torstai 23. toukokuuta 2013

Hyvää syntymäpäivää sinulle, Alaks!

Jaa, että minkälaista hommaa? Alaks olee? täyttää tänään kolme vuotta! Melkosta hommaa siis. Täytyy ehkä syödä vähän kakkua sen kunniaksi. Syökää tekin, sillä kakku on hyvää. :) 

Teillä on tähän myös erityinen lupa, sillä olette rustanneet kolmen vuoden aikana Alaksiin yli 1600 kommenttia! Tarkalleen ottaen 1644 kolmessa vuodessa, tekee 548 vuodessa, keskimäärin 1,5 kommenttia päivässä. Mieletön homma, kiitos jokaiselle. ♥

Osa teistä on tullut kanssani koko matkan ja siitä kiitollisena olenkin poiminut pitkäaikaisimmilta ja ahkerimmilta kommentoijiltani heidän ensimmäiset kommenttinsa. Koittakaahan arvata lunttaamatta, mihin juttuun kommentit liittyvät. ;)


Hanna: 


Minä kävin viikonloppuna ihan verkostoitumistapahtumassa Sometime2010, jossa tuli kohdattua sekä tuttuja että tuntemattomia. Sanoin todellakin "Moro!", videostreamiinkin.

Mun pyykkituvassa (lue: yhden hengen talouden kylppäri) ei kyllä juuri pääse morjestelemaan kuin itseään.
24. toukokuuta 2010 13.02

jyrik:


Itse en lisäisi missään nimessä työtovereita tai esimiehiä. Siinä menee jokin kriittinen raja mulla. Ehkä siksikin jos tulee feisbuukattua työajalla, kjäh kjäh. Työsuhteen päätyttyä heitä saatan lisätäkin.

Tuntuu oudolta lisätä vanhat koulututut ihan vaan sen takia että joskus on käyty samaa koulua, jos siihen aikaan tai sen jälkeenkään ei ole ollut mitään muuta yhteistä.

Toisaalta olen lisännyt joitakin ihan tuntemattomia huvin vuoksi tai pelkästä mielenkiinnosta. Joskus tämä on saanut aikaan ihan konkreettisia käänteitä elämässä. Esimerkiksi nykyinen asuntoni löytyi henkilön kautta johon tutustuin ensin vain Facebookin kautta. 
26. toukokuuta 2010 16.21
 

Mikael:


Haa haa - parhautta on reissatessa kun pääsee kaupassa kysymään; mikä valuutta tässä maassa käy?
26. toukokuuta 2010 20.08

 

RH:

Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat maanmittauslaitoksen mittausTOLPILLA? Mutta kyllähän aina tervehdyksestä tulee hyvälle tuulelle. Esim. tänä aamuna työmaan pihalla tuntematon nuori mies sanoi minulle *Huomenta*, hyvä alku päivälle.
28. toukokuuta 2010 21.50

 

Pertti Huotari:

Ystävä on luotettava eikä lakkaa pitämästä siitä, jonka ystävä on, mistään syystä.
-en osaa yhdellä lauseella.
30. toukokuuta 2010 15.52

 

Voti:


Niiii.. kuten puhuttiinkin, eikös toi treffikulttuuri ole peräisin jenkkisarjoista ja -leffoista.. miten se "lähetäänkö elokuviin?" sopiikaan suomalaiseen kulttuuriin? Kyllä kai media vaikuttaa siihen miten ihmissuhteissa toimitaan.. ja treffithän on ihan kivojakin.. mutta vähän pintapuoliselta se hattaransyöminen välillä tuntuu.. ainakin meikäläisen näkökulmasta.

Salkkarit, iltalehti, sex and the city.. Nyt kun pääsin vauhtiin, niin.. halutaanko me nyt ihan oikeasti elää saippuasarjassa... Ja ennenkaikkea, missä saippuasarjassa? Mun puolesta vois olla reilusti enemmän Serranon perhettä ja Fireflytä. (Viimeisimmässä ei romantiikkaa ainakaan haettu treffien avulla, mutta kyllä, kyllä siinä silti oli rakkautta ja romantiikkaa..)

Ja et sie oo hirmusen pelottava.
6. kesäkuuta 2010 16.28



ultrix: 


 "Valtaosa ihmisistä tykkää puhua itsestään. On tarve kertoa, mitä on tehnyt, miksi on tehnyt ja kenen kanssa. Siitä kai Facebookin statuspäivityksetkin ovat esimerkki. Ihmiset haluavat jakaa, puolittaakseen murheensa ja tuplatakseen ilonsa."

