatteluun itsellä ainakin menee helposti.

    -cmyk-

    VastaaPoista
  6. -cmyk-, niin, ei se epähuomaavaisuus ole mikään massasidonnainen asia, vaikka ihmispaljous tuota välinpitämättömyyttä selkeästi lietsoo.

    Pitäisi malttaa pysytellä itse rauhallisena (tiedän, vaikeaa) ja ystävällisesti huomauttaa, että toiset sulkevat kulkuväylän. Mutta myönnettäköön, että jos joku tormaa esimerkiksi hississä päälleni, kun yritän tulla ulos, saataa huuliltani varkain livetä, että "jahas, no olikohan tuokin tarpeellista". Vaikka kuinka tiedän, ettei se sanominen ole tarpeellista, tuollainen puusilmäisyys kyllä kireimpinä päivinä kiukuttaa aika lailla.

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails