No, nuolaista ei kuulemma pidä ennen kuin tipahtaa (jälleen yksi niitä sanontoja, joita en vaan ymmärrä...), joten eipä vannota vielä. Ellei kuitenkaan ihmeitä tapahdu, minut viedään torstaina katsomaan kotieläimiä. Se on paras ehdotus treffipaikaksi pitkään aikaan.
Mietitäänpä hetki: eläintarhallinen kaikenlaisia söpöjä ja vekkuleita eläimiä. Voiko tulla vaivaantunutta hiljaisuutta? Ei. Voiko olla tylsää? Ei. Liittyykö tähän kahvikupin tuijottamista pöydän ääressä? Ei. Täydellistä.
 |
| Kuva: Roger Davies |
Tässä suunnitelmassa kaikista nerokkainta on sen oveluus. Millainen määrä hellyyttä kasaantuu tyttöön, joka tuijottaa tunnin tai kaksi eläinvauvoja, joita ei kuitenkaan pääse rapsuttamaan? Valtava!
Pojan strategiaa ei voi kuin ihailla, olipa se tahallinen tai tahaton. Odotan näitä treffejä oikeastaan innolla. Nyt sitten toivotaan kollektiivisesti, ettei torstaina sataisi vettä, jooko?
Menkää tekin eläintarhaan. Jos ei treffeille, niin ystävien kanssa muuten vaan. Eläimet on kivoja ja yhdessä tekeminen vahvistaa ja lujittaa ystävyyttä.
Mikä olisi parempi treffipaikka kuin eläintarha?
Aivan mahtava idea treffipaikaksi :)
VastaaPoistaNo eikö! Harmi vaan, että täällä sataa nyt vettä.
VastaaPoistaMahtavaa! Tosin itse en pidä "söpöistä eläimistä", mutta useimpiin tuo toimii varmaan hyvin :)
VastaaPoistaMinusta oli aika ihanaa, kun tuleva poikaystäväni ehdotti elokuussa, että mennään metsään rakentamaan maja. Tosin rakensimme sen vasta joulun jälkeen, mutta mitä pienistä^^
Toosi hyvä idea! Siis aivan loistava paikka, varsinkin treffeille!:)
VastaaPoistaMinusta paras paikka treffeille on ehdottomasti paikka jossa voi tehdä monia asioita, kuten juuri eläintarha, ranta, kaupunki... Tai sitten piakka joka yhdistää teitä molempia vaikka harrastuksen kautta, kuten joku peli yms. Mutta siis sellainen paikka, jossa on muutakin tekemistä kuin vaan istua!:)
Nemo, onneksi siellä on muitakin, kuin söpöjä eläimiä! :D Ja kuten Milla mainitsi, eläintarha on hyvä treffipaikka siksi, että siellä voi tehdä monia asioita.
VastaaPoistaMajan tekemisestä kyllä tuhat pluspistettä poikaystävällesi. Tuhat pluspistettä sai myös se poika, joka lähti siskoni kanssa yöretkelle parvekkeelle. :)
Eläintarha tai kotieläinpuisto on tosiaan loistava keksintö treffipaikaksi! Treffi-ideat herättivät paljon keskustelua blogissani pari kuukautta sitten, ja kaikenlaisia ajatuksia ja kokemuksia tuli ilmi, mutta tällaista ei kukaan maininnut. Pitääpä laittaa korvan taakse tulevaisuutta varten...
VastaaPoistaJemina, nyttemmin treffeillä käyneenä voin vahvistaa etukäteisaatokseni kotieläinpuistosta treffipaikkana. Oikeasti toimiva. Suosittelen!
VastaaPoistaMiksi ihmeessä kahvilleviennistä on muodostunut sinulle moinen mörkö? Blogisi toistaa aihetta aika-ajoin, enkä ymmärrä, miksi toista henkilöä lähestyttäessä ja vilpitöntä kiinnostusta osoittaessa sen ensimmäisen -tärkeimmän askeleen ottajan- tarvitsisi olla ideanikkari kuin uusimmasta rakkauskomediasta? Ehkä en ymmärrä deittailukulttuuria, enkä täten voi sisäistää kuinka tärkeää on pitää kokonainen pakka kortteja taskussaan valmiina tällaisia tilanteita varten, koska kiinnostuksenkohde saattaakin olla niitä, jotka arvioivat kirjan sen kannen värin sävyn perusteella. Pyyntö kahville on ilmaisu kiinnostuksesta, eikä välttämättä edes kirjaimellisesti sitä kupin ääressä istumista, koska voithan vastata kutsupyyntöön ehdottamalla vaikka jotain itsellesi sopivampaa. Monelle kahville pyytäminen on myös se ensimmäinen ja ainoa, hetken mielijohteesta kirvonnut tapa ilmoittaa, että "hei, olet niin kiva ja jännä että minun oli aivan pakko, vaikken kahvitella osaakaan.. hädintuskin edes keittää.." jne. Paljon deittailevat, siinä kokeneet "nirsommat" ja omaa häntäänsä jahtaavat, tapaamiskulttuurista liian laskelmoivaa tekevät ikuiset yrittäjät ovat yleensä niitä korttipakankantajia, ideanikkareita, jotka myös keskittyvät äkkiseltään havaittaviin pinnallisuuksiin ja maneereihin, eivätkä ehkä niinkään tunteeseen, joka voisi ohjaksiin päästessään avata molemmille osapuolille jotain aivan erityistä ihan vaikka kahvinkin ääressä, ja kirvoittaa sen kahvillepyytäjänkin mielen hyvin nopeasti idearikkaisiin, suunnitellumpiin ja ihaniin tapoihin ilahduttaa kumppaniaan. Toivottavasti annat vielä tulevaisuudessa jonkun aidon ja välittömän ihmisen rikkoa harmillisen analyyttisen oloisen pintasi. T: Sinua joskus ensimmäistä kertaa elämässään kahville pyytänyt, valitettavasti silloin vielä blogista tietämätön hoopo.
VastaaPoistaParahin hoopo,
Poistakahvilleviennistä on muodostunut minulle mörkö siksi, että minulla on siitä enimmäkseen huonoja kokemuksia. Kun riittävän monta kertaa nuolaisee rautatankoa pakkasella, oppii ennemmin tai myöhemmin, ettei niin kannata tehdä. Enkä ole epämukavien kahvikuppitreffien mörön kanssa yksin.
Siitä huolimatta kohtaan mörköni aika ajoin; käyn toisinaan kahvilla, kun pyydetään. Enkä missään tapauksessa halua väittää, että kahvilla käyminen on aina ja kaikkialla ja kaikkien kanssa pelkästään kammottavaa ja siksi väistämättä kaikissa todellisuuksissa, nykyisissä ja tulevissa, pelkästään huono idea.
Enkä missään tapauksessa halua kannustaa ihmisiä laskelmoivaan temppupatteriston kokoamiseen saati teennäiseen liehittelyyn. Kannustan kyllä mieluummin sitä spontaania kahville pyytämistä kuin pyytämättä jättämistä tai loppuun asti hiottujen pelimuuvien harjoittamista.
Kyllä, kahville pyytäminen on eräänlainen konsepti. Kyllä, "lähtisitkö joskus kanssani kahville" viestii paljon muustakin kuin halusta viedä se toinen tuijottamaan kahvikuppia. Ja kyllä, myönnän, myös pyynnön vastaanottaja voi ehdottaa jotain muuta tekemistä.
Mutta. Olen silti kuitenkin yhä sitä mieltä, että tässä asiassa ihmisten olisi hyvin helppoa erottua edukseen. Ei kukaan tarvitse korttipakallista hienoja muuveja. Yksi riittää. Esimerkiksi vaikka tässä tekstissä oleva eläintarha on erinomaisen hyvä vaihtoehto. Ja näitä vaihtoehtoja minä yritän tarjota tässä blogissa. Enemmän kuin kahville pyytämisen panettelua, näiden tekstien on tarkoitus olla muiden vaihtoehtojen esittelyä. Luoviin ratkaisuihin kannustamista. Konseptin murtamista ja virkistävien uusien ideoiden herättämistä. Eikä pelkästään minun päästäni, vaan myös lukijoiden.