Niin totta. Ja tässäkin eri sosiaaliset mediat toimivat eri tavoin: Twitter ja blogit ovat usein varsin yksisuuntaisia tiedotuskanavia (itse aforisoin ja muutenkin heitän sinne päässäni vellovia ajatuksia post-it-lappujen asemesta), kun taas Qaiku, johon vasta olen tutustumassa on kuin IRC-galleria noin vuosina 2001-03, eli yhteisöllinen pienehkö piiri, jossa kuulumisia kommentoidaan porukalla.

Lärvikirja lienee varsin kaksisuuntainen, itse en siellä vieläkään sijaitse. Mutta ilmeisesti lähinnä kaksisuuntainen, eli ei yhteisöllinen Qaikun tyyliin.

Livenä meikäläisellä käy liian helposti sillä tavalla, että joku kysyy minulta kuulumisia ja kerron, mitä nyt kuuluu, mutta unohdan kysyä itse, mitä toiselle kuuluu.
19. elokuuta 2010 10.28

maikkiainen: 

Ismo on perusasioissa kanssani samaa mieltä, vaikka kuunteleekin erilaista musiikkia ja tykkää erijutuista kuin minä.

Unohdit nyt kokonaan sen, kuinka tärkeää seksi ja seksuaalisuus on parisuhteelle. Jos intohimo ja muut hommat toimii, niin toimii suhdekin.

Itselleni paras määritelmä kumppanille on "paraskaveri, johon tuntee intohimoa."

Tv.Maija
23. elokuuta 2010 11.28

 

Kimmo Kristian Rajala:

Itse kirjoituksesi kanssa olen tietysti samaa mieltä, etenkin kun aikanaan itsekin vuosien ajan hakkasin päätäni ujouteni ja suomalaiskansallisen jurouden seinää vasten oppiakseni kohtaamaan toisia ihmisiä -- siitä huolimatta, että yritykseni päättyivät kerta toisensa jälkeen järjestelmällisen nolosti. Tein sen, ja se kannatti, ja kaikki ne kokemukset joita ihmisten lähestyminen on minulle antanut - ne nolotkin - ovat mittaamattoman arvokkaita. Kiitän että kaikesta huolimatta uskalsin ja jatkoin yrittämistä.

Mutta tähän ystäväsi Antin sitaattiin: "Ihmiset eivät vielä osaa, mutta niiden pitäisi oppia olemaan tyytyväisiä siihen, että he tekevät hienoja ja hyviä asioita huolimatta siitä, miten vastapuoli tuohon tekoon reagoi", tähän minun on huudettava kovaan ääneen EI! Ei hyvää tekoa voida edes yrittää mittauttaa ilman että otetaan huomioon miten toinen tekoon reagoi.
(Koska Kimmo on perusteellinen, loput kommentista täällä.)
10. lokakuuta 2010 0.38

Mankinen: 

Kommentoidaanpa nyt kerrankin tänne. Tuo lopun kysymys lienee tarkoitettu retoriseksi, mutta vastaanpa siihen silti: pahinta mitä voi tapahtua, on torjutuksi tuleminen. Se voi - varsinkin toistuvina annoksina - aiheuttaa häpeän tai riittämättömyyden tunteita ja äärimmillään itsetunnon täydellisen romahtamisen. Se taas voi johtaa henkiseen pahoinvointiin, mikä puolestaan voi purkautua esim. päihteisiin turvautumisena tai itsetuhoisuutena. Oikeasti.

Ei toki meillä kaikilla, tai onneksi edes useimmilla, mutta jos puhutaan nyt hetki siitä (henkisesti) "heikoimmasta lenkistä", ei tuo esittämäsi ja sinällään mainio ajatus ("mennään vaan juttelemaan") välttämättä kuulosta enää kovin hienolta. Siellä vaakakupissa on silloin toisella puolella oikeasti jotain painavaa, ja tällöin niitä saumoja on ehkä syytä pohtia.
(Mankinen on myös perusteellinen, loput kommentista täällä.)
31. tammikuuta 2011 21.05

On muuten varsin miespainotteinen tämä kommentoijakaarti. Toki naisvahvistuksiakin mukaan mahtuu. Ellet ole vielä koskaan jättänyt kommenttia, tee se nyt! Kerro vaikka, että missä tutustuit uuteen ihmiseen viimeksi, mitä olet suunnitellut kesälle, mikä on lempijäätelömakusi tai millaisia juttuja haluaisit lukea ensi vuoden aikana. :)

PS. Älkäätten unohtako, että Alaksilla on myös Facebook-sivu! Sinne kaikki mars. 