Ihminen jättää minuun syvemmän muistijäljen ja herättää kiinnostukseni paremmin, kun hän lähestyy minua muunlaisella tavalla kuin kahville pyytämällä. Mutta se olen vain minä. Ja on totta, että olen (ehkä harmillisen) analyyttinen ja taatusti hankala lähestyttävä. Itsekin toivon, että joku aito ja välitön ihminen saisi rikki tämän kookospähkinän. En kuitenkaan raidoilleni mitään voi ja siksi yritänkin neuvoa kaikin voimin, kuinka kaltaisiani kirahvin korkuisia peuroja kannattaa lähestyä. :)
Toivottavasti vastaukseni selvensi hivenen kantaani aiheeseen!
Liis
"kahvilleviennistä on muodostunut minulle mörkö siksi, että minulla on siitä enimmäkseen huonoja kokemuksia"
VastaaPoistaMiten sä sitte itte pyydät ihimisiä treffeille?
OK, munkimmielestä kahvittelu on huono idea, mutta onpahan idea kuitenkin ja vieläpä sellainen, johon sisältyy paikka ja aika. Ja siinähän voi sentään keskustella toisin kuin vaikka leffassa, joka nyt on järjettömistä vaihtoehdoista psykoottisin.
Joku piknikki tietysti vai miten niitä korihommeleita nimitetäänkään on vielä luontevampi pikkumutustelun muoto ja joskus niin luontova, että sataa eli säävaraukset ja silleen.
Toisen kotiin ei uskalla nainen lähteä, vaikka sehän on mainio vaihtoehto, jos uskaltaa.
No, mitä sitten jää? Tosi hankalaa kyllä. Mä voisin pyytää nuotiolle, mutta jos nainen ei ole nuotioihminen, se olis kidutusta.
Mulle hankalin kriteeri on se, että pitäis pystyä puhumaan ja kuunteleen. Miten sitä puhuu, jos keskittyy urheilusuoritukseen, esitelmän kuuntelemiseen, lampaan lääppimiseen tahi vastaavaan?
Ehkä parasta ois ensin testata kysymyspattereilla sähköpostitse ja sitten mennä vaan köpöttelemään rinnakkain kokeilemaan, syntyykö fiboja.
Ootte hankalia.
Tuppukylän Tappuri, toi onkin hyvä kysymys. En ehkä taida pyytää ollenkaan? :o No siis, tutustun ihmisiin yleensä ihan muita reittejä, kuin treffeillä. Esimerkiksi junassa. Silleen vähän vahingossa.
VastaaPoistaMutta kerran pyysin poikaa kanssani ruokkimaan sorsia. Se kai lasketaan? Yhtä pyysin luistelemaan, muttei lähtenyt. Yhden pojan vein iltakävelylle; oon tainnut viedä kaksikin. Muutamien kanssa on menty treffeille keikalle. Okei, onhan se juttelu siinä enimmäkseen hankalaa, mutta siitä toisesta oppii ihan erilaisia puolia niin.
Yritän kuumeisesti miettiä, että vieläkö oisin muutoin pyytänyt ihmisiä treffeille. Jos muistan, raportoin lisää. :)
Toi nuotiohomma ei ole ollenkaan pöhkömpi. Myös veneily voisi olla kesällä ihana vaihtoehto. Voi mennä minigolfaamaan (! sinnekin olen yhtä poikaa pyytänyt kerran, mutta aikataulut menivät solmuun), pelaamaan frisbeegolfia, mölkkyä, petanqueta, tavan frisbeetä, krokettia... kaikkia puistopelejä. :) Talvella voi tosiaan luistella tai kävellä tai hiihtä tai lumikenkäillä tai vaikka mitä. Sisällä voi pelata biljardia, korttia, yatzya, lautapelejä. Kyllähän näitä vaihtoehtoja riittää.
Rinnakkain köpöttelemiseen kannustan aina!
Ite ootte hankalia. ;)