7 kommenttia:

  1. Juhlajulkaisuun valituista kommenteista näkee, miten tärkeä keskustelufoorumi tämä blogi kommenttialueineen on ollut jo alusta lähtien. Täällä jos missä uskalletaan vertailla ja tuoda esille erilaisia arvomaailmoja ja elämäntapoja, kiitos siitä! Henkilökohtaisesti nautin tosin arvokeskustelusta eniten, kun se käydään kasvokkain: tee- tai kahvikupin äärellä, auringonpaisteessa viltillä, kesken hiihto- tai juoksulenkin, saunan jälkeen tai aikana, tai ylipäänsä silloin kun hyvät ystävät näkevät toisiaan pitkästä aikaa.

    Siksipä en nytkään jatka enempää aiheesta bitttimaailmassa, vaan peräänkuulutan oikeita kohtaamisia! Onnitellakseni leikki-ikäistä Alaksia voisin kuitenkin viitata Rautarouvan kuolemattomaan lausahdukseen, josta voi kenties syntyä blogin- tai ainakin ajatuksen aihetta tulevaisuudessakin.

    "Watch your thoughts for they become words.
    Watch your words for they become actions.
    Watch your actions for they become habits.
    Watch your habits for they become your character.
    And watch your character for it becomes your destiny."

    Näihin tunnelmiin.
    -Ane

    VastaaPoista
  2. Naisanonyymi on täällä. Ja pysyttelee anonyymina edelleen. Kun pelkää Mankista. Ja muutamaa muuta argumentoijaa. Mutta puolestasi liputetaan silti! Ilman nimeäkin.

    VastaaPoista
  3. Hei ihana naisanonyymi! :) Ei kai Mankista pelätä kannata, Mankinen on ihan leppoisa sälli, vaikka välillä sanan säilällä siveleekin. Mutta yhtä kaikki, kivan kun oot! Täällä saa olla nimetön tai peukalo - ja välillä keskisormikin. <3

    VastaaPoista
  4. Sikäli jännä ympyränsulkeutumisajoitus että nyt pian joudun luopumaan kämpästä joka on mainittu tuossa ekassa kommentissani. Eikä somesta ole ainakaan vielä löytynyt uutta. Tosin tekee mieli lähinnä hakata kasvojani näppikseen kun katselen Helsingin vuokrahintoja. Olen kai tottunut liian hyvään/edulliseen.

    VastaaPoista
  5. ps. Onneksi olkoon Alaksille. 3 vuotta on blogille jo hieno saavutus. Mulla muuten Alaksin jutut jää usein muhimaan selaimen tabiin joskus päiväkausiksi. Kun niistä tulee usein olo että olisi jotain sanottavaa aiheeseen, mutta sitä haluaa vielä kypsytellä. Joskus julkaisutahti siis tuntuu jopa liian nopealta kun ei ole edelliseenkään juttuun ehtinyt kommentoimaan haluamaansa asiaa. :D
    Mutta, älä missään nimessä hidasta tahtia! :D

    VastaaPoista
  6. Ane, itsekin kannustan naamatusten pohdiskeluun, luonnollisesti. Onneksi tämä foorumi mahdollistaa myös sellaisten ihmisten kanssa tarinoinnin, jotka eivät ole arjessa lähellä. Ja sellaistenkin kanssa tulee ajatuksia vaihdettua, joita ei tunne lainkaan. Se se vasta ihanaa on! :) Kiva kun kommentoit ja jutellaan pian myös naamatusten. ;) Rautarouvan sanat painan sydämeeni ja tutkiskelen niitä.

    jyrik, kodin vaihtaminen on karseaa hommaa; sympatiani! Hihi, anna muhia vaan ja vastaa jahka joudat. Tahti on ollut hieman vaihtelevaa, mutta kyllä mä yritän sitä joka tapauksessa pitää yllä. Nopeampaa tai hitaampaa, mutta yhtä kaikki vauhtia.

    Kiitos kaikille. Alaks ottaa horjuvia askelia ja opettelee puhumaan kunnolla. Kiva, kun ootte mukana. <3

    VastaaPoista
  7. Hah! Ja minä kun kuvittelin olleeni varsin varovainen "sivallusteni" suhteen täällä - enimmäkseen ainakin. :D

    Vaan tuosta kommentoinnista yleisesti olen samoilla linjoilla jyrik:n kanssa: enemmän mulla on jäänyt kommentteja "hautumaan" ikuisiksi ajoiksi kuin mitä olen tänne jaksanut naputella. Varsinkin silloin kun tulee oltua enimmäkseen samaa mieltä, eikä kehtaa vain sanoa: "hyvin sanottu", jää perinpohjaisempi vastaus monesti lopulta kirjoittamatta.

    Eri mieltä ollessani kommentointi on taas kummasti helpompaa. ;)

    -Mankinen

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